Luokanopettajan arki

En löydä mistään etsimääni. Etsin Hermann Hessen kirjaa Demian. Minulla on se ollut kirjahyllyssä. Olen lukenut sen monta kertaa, mutta klassikkona se kestää luennan uudestaan ja uudestaan. Minulla on tarve ymmärtää itseäni paremmin ja syvemmin ja nyt Demian auttaisi.   Kirjassa on poika, jonka on vaikea tulla itseksensä, syntyä täydeksi, synnyttää itsensä täydeksi ihmiseksi. Ei täydelliseksi. Täysi ihminen kykenee hyvään ja pahaan, yksinäisyyteen ja maailmaan liittymiseen. Haluan löytää Demianin, kun ilmeisesti taas olen tullut elämässäni tilaan, missä en hahmota itseäni. Olen symbioottisesti kiinni lapseni kehityksessä, jossa näen itseni. Se on kuvottavaa ja laittaa minut hädänalaiseen ja vaikeaan tilaan. Kävelen ulkona ja nähdessäni lapseni kavereita, minun tekisi mieleni huutaa heille  ja sönköttää sekopää-äänellä, kireällä falsetilla, että miksi te ette hae lastani ulos leikkimään, vaikka tiedän, ettei se tulisi ulos, kun se ei ole valmis liittymään maailmaan ja siksi...

Kehityskeskustelussa saan aina rakentavaa palautetta. Vuodesta toiseen saamani rakentava palaute on sanasta sanaan tämä: Voisit siivota luokkasi useammin. Tavarasi eivät ole järjestyksessä. Näin. Olen saanut saman palautteen 26 vuotta. Ilmeisesti muuten suoriudun töistäni arvosanalla ihan kiva.   Tällä kertaa minä JULKESIN olla AHNE. Auts, siitä saan aivan varmasti maksaa vielä kovan hinnan, kun Pyhä Pietari  kerran punnitsee tekoni taivaan portilla: - Vuonna 2020 Korona-viruksen aikaan et osoittanut nöyryyttä, vaan laskelmoitua ahneutta. Halusit enemmän kuin tarvitsit. Pyysit yhtä, jopa kahta ylimääräistä opetustuntia lukukaudelle 2020-2021! Miten uskalsit, kuinka kehtasit senkin kiero Sokrates, laihajalkainen lakeija. Halusit saada yhtä paljon kuin toiset, vaikka sait silti vähemmän. Tyhmyyttä, tyhmää ahneutta tapauksessasi senkin rotta, yritit  kurottaa palkkahaitaripuun oksistoa ylöspäin ja siksi saat taivaassakin nauttia toissijaisesta onnen tilasta ja täyttymyks...

Eniten kaipaan etäopetuksessa mistä vain keskustelemista oppilaiden kanssa. Sitä janoan. Luokkaoleminen vuodesta toiseen on kuitenkin kuin pitkittynyt rippi-tai protuleiri, missä tiiviissä ryhmässä höpötetään vuositolkulla ummet ja lammet intuition ja spontaanien keskusteluvirtojen huljutellessa kiviä keskustelun purossa ja kivinä purossa ovat yli 20 ihmisen alun maailmankuvat ja elämänkäsitykset. Ihanaa ja virkistävää. Mistä vain keskustelu oppilaiden kanssa on massapsykoterapiaa ja se tuntuu aivojen joka sopukassa, mantelitumake terävöityy, korteksi kirkastuu ja terävöityy ja tunteet saavat sanoja, sanat tunteita, tunnelmat vaihtuvat vihasta lämpöön, tyhmyydestä sokraattiseen tiivistelmään ja syntyy hyvinvointia. Ja ihan ilman opsia. Ihan ilman työkirjoja. Pääsisi jo lähiopetukseen. 

Mitä epämääräisempi työ ihmisellä on, sitä enemmän siitä pitää kertoa etenkin niille, joiden työ on selkeä, kirkas, sees. Luokanopettajana saan kuulla pitkiä monologeja laaja-alaiselta erityisopettajalta, kuraattorilta, kapea-alaiselta hankevastaavalta, mitä hän on oppitunnilla, vastaanottotunnilla asiakkaansa kanssa tehnyt. Minä, luokanopettaja, voin aina vastata, että opetin ja kasvatin. Niin yksinkertaista.   Eilen tapasin metsälenkillä ventovieraan ihmisen, joka ensimmäisessä lauseessaan päivitteli Korona-aikaa, seuraavassa lauseessa hän jo kertoi epämääräisestä työstään. Hän toimi väliaikaisena hankekoordinaattorina etäyliopistossa Kymenlaaksossa. Nyökyttelin päätä ja hankemies tulkitsi sen viestiksi jatkaa. Hän jatkoi. Hän suunnitteli hankekoordinaattorina erilaisia, uusia oppimisympäristöjä. Projektilla on kuulemma seitsemän vuoden rahoitus, 45 miljoonan arvoinen. Tempaisin hatusta lauseen:- Siis mitä vittua! Suunnittelet oppimisympäristöjä 45 miljoonalla! Annan sinulle ...

80-luku, pääsiäinen, Ala-Satakunta ja ensimmäiset munankarvat. Miten nämä liittyvät toisiinsa? Isovanhempani asuivat Ala-Satakunnassa. Lapsuuden perheeni vietti siellä kaikki 80-luvun pääsiäiset. Kun täytin 11 vuotta, sain syntymäpäivälahjaksi munankarvat. Minuun alettiin suhtautua sen jälkeen uudella tavalla. Minusta tuli muka iso poika ja minun odotettiin heti itsenäistyvän ja minuun otti Ala-Satakunta, isovanhemmat, vanhempani ja kaikki etäisyyttä. Kuviteltiin kai, että mieleni myllersi, kehonkuvani lyllersi ja itse muka parhaiten tiesin itseeni liittyvät mysteerit ja ajateltiin kai, että tarvitsin tilaa ja yksityisyyttä, joka muuttui yksinäisyydeksi ja eristykseksi.   Sain munankarvat ja mummuni lakkasi olemasta mummu. Olin iso ja saastainen, ilmeisesti niin herätyshoureissaan ja rukoilevaisuushöyryissään eli Satakunta 80-luvulla.   Poikani on kohta samanikäinen. Alanko  toivomaan satakuntalaisittain, että joutaisi jo maailmalle vätys itse tienaamaan ja kan...

Kun nyt uutisoidaan korona-arkea, niin on hämmentävän silmiin pistävää, kuinka keskiluokka-ja Uusimaapainotteitteista uutisointi on. Eilen MTV 3- uutsilähetyksessä kuvattiin uusmaalaisen asianajaperheen arkea. Perheen lapset olivat etäyksityispianoviulutunneillaan, asianajaja-isi pyyhki Viledalla design-keittiöpöytää kauluspaidassaan ja design-silmälaseissaan, äiti taas kirjoitti omaa niksikirjaansa design-kaulahuivissaan ja sanoi, että haasteita riittää, kun ei tahdo löytyä rauhallista nurkkaa laisinkaan. - Nyt on aikaa olla oman perheen kanssa. Viikonlopun metsäretkeä suunniteltiin Sipoonkorpeen tai muualle metsäpoluille. Ei siinä mitään. Onnea vain heille! Vilpittömästi onnea. Jotain siinä vaan mättää. Kuvitellaanko ihan oikeasti, että tuollaisen hyväosaisen perheen korona-arki luo toivoa ja samastumispintaa kaikille muille samassa jamassa nuohoaville voileivänpurijoille. Ei luo. Luo vitutuksen.    Media on unohtanut tavallisen suomalaisen arjen. Nyt kuuluu älähdys. Tas...

Ihminen tottuu ja sopeutuu uuteen nopeasti. Minä ainakin. Sosiaalinen paasto eläviin ihmisiin, ihmisten karttelu ja väistely sopii minulle. Ihanaa, kun minua kartellaan, pelätään, väistellään. Tämä saisi jäädä perintönä Koronasta, koulumaailmaankiin. Etäopetus on ollut ihanaa. Ei massojen, laumojen ryhmädynamiikkaa, tai aina kun etäopetuksessa mölyapina alkaa kiroilla tai hössätä linjoilla mikrofonin toisessa päässä, minä painan vain nappia mykistä ja tämä mykistyy, kunnes älyää avata mikrofoninsa uudestaan.   Maailman on surkeassa jamassa, tottakai. Toivon tietysti, että Korona kukistetaan mahdollisimman pienin vaurioin.   Eilen telkkua töllöttäessäni havahduin sellaseen tosiasiaan, että kun alkaa maailmanlopun paskin ohjelma Voice of Finland tai Ruisrockin Kaija Koon keikka viime vuodelta, niin tuntuu, että kaikki tuo ärsyttävästi käyttäytyvä yleisömassa kuuluu jo toiseen maailmaan, vanhaan maailmaan, entisiin aikoihin, kun kokoonnuttiin juomaan metabolista a...

Isoäiti, sota-ajan lapsi, lähti Hesasta sotaa pakoon böndelle tätinsä ja mummonsa kanssa. Kansakoulut pantiin kiinni, kun viholliskoneet pommitti Stadia. Iso maatila otti vastaan. Sieltä paukahti työvelvoitteita ja oli paljon lapsia, joiden kanssa leikkivät metsässä poikkeustilan aikana. Piilosta lähinnä ja etsivät desantteja. No, siihen etäopetukseen. Etäopetusta kuulemma antoi Hesari. Sanomalehdessä julkaistiin kansakoululaisille tehtäviä, joita olisi pitänyt kaunokirjaimin vahakantiseen vihkoon duunata. Isoäiti kertoi, että täti ja mummo ei huomannut Hesarin tehtäviä ja isoäiti leikki metsissä lasten kanssa päivät läpeensä. Keväällä piti palauttaa vahakantinen vihko, joka isoäidillä oli tyhjä. Siitä seurasi luokalle jäänti. Toista se on nyt etäopetuksen aikana, kun on Teams, ja Pedanet ja Wilma ja Googleclassroom ja opettaja päivystää linjoilla 24/7 ja tarkastelee työkirjoja ja tehtäviä. Mietin, mitenkähän Etelä-Euroopan vanhat kulttuuri- ja sivistyskansat, miten siellä signor Pup...

Nyt kun on tämä Korona-virus ja talous sakkaa pk-yrityksillä ja vähän isommillakin, niin olisiko yritysten aika laatia vuotuinen budjettinsa opettajien työaikamallin mukaan. Sillä nimittäin tulisi huomioituja nopeasti tarttuvat globaalit kulkutaudit ja myös ilmaston lämpenemisen aiheuttamat äärimmäiset sääilmiöt, jotka voivat sotkea talouden ja uhata rahahanoja. Ehdotan tätä aivan vakavalla naamalla. Se olisi varautumista aina pahimpaan, mikä maapallollamme valitetavasti on edessä. Tällä mallilla yritykset laativat itselleen iisimmän, vähemmän kunnianhimoisen vuosibudjetin, jossa olisi huomioitu se mahdollisuus, että kolme kuukautta vuodesta voi mennä virukselle, karanteeneille, desinfiointiin, tuhotulville, kuivuudessa sitkutteluun, metsäpalojen sammutteluun ja kaikkeen muuhun yleishyödylliseen Telluksen pelastustöihin.   Tarkoitan tällä sitä, että yritykset maksaisivat työntekijöilleen palkkaa vain yhdeksän kuukauden työstä, joka ovelasti voisi jakaa 12 kuukaudelle. Tai mikse...

on puhdasta paskaa. Välittäminen tapahtuu aina sosiaalisen status-rankingin mukaan. Suomalainen välittää vittuilemalla ja iskemällä heikkoihin kohtiin ja olemalla ilkeä. Suomalaisessa välittämisessä tehdään aina selväksi jakolinjat meihin ja muihin. Perussuomalaiset voisivat käyttää muukalaisvihamielisyyden sijaan aivan vain puhdasta tosiasiaa, että älkää tulko jo riittävästi elämässänne kärsineet piskuiseen isänmaahan, jossa keskeisimmät arvot ovat itsekkyys, satuttamisen halu ja silmien muljauttelu halveksunnan merkkinä. Suomalaisuus on raadollista ja ahdasmielistä. Suomalainen välittää lompakolla ja toiselle annetaan omasta vasta kun pistooli on omalla ohimolla tai  ramboveitsi omalla kurkulla. Silloinkin nikotellen.    Saatana. Suomalainen on aina suomalaisimmillaan, kun hän epäilee tihrusilmillään ja rakentaa aitaa niiden inhottavien muiden ja väärien, väärällä tavalla elävien, vääriä sanavalintoja käyttävien väliin.    Joskus olen pohtinut, minn...

Minua vituttaa. Saanko repiä pään irti kiusaajilta? Teen sen. Olen tosi pinteessä asian kanssa. Haluaisin huutaa tuskani maailmalle! Otan taakan kantaakseni täysimittaisena ja en enää erota omia tunteitani poikani tunteista eli jippiaijee!!!Miten mahtuu maailmaan toiselle vain kurjaa mieltä aiheuttavaa paskakaunaa? Mitä vittua! Mikä meissä aikuisissa dickfaceissa on, että meidän omista lapsista kasvaa kusipäitä, nilkkejä, ilkeitä paskanaamoja? Miksi joku valitaan paskasaaviksi? Eikö sitä vitun pahaa mieltä voi ihan itse kantaa? Kohta ammun kärpästä tykillä ja mitä?   En todellakaan enää erota omia huoliani lapsen murheista. Lisään vain niitä olemalla todella huolissani ja olen aivan hiilenä, käpynä, tuohtuneena. Mitä vittua minun lapseni on tehnyt ansaitakseen paskaa ilkeämielisyyttä? Minä rakastan lastani ja kysyn edelleen, saanko aloittaa täysimittaisen sodan kusipäitä vastaan? Saanhan? Eikö se ole oikeuteni? Kiusaajalle pitää saada häpeän taakka harteille ja ymmärrystä ...

Nykyään ystävyyssuhteet väsyttävät minua. Lapsena kärsin yksinäisyydestä. Olin kateellinen, kun kaikki muut olivat aina yhdessä jossain muualla kuin minä, joka olin aina yksin. Nykyisyydessä vaalin ystävyyttä ja olen siinä jotenkin raskas. Kun kohtaan ystäviä, alan puhua syvällisiä ja henkeviä ja kuuntelen liian aktiivisesti ja olen loppuillasta aivan naatti ja haluan vain mököttää ja olla myrkyttynyt. Ystäväni sanoi minulle, että olen taitava keskustelija, kun osaan käyttää niin taitavasti sosiaalista sordinoa. Vittu, miten hieno termi! Sosiaalinen sordino. Kysyin, mitä se tarkoittaa? Hän sanoi, että taitava keskustelija on hyvä kuuntelija ja laskeutuu aina kuulijansa kanssa puoliväliin ja saa kielen kannat auki ja tulee hyvä, kuulluksi tullut olo. Siksi kai tulen ystävyydestä niin helvetin väsyneeksi. Säälin itseäni todella. Sen, minkä lapsuudessani menetin, sitä aikuisuudessa käsittelen kuin ydinjätettä, asbestikintain ja annan kaikkeni, etten sitä menettäisi. No, onko ihme, jos k...

Viime viikolla löysin journalisti Johanna Korhosen radio-ohjelman. Ohjelman nimi on Journalisti Johanna. Pidän Johannan ohjelmista toden teolla. Pidin jo hänen edellisestä ohjelmastaan Valkoista valoa. Johannan ohjelmissa on aina mukana aiheeseen aina hienosti sopiva klassinen, monesti meditoiva hämymusiikki. Niinpä viime viikolla, ennen sairastumistani miesflunssaan, juoksulenkillö kuuntelin Johannan ohjelmaa. Jakso käsitteli toivoa. Siinä Johanna valisti minua (ja muita radio kuuntelijoita) Immanuel Kantin käsitystä toivosta. Jos oikein ymmärsin, niin Kant ajatteli, että ihmistä tulisi ohjata oikea tieto. Sen jälkeen tiedon tulisi johtaa tekoihin. Eli ihmisen tulisi tehdä tekojansa tietojensa pohjalta. Ja sitten vasta ihmisellä olisi oikeus kysyä itseltään, mitä minä saan toivoa? Sitten Johanna mietti ilmaston lämpenemistä Kantin ajattelun pohjalta. Emmehän me ihmiset tee ilmastotekoja tietojen pohjalta. Jos tiedämme, että turistilentäminen kaukomaille ja autolla lyhyidenkin matkoj...

et opettaja ei ole vapaa mies, vaan orjan kaltainen hän on ja itsellens saanut  orjan palkinnon.  Otavan Forum Kirjasarjassa anekdoottina Opeoppaan alalaidassa oli antiikin kreikkalaisten käsityksiä opettajasta ja kasvattajasta. Näin oli kirjoitettu: Opettaja= kreik. didaskalos=dramaatikko, joka opettaa näyttelijät esittämään teoksen. Pedagogi=kreik. paidagogos= kaitsija, lähinnä orjan asemassa oleva lapsen saattaja, jolla saattoi tosin olla tärkeä osuus esim. lapsen moraalisessa kehityksessä, pedagogin asemaa osoittaa vanha sanonta: "quem Iuppiter odit, paedagogtum fecit" (Ketä Juppiter vihaa, siitä hän tekee pedagogin.   Jumaliste olivat niin oikeassa. Opettajan työ ei todellakaan ole vapaalle sielulle sopivaa työtä. Tämä on orjan työtä. Ja orjan palkkio on armopala, yksi piiskanisku vähemmän. Opettaja on yhteiskunnan alalaitaan sijoitettu vähään tyytyväisten paaria-luokka, joka laskee senttejä kaikkialta muualta paitsi vyötäröltä.   ...

Viikonloppuna mietimme inkluusiota edeltävää aikaa. Muistatteko vielä sitä? Sanotaan nyt suoraan: Ennen inkluusiota oli tarkkikset, apukoulut ja perusopetus. Sitten tuli inkluusio, joka olikin ovela säästöjuoni ja sen jälkeen kolmiportainen tuki ja luokanopettajista tehtiin erityisopettajia, ilman erityisopettajan palkkaa. Sitten tuli kiky ja lomarahojen leikkaukset. Nyt perusopetuksen luokassa kokoontuu entinen tarkkis, apukoulu ja perusopetus ei sulassa sovussa, vaan sulamattomassa riidassa, ja ainoastaan ne saavat parasta mahdollista perusopetusta, joiden vanhemmat katsovat tiukasti perään. Tällä tavoin saamme luotua polarisoidun yhteiskunnan, jossa ääripäät karkaavat kauas toisiltaan. Luokanopettajien syy tietysti se karkaaminen, kun eivät yritä tarpeeksi.  Sitten tehdään tutkimus, jossa paljastuu, että kaikki luokanopettajat eivät osaa ehkä edes kirjata kolmiportaisen tuen papereita oikein. Kolmiportaisen tuen tärkein tehtävä on jättää jälkiä, ettei tulisi yllätyksenä nivelv...

Moniko opettajan työtä tekevä ajattelee olevansa palvelun tuottaja toimittaessaan luokanopettajan virkaa? Moniko ajattelee olevansa sisällön tuottaja? Vanhemmat ajattelevat, että opettajat ovat palveluammatissa, kuten myyjät. Väärin: Opettajat sosiaalistavat yhteiskuntaan. Vanhemmat ajattelevat, että poliisit ovat palvelun tuottajia? Väärin: Poliisit huolehtivat yhteiskunnan turvallisuudesta. Ihmiset ajattelevat, että sairaanhoitajat ovat hyvinvointialan asiantuntijoita ja ovat palveluammatissa. Väärin: Sairaanhoitajat hoitavat sairaita, antavat hoivaa. Tämä palvelualalla toimiminen tekee opettajasta myyjättären, jonka toiminnasta on lupa ja aiheellista tehdä reklamaatio. Opettajan pitää vastata sanoistaan, puheistaan ja teoistaan. Paskamylly, vanhempien whatsup-ryhmät ja kaikki inhimilliset parjaus- ja paskankaatomekanismit vihapuheen muodossa odottavat opettajaa joka nurkan takana. Kieli keskellä suuta saa olla ja miettiä jatkuvasti, miten sanottu asia vastaanotetaan kotona, ja tek...

Jotain tapahtui minussa. Syvällä sisässäni. Minuun tuli särö ja se kasvoi halkeamaksi ja viimein repesi. Monta vuotta rakastin perjantai-iltaisin radio-ohjelmaa Puhelinlangat laulaa. Kaikki tapahtui vähitellen. Ohjelmaa juontaa empaattinen mies ja nainen. He eläytyvät soittajien henkilöhahmoihin ja tarinoihin. He nauravat ja ovat hyväntuulisia. Naisen hyväntuulinen nauru alkoi sattua. Sitten tuli oivallus: Puhelinlankoihin soittavat itseensä koteloituneet onnenpotkuihmiset. Ihmiset ovat mökillä, matkalla mökille, lämmittämässä saunojaan, saunomassa saunojaan, viinipullo on jo auki ja kana hautuu uunissa ja riisipedissä on smetanaa ja äyriäisiä.    Olen kateellinen. Miksi ohjelmaan eivät soita Pekkasauri-ihmiset? En kuuntele enää ohjelmaa. En pidä kuulemastani. Olen alkanut vierastaa suomalaista mökkikansaa. Lopun alkua siis. 

Niin se alkoi. Mitähän uusi vuosi tuo? Miten OAJ suhtautuu KiKyyn? Hassua, mutta olen täysin alistunut ja valmis luovuttamaan lomarahoistani uudestaan vaikka 50 % seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta saadaan talous nousuun. Suhtaudun työajan lisäämiseen toiveikkaasti. Toivottavasti inkluusio viedään entistä pidemmälle ja syvemmälle. Minusta sekin on hyvä signaali, että minimitunneilla saadaan taas tehdä työtä. Ja varaa on tilata kynä ja kumi / lapsi keväällä. Ihanaa on sekin, että kolossaaliset yhtenäiskoulut jatkavat nousuaan, niin saadaan maaseutu tyhjennettyä. Maaseutu = menoerä. Betonikoulu, kerrostalo, keskivartalolihava lapsuus = Riittävän onnellinen lapsuus. Tulevaisuus = Räntäsade, sepelvaltimotautinen lapsi ja älylaite. Suomessa on paljon hyviä signaaleja paremmasta. Sulje silmät ja nauti lumettomasta talvesta. Talven tunteen saa, kun vetää vitalista poskipäihin ja menee puoleksi tunniksi pakastimeen. Talvesta kaivataan vain tunnetta.

Tuntui hassulta, ylevältä. Kaksi pitkäpartaista, tatuoitua, hevisoittajan näköistä, kukkakaalin viljelijää teititteli minua eilen. Emme tunteneet entuudestaan. Teitittely takaisin. Ei kunnioituksen osoittamisen takia, ei ei. Ihmisen on hyvä kikkailla kielellä, pelata roolipelejä, esittää erilaisia rooleja. Sen vuoksi. Se tekee hyvää aivoille. Teitittely takaisin.   Uusi vuosi, teinkö lupauksia? Tipattomaan tammikuuhun suhtaudun varovaisesti harkiten. Ehkä. Pätkäpaaston aloitin, suoritin ja se on ohi nyt. Suosittelevat pätkäpaastoa. Aion ottaa sen säännölliseksi keholliseksi mielen virkistykseksi. Tuntui pahalta. Palelin. Aloin lukea ruokakirjoja.    Toinen lupaus, aikomus ensi vuodeksi, on yrittää opiskella venäjää omin päin kotona erilaisilla, ilmaisilla nettisovelluksilla. Miksi? Jari Tervon Koivisto-dokumentissa Manun kerrottiin itse opiskelleen venäjän. Miksen minäkin? Tai sinäkin?

Tänä herran vuonna, herran jouluna, minä, maisteristason mies Jumalan armosta, en jumalan erityisestä toiveesta (uskoisin näin), toimin samalla tavalla kuin olen jo 25 vuotta toiminut: katselin ihmisten joulua karvanaamarin takaa. Hassua, että joudun tasapainottamaan tulojani joulupukkina. Opiskelijat hankkivat lisäansioita joulupukkina. Luokanopettajat hankkivat lisäansioita joulupukkina yli 50-vuotiaana. Loppua ei näy. Koin tottakai aattona orjamoraalin kaltaista kadotuksen tunnetta. Koin myös vierauden tunnetta, ulkopuolelle jäämisen tunnetta, ahdistuksen tunnetta eli kaikkia jouluun kuuluvia joulutunteita. Huijasin itseäni, että nyt kun muu kristikunta ylensyö, lihoaa, niin minä karvanaamarin takana laihdun. Pukki kuluttaa nestettä yhtä paljon kuin Juha-Pekka Latva WC-rallyn aikana Pattayalla.    Tänä jouluna sylissäni istui pikkulapsia, äitejä ja isiä. Hikoilin kuin sika ja minua, minun alemmustilaani, kuvattiin ja minulle ilkuttiin ja naurettiin. -Nyt voi pukki jo lä...