Luokanopettajan arki

 Koulu alkoi 8.00. Koulu sijaitsi Helsinginkadulla, Hesarilla. Aamu oli kylmä. Kirkas taivas ja pakkasta. Käpyttelin skoleen Kustaankadulta. Ekalla tunnilla oli mantsaa. Opettaja opetti meridiaaneja. 8.45 alko ilmahälytys. Joku tuli luokanovelle ja meni opettajan luo ja sanoi maikalle jotain. Sit se lähti. Sen jälkeen ope sanoi, että sota on syttynyt. Painukaa himaan.    Niin mäki rupesin sit sovittaa hiihtomonoja jalkaan. Sireenit ujelsi. Tulipalon savut näky taivaalla. Juoksin himaan luistavilla monoilla. Kotona isä sanoi, että lähetään maalle, siskon mökille Keravalle. Äiti laski kylpyammeeseen vettä. Radiossa käskettiin. Jos tulis tulipalo, olis heittää liekkeihin alkusammutusvettä. Äiti oli ihan hiljaa. Isä tohotti. Se hommas kyytiä. Se lähti ulos ja tuli jonkin ajan kuluttua. Se oli saanut järjestettyä kuorma-auton lavalle meille kyydin.    Vedettiin villapaidat ja -sukat ja palttoot  niskaan ja tehtiin lähtöä. Äidistä tuntui silmin nähden pahalta sul...

 DDR, joulu, joulukuusi ja kynttilät. AKA syyti markkinoille jouluvaloja. Eipä niitä arvatenkaan kaikilla ollut varaa ostaa koristamaan ankeita betonikolhooseja. Olen vaikuttunut kuusenkynttilöiden pahvipakkausten visuaalisesta ilmeestä. Niissä on samaan aikaan kylmyyttä ja lämpöä, rakkautta ja piikkilankaa, toivoa ja toivottomuutta, inhimillisyyttä ja robotiikkaa. Rautalangasta väännettyä kuutioystävällisyyttä. Fröhliche Weihnacht!                                                    Narva-niminen kynttiläsarja Aka-yhtiön  kuusenkynttiläetiketti. Konsumin mainos, joulu 1951

  Saksassa 1930-luvulla ja 40-luvulla joulu oli kansallissosialismin aatteen läpi tunkemaa. Kansakunta lähetteli toisilleen kornia joulukorttia, jossa Adolf Hitler tuijottaa hypnoottisin lapsen katsein Tannebaumissa roikkuvaa joulupalloa, kuin ennustaja lasipalloa. Sitä kai kortilla haettiin: puolijumala ennustamassa kansakunnalle sotaonnea tai täydellistä perikatoa.

 Syksyn mittaan on ollut tarjolla ja on tarjolla toinen toistaan houkuttelevimpia luentosarjoja. Mainitsen nyt muutaman eli muutama nosto syksyn 2021 mielettömään luentotarjontaan.  Ensimmäinen luento opastaa kuulijan neuvotteluiden saloihin. Miten neuvotteluihin kannattaa valmistautua? Miten välttää " hankalan tyypin " maine, mutta silti olla riittävän tiukka neuvottelija. Juuri näitä taitoja luokanopettaja tarvitsee työssään.  Luennon kesto on neljä tuntia. Hinta on ainoastaan 390 € / hlö + alv 24 %. Minusta hinta on nimellinen. Toki pitää ottaa palkaton työpäivä, joka hieman nostaa hintaa. Mutta varmasti sen väärti.    Toinen luento on suunnattu kaikille niille, jotka joutuvat työssään kohtaamaan kohtuuttomia valituksia ja sitkeitä valittajia. Vau! Kuin tehty minulle, valittajalle. Itsetuntemuksen lisäämisluento. Hinta on ainoastaan 520 € / hlö + alv. 24 %. Minusta hinta on nimellinen. Toki pitää ottaa palkaton työpäivä, joka hieman nostaa hintaa. Mutta varma...

  Olen perhemies. En ehkä ole isä. Perhemies on olemassa muita, muiden elämää varten. Perheisä istuu ja valvoo. Valvoo muiden elämää. Perheisä laskee päiviä tilipäivään. Laskee euroja. Laskee senttejä. Haaveilee lottovoitosta. Että sitten, kun olisi rahaa enemmän, kaikki muuttuisi paremmaksi. Että kaikki muuttuisi edes joksikin. Edes joksikin aikaa. Mikään ei muutu ja kaikkea puuttuu. Kaiken puuttuminen saa toivomaan kaiken muuttumista.   Kun itse ei muutu, kaikki puuttuu. Miksi perhemies haluaisi muuttua? Haluaisinko muuttua isäksi? Mitä isänä oleminen sitten on? Kai se olisi jonkinlaista onnellisuutta. Halua olla isä. Haluna nähdä omien lasten kasvaminen ja muuttuminen suuremmaksi, kauniimmaksi. On niin paljon hälyä ja epämääräistä. On niin paljon sietämistä, kestämistä ja tuhottuja hetkiä. On niin hermostuttavaa. On niin paljon häiriötekijöitä. On niin paljon kamalaa porua ja metakkaa liian tyhjästä ja liian täydestä.   Perhemies näkee kodin kodinhoitona, siivoamis...

  Rinnakkaisluokan opettajassa on jotakin, jota en ymmärrä ja jotakin, jota haluaisin saada itselleni.   Hän saa lapset tekemään kaikkea vanhaa ja mekaanista. Minä en. Hän on tehokas. Minä en. Hän saa lapset piirtämään ja värittämään Euroopan, Afrikan maiden lippuja lisätyönä, kun päätyö kuviksen tunnilla tulee valmiiksi. Minä en. Lapset värittävät maiden lippuja hiljaa, kirjoittavat viiden kohdan tietopaketteja maista lippujen taakse. Minun lapset eivät. Hän on tehokas ja saa lapset tekemään. Minun lapseni ovat, oleentuvat, puhuvat, puhuvat ja minä kuuntelen, huojun, hoipun, kuuntelen niin kauan, että silmäluomeni valuvat kiinni ja silti kuulen lasten äänen avaruuden kohinan läpi ja nyökyttelen päätäni ja olen siinä heidän edessään ja samaan aikaan kaukana poissa.   Hänestä lasten pitää tuntea virke, lause, kappalejako, isot alkukirjaimet ja vierasperäiset sanat ja käyttää värikästä synonyymisanastoa. Minusta lasten pitää osata kirjoittaa ajatuksia paperille. Minulle...

 ovat laatimaan teesejä ja ukaaseja työnantajalle. Viittaan tällä Petri Kääriäisen lausumiin uusimmassa Opettaja-lehdessä, jossa hän vannottaa, että OAJ on ajan hermolla, mitä tulee taisteluun puolustettaessa opettajien työolosuhteita, koko ajan työnantajan opettajille tyrkkäämistä tehtävistä..    En sitä epäilekään. Varmasti edunvalvonta tekee hyvää työtä. Mutta, miksi me emme allekirjoita kymmentuhatpäisin laumoin seuraavia adresseja: 1. Arviointikeskustelut on poistettava tai jos ne on pidettävä, niistä erilliskorvaus tai huojennus, kuten jossakin vaiheessa oli. 2. Inkluusio purettava, erityisluokat palautettava, luokanopettaja tekemään  luokanopettajalle kuuluvia tehtäviä. Jos luokanopettaja toteuttaa inkluusiota, erilliskorvaus hänen joutuessa tekemään erityisvaativaa opetustyötä ilman koulutusta.  Kun saisimme  eteenpäin kymmenien tuhansien tyytymättömien opettajien allekirjoittaman lausunnon, niin muuttaisiko se mitään? Tuskin. Mutta tulisi ehkä selv...

 Se minun pitäisi sanoa sinulle, mutta en sano. En sano, kun tiedän, että tiedät sen. Mistä nyt kiikastaa?Rakkaani on kohdannut elämässään kerran aikaisemmin ystävyyden loppumisen siten, että ystäväksi kutsuttu vain otti ja muutti pois, hävisi hänen elämästään, näkyvistään, horisontin taakse. Ystävä vaihtoi kaupunkia, työpaikkaa, sukupuolta, aivan kaiken. Hänestä jäi jäljelle vain epätodellinen, valheen kaltainen uni: oliko ystävää edes olemassa? Oliko hän lihaa ja verta vai kuumehoure, hallusinaatio. Muistan, kuinka paljon se sattui rakkaaseeni. Niin suuri loukkaus. Nyt siitä on kulunut yli kymmenen vuotta. Varmaan kuollut koko pilvilinna.   Tämän syksyn aikana rakkaani läheinen ystävä, lapsuuden ystävä laittoi välit poikki. Väitti, että erottuaan miehestään, hän ei ole pystynyt kohtaamaan rakastani. Kokee olonsa epämiellyttäväksi. Mutta nyt se loukkaa myös minua. Olemme vieneet tätä ystävyyden poikkilaittajaa meille rakkaisiin paikkoihin. Mutta, mitä minä siitä ymmärrän? Mit...

Kumpaan koulukuntaan sinä opettajana kuulut? Kun viet luokkasi museoon, annatko heidän katsoa museota rauhassa, antaa oman intuition johdattaa sinne, mikä eniten juuri sillä hetkellä kiinnostaa / innottaa? Näinhän aikuiset toimivat museossa. Vai annatko kognitiivisen parityön, paperinivaskan, joka on täynnä tiettyyn oppimis-tai opetussuunnitelman tavoitteeseen suunnattuja vaikeita pohdintatehtäviä ja käsitehirviöitä ja valvot, että he tekevät vain sitä, ei mitään muuta?   Intuitiopohjainen, vapaa oleminen saattaa tuntua sähläykseltä, se näyttää ja kuulostaa lapselta. Siksi sitä voi olla vaikea sietää. Hiljainen tekeminen, se on se juttu, mihin tulisi kasvaa. Hiljainen kulttuuri, hiljainen tekeminen.  En kuulu kumpaankaan. 

 Kannatan vitkuttelua. Kun tunti alkaa, aivan sama mikä, aloitan vitkuttelun. Rakennan aasinsiltoja mitä kummallisimpiin aiheisiin. Odotan innolla rohkeita keskustelun avauksia lapsilta, joita voisin jatkojalostaa. Puhumme Talebanista, liikenneturvallisuudesta, pöllölintujen oksennuspalloista, kummallisesta rehtorista, oudosta TN-opettajasta, isien kummallisista tavoista leikata parta. Miksi? Koska suurin osa Opsin asioista, joita pitäisi läpi juosta, kuravedessä kahlata, saa aikaan ainoastaan migreenin? Miksi? Koska ei ole tilaa vitkuttelulle! Vitkuttelu, keskusteleminen kaikesta välillä maan ja taivaan, on IHANAA!!!Ei se ole strukturoitua, ei. Mikä ihmisen maailmassa on strukturoitua? Verojen maksu, maataloustukiaiset, ajoneuvon katsastus, rokotusohjelma, vaalit. Kaikki muu on rönsyä, runtua, löysää, vapaata. Voi väittää, että lapsilauma on kauneimmillaan, kun se on strukturoitu sukkulaviestiin. Ei ole. Sukkulaviesti on aivotonta, rumaa, alkeisihmistä. Tänään muuten vitkutellaan....

 Nyt en tarkoita nöyryyttämisellä sitä, että joudun palaamaan töihin, jonka työnkuva on epäselvä. Siinä ei ole mitään nöyryyttävää. Nöyryyttävää on toisen nöyryyttäminen, kiduttaminen, sanomatta jättäminen, arvoituksellisuus ja hierarkisoiva ystävien järjestely uhkaaviin ja pelottaviin sekä lohtua tuoviin ja turvallisiin.  Eräänä kuulaana lauantai-iltana kokoontui pieni juhlakansa lapsen rippijuhliin. Olimme kummivanhempia, minä ja puolisoni. Puolisoni on ollut lapsuudesta asti ystävä rippilapsen äidin kanssa. Heidän ystävyytensä on ollut arvoitus puolisolleni lapsesta asti, se kun on sellasta nykivää laatua. Välillä ystävyys on olemassa, välillä se katkeaa, sitten se taas syttyy ja taas sammuu. Puolisoni ei koskaan ole saanut asiaan selitystä. Hän on miettinyt, miksi ystävä haluaa nöyryyttää ja satuttaa? Miksi ystävä ei puhu, anna selitystä nykimiselle? Nyt ystävyys on ollut kuivatelakalla muutaman vuoden. Puolisoni kärsii. Hän ei ole saanut selitystä, miksi ystävä vuosien ta...

 Kultainen aika oli, tuli ja meni. Edessä paluu. Paluu. Minne palaan? Sohjoiseen, poljettuun, koirien kusemaan kultaiseen liejuun. Napa pohjassa uin sinileväistä, paskaista Sisä-Suomen järven pohjaa. Olen rantaan ajautunut puolikuollut särki, jonka päähän pantu järki valmistautuu alistumaan järjestelmän rattaan pyöräksi. Käsi kirjoittaa Wilmaan viestejä, puolihaluton mieli yrittää paeta. Väsynyt särjen silmä selaa Mollin työpaikkailmoituksia. Pakopaikkoja ei ole, ei tule. Alistuminen muottiin ja ihmisvirkamiehen mauttomiin taitotasotaulukoihin on jäätävä tosiasia. Onneksi en ole hukkunut kesän aikana sangria-kannuun, viinisammioihin, oluttynnyreihin tai typeriin festivaalipaellapannuihin. Olen juossut itseni hikeen loman aikana useammin kuin koskaan. Näennäisesti olen valmis. Henkisesti olen kaukana suomalaisesta peruskoulusta, kauempana kuin koskaan. Lähemmäksi en pääse. Miten loma on jo ohi? Juuri se alkoi lupauksena paremmasta, lupauksena kauniimmasta elämästä. Nyt se on ohi....

 Kunta, jossa työskentelen, on päättänyt maksaa kaikille kunnan työntekijöille lomarahan heinäkuun palkan yhteydessä. Se on kuulemma helpompaa, maksaa kaikilla kunnan työntekijöille lomaraha samaan aikaan. Helpottaa lomarahojen ajoa. Lomarahat maksetaan opettajille kuuden viikon lomailun jälkeen. Sitä ennen ei ole varaa lomalla tehdä mitään. Tai on. Opettajien pitää elää kunnassa sillä tavalla pitkällä aikajänteellä, että on oltava aina edellisen vuoden lomaraha säästössä koko vuoden, jos meinaa jotain ylimääräistä itselleen ja perheelleen saada. Tulevan heinäkuun lomaraha pitää laittaa säästöön ensi vuotta varten. Työlästä. Kun laittaa lomarahan vuodeksi budjetoituna ensi vuoden kesälomaa varten säästöön, voi kuluvan vuoden aikana tulla autoremontti tai muu yllättävä tekijä, joka pakottaa syömään kuormasta ja lomarahat ovat taas tuhlattu ja mitään ei olekaan käyttää kesälomalla. Kesäkuu pitää elääkin kuin arkea ikään ja olla tyytyväinen vain, ettei tarvitse tehdä työtä ja elää tav...

Aloimme saada haukia. Lapseni ja minä aloitimme kalastuksen. Aluksi ongimme sillalta pieniä sinttejä. Sitten soudimme kaislikon reunaan. Ystäväni sanoi minulle lähikaislikosta, matalasta kaislikosta, että tuo on lupaavan näköinen paikka. Sinne me soudimme. Ankkuri laskettiin pohjaan. Ilta-aurinko laski metsän taakse. Heitimme virveliä kaislojen sekaan. Aluksi tuli lumpeita. Sitten jo tärppäsi. Ensimmäinen hauki vedettiin veneeseen. Iskin haukea kauhuissani, niin voimakkaasti, että vaappu hauen suussa meni rikki. Sieltä se vain tuli. Sitten jatkoimme. Toinen vonkale otti kiinni ja kunnolla ottikin. Vedettiin se veneeseen ja se olikin iso. En ollut koskaan laittanut kalasta mitään. Googletin hauen fileointi. Tylpällä veitsellä vedin mahan auki ja suolestin limaista petoa. Sitten ensimmäinen fileointi. Kaksi isoa hauen filettä lepäsi laiturilla. Paloittelin ja paistoin voissa ja jauhoissa. Hemmetin hyvää. Saunoimme ja söimme haukea sormiruokana. Tunsinosaavani jotain sellaista, mikä tässä...

 Aamu, sänky on vieras, laulaa Hassisen kone. Sänky on vieras. Herätys komppaniassa tapahtuu 6.15. En herää vaipan vaihtoon, enkä auton, vaimon. Sisäinen kello puskee hereille. Kesäkuu, helle, hyttysiä ilma sakeana, nukuttava ikkuna kiinni, ei hyönteisverkkoa, velkakattoa lainalle. Opettajan lepo ei ala heti. Viimeinen viikko oli kakkukahvia, koskettavia jäähyväisiä, kevätjuhlia, puheita, luokan vaihtoja, kaikkea veren sokerit nostattavia ja ylisuuria tunteita. Laiminlyöty, liian vähän liikutettu keho voi huonosti. Arjen hallinta putosi 1917 vuoteen, jääkaappi on tyhjä, eikä saa aikaiseksi lähtemistä kauppaan. Haetaanko taas pitsat? Kolmas päivä pitsaa putkeen. Aamukahvin jälkeen onneksi voi heittää vielä pötkölleen ja köllötellä.   Hitaus on nyt avainsana. Hitaasti, armollisesti yritän palautella hermostoa, kehoa lataavaan lepoon. Onnea kaikille opettajille tässä tasaustyössä. Tehkää se hyvin. Sinä olet instrumentti, joka on saatava kesän aikana kuntoon. Siihen auttavat lepo,...

 Mielenterveyssivujen mukaan joka viides lapsi ja nuori kokee yksinäisyyttä. Sattuu tajuta, että oma lapsi on yksi heistä. Hän vain jää ulkopuolelle. Jättäytyy. Ei ymmärrä, miten ollaan, jutellaan. Sattuu tulla kotiin aikaisin opettajan työstä ja saman tien alan työstää lapsen yksinäisyyttä. Samalla työstän omaa yksinäisyyttäni. Miten järkyttävän yksin olinkaan nuoruuteni? Aivan kuilun pohjalla. Ja siinä kuilun reunalla muu maailma, kuvitteellinen onnellisten maailma eleli merkityksetöntä, yhteydellistä elämäänsä. Olla ja elää vailla yhteyttä toisiin ihmisiin. Niin minä elin. Elän osittain vieläkin. En opi varmastikaan koskaan.   Tänään sain tarpeekseni. Lapsi yksin. Tunne, että täällä olen ja kaikki muualla. Salaliittoteoria, yksinjättämisen teoria, uskomus, että kaikki muut, koko muu maailma bailaa ja minun lapseni on  täysin hylätty, yksin. Tartuin kynään, se oli aseeni. Julkaisuväylä what`s app. Lapsen luokan vanhempien listaan tiedustelu, mitä kaikki muut lapset vapa...

 Tunnetteko kevään tuon? Mahla virtaa koivun runkoa ylöspäin. Olet samaan aikaan väsynyt, alavireinen, alakuloinen, masentunut ja maaninen, idearikas, touhukas ja kaikkialle tekisi mieli sännätä. Kannan näitä oloja. Olen väsynyt työhöni, perheeseeni ja silti kannan lapsistani huolta ja minulla on suunnitelmia heidän varalle. Jalkapallo-ottelussa seuraan lapseni peliä. Toivon hänen olevan paras. Kun hän tulee vaihtoon ja ei pysty jatkamaan peliä, kun on liian pienet nappikset, masennun ja olen vihainen ja alan plärätä somea sen näköisenä, ettei minua enää kiinnosta. Lopeta pelaaminen. Lopettaisi pelaamisen. Olen kyllästynyt odotuksiini. Eikö lapsistani saa tulla, mitä heistä tulee. Enkö tunne enää iloa siitä, että lapseni haluaa tulla unelmissaan ammattijalkapalloilijaksi? Tulkoon, miksi tulevat. Mikä minusta tulee? Minusta on tulossa Zaporog, joka ilkkuu, sättii ja ivaa ja pyytää painumaan hevon kuuseen kaikkia ja kaikkea.     Repin maalasi taulun, jossa Zaporogit ki...

 Taas olisi käsillä hauen kutuaika. Taas sekin olisi käsillä: kiihkeä korvasieniaika. Nämä ajat, jotka on käsillä toukokuussa, alkukesästä ei ole minun aikoja. Minulla on käsillä sokerihumala, vappuviinoista toipuminen, arviointityöt ja työkavereiden väsymisen sietäminen, katseleminen, ymmärtäminen. Olisi käsillä töyhtöhyyppäparven muuton seurailu, jäiden lähdön tarkkailu. Toi luonnon seuraamisen käsilläoloaikaikkuna sapettaa aivan järjettömän paljon.  Yhtä paljon sapettaa mansikka-aika, uusien perunoiden aika, hilla-aika, kaikki saatanan aikaikkuna-ajat. Mustikka ja puolukka sopivat minulle. Niiden käsilläoloaika kestää monta kuukautta. Minä hidasjärkinen ehdin mukaan.

 Tänään mietin laiskuutta. Mietin laiskoja miehiä luokanopettajan työssä. Laiskuus opettajan työssä on miesten etuoikeus. Laiskuus alkaa jo OKL:ssa. Siellä kannatti mennä ryhmätöissä naisopiskelijoiden ryhmiin. Naiset tekivät työn ja miesopiskelijat käyttäytyivät teennäisinä rohkaisijoina ja nyökyttelivät päätään konsensushenkisesti ja naiset tekivät kirjoitustyön. Miehet roikkuivat mukana ja nyökyttelivät. Salaa he naureskelivat, kuinka helposti tuli taas opintoviikot uutterien naisten siivillä, siipimiehinä, siipiveikkoina. Sama rooli oli helppo siirtää työelämään. Laiska mies luetuttaa oppikirjaa, teettää monisteita, täyttää työkirjaa. Välillä muistaa ottaa vastuulleen lentopalloverkon virittämisen. Pitää laiskan miehen sulkapallokerhoja, heittää liikunnan tunneilla pallon peliin ja pelataan koko tunti. Laiska miesopettaja narisee puitteista, kuinka muka tekisi paljon enemmän, jos olisi paremmat puitteet. Laiska mies ei viitsi tarkistella kirjoitusvihkoja. Kauanko laiskoja miehi...

 Kotikuntani eräässä koulussa on itsemurhaa päivittäin miettivä lapsi. Kun hän näkee narunpätkän, sälekaihtimen narun, kuivan oksan hän yrittää hirttää itsensä. Kun hän näkee kaiteen, hän kiipeää ja haluaa hypätä. Työnantajan ohje on, että lasta ei saa päästää yli käden mitan päähän. Luokanopettajalla on iso luokka ja itsetuhoinen oppilas on yksi oppilas. Mutta hän ei ole yksi oppilas muiden joukossa. Avustaja on melkein kaikilla tunneilla onneksi mukana, käden mitan päässä, 112 käden ulottuvilla. Luokanopettaja on uupumisen partaalla. Itstuhoinen lapsi pyörii mielessä iltapäivällä, illalla, yöllä ja ensimmäisenä aamulla. Jaksaminen alkaa loppua.     Onko tämä ilmiö miten uusi? Itsetuhoinen lapsi, joka päivittäin miettii itsemurhaa? Onko Suomessa paljonkin kouluja, opettajia, jotka vastaanottavat päivittäin sydän syrjällään itsemurhaa hautovan lapsen? Tämä ei voi olla totta. Nyt ylittyy jo makaaberin raja! Luokanopettajan tärkein tehtävä on pitää oppivelvollinen laps...