Luokanopettajan arki

 Jaksa vielä marraskuu. Sitten pitäis jaksaa joulukuu.  Joulukuussa on vähän työpäiviä. Sitten pitäis jaksaa tammikuu. Helmikuu menee hiihtoloman odotuksesta. Miten jaksaa maalis-, huhti- ja toukokuu? Loman odotus mielessä.  Jaksaa taas elokuu ja pitkä syyskuu ennen lyhyttä lokakuuta. Elää ja jaksaa taas marraskuu ja lyhyt joulukuu. Odottaa. Odottaa lomaa. Odottaa lomaa kuin Jeesusta, vapahtajaa. Odottaa kesälomia.  Toivoa, että elämä olisi ikuinen kesäloma. Aloittaa aina vain alusta lukuvuosi ja odottaminen. Odottaa eläkeikää. Odottaa, että kaikki päättyisi. Kuolema. Adventti-iloinen odotus.

 " Olen onnellinen, mitä sä luulit." laulaa Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta. Olin onnellinen, onnellisimmillani kuluneella viikolla tiistaina, kun sain Wilma-viestin, että jatkuvaa silmälläpitoa ja valvontaa vaativa oppilas on perjantain pois. Ihanaa, saan olla hänestä erossa ja luokka saa olla häneltä rauhassa. Jännitteen luoja, ilmapiirin sähköistäjä oppilas on uhmakas, aggressiivinen, manipuloiva ja syrjivä. Hän on kovaääninen, mekastava ja vie ilmatilaa kohtuuttomasti. Hän on aikuismaisempi ja kypsemmän oloinen kuin muut "tavalliset" lapset. Hän tuntee ihmisoikeudet, lastenoikeudet, omat oikeudet. Tietenkin hän suhtautuu omiin velvollisuuksiinsa ylenkatseella ja uhmakkuudella. Hän saa aikaan kaaosta.   Perjantaina puhutin toista oppilasta. Hänen käytöksensä oli kuluvalla viikolla saanut ylimielisiä käytöspiirteitä. Kysyin, mikä on? Hän vastasi, että hän yrittää kuulua mekastajan, manipuloijan ns. jengiin, jota hän ylläpitää. Siihen ei tahdo päästä. No, pojan on...

 Ulkopuolinen opettaja, englantia luokalle kerran viikossa opettava, tekee tuoreita havaintoja. Hänen silmänsä havaita epäkohtia ovat tuoreet. Hän näkee. Hän tarkkailee luokkani poikia välitunnilla. Pojat liikkuvat harnaalla alueella. Hän kertoo niistä minulle. Tiedän kaiken. Kiitän häntä "tuoreista havainnoista.". Minulla on vanhat, väsyneet ja verestävät silmät. Otan kiukkuisena vastaan tuoreiden silmien havainnot.   Ulkopuolisen havainnot eivät johda mihinkään. Miksi eivät? Siksi, että minä luokanopettajana olen luokkani kanssa lähes yksin 22 tuntia viikossa. Yksin. Opetan liikunnat, musiikit, uskonnot ja kuvikset. Kannattelen heikkoegoisia, kannattelen huonohermoisia, yritän antaa luokanopettajn käypähoitosuosituksen mukaista vanhan valtiomiehen viisautta, lempeitä sanoja ja lohdutuksen sanoja kärsiville.    Verestävin silmin näen oppilaiden mahdollisuudet tulevaisuudessa. Tuo voi päätyä ongelmiin, sortua huumeisiin, joutua vankilaan, niin on rajaton ja yksin ja ...

 Niin. Isäin päivä, Father`s day, farsdag. Marraskuun toisen viikonlopun sunnuntai nostaa framille isyyden. Marraskuun ensimmäinen viikonloppu vainajat. Soitin eilen isälle. Aloitin vähän aikaa sitten juoksuharrastuksen. Isä oli himojuoksija. Jaoimme puhelimessa yhteistä todellisuutta. Tuntui isäpoikasuhteelta. - Muista aloittaa rauhassa. - Muista juosta PK-lenkit maltilla, alhasilla sykkeillä. - Muista pyhittää juoksusta vapaat lepopäivät.- Lenkkareissa ei kannata säästää. - Muista venytellä, mutta vasta lämmittelyn jälkeen. - Muista suolihuuhtelu. ( -Juostessa pakenet itseäsi. Pakenet perhettäsi. Kovia ääniä. Lepytät hermojasi. Kun olet monta vuotta juossut ja perheesi tuntee intohimosi juoksuun, vaihda pyöräilyyn. Pyöräile kaljalle. Tee suolihuuhtelu, kun perhe on saunassa. )   Oli mukava jutella isän kanssa. Silti sydämeni on epäsopivan, epäonnistuneen isämyytin puolella. Luin blogikirjoituksen eilen, jossa isä kehui, että isyys on kunniatehtävä ja lapsen kanssa oleminen j...

 Uusi rehtori on talossa. Määräaikainen. Piti olla vain vuoden loppuun. Nyt on jo heinäkuun loppuun. Niin meille ilmoittti. Pontevasti. Mistä tietää, että rehtori on määräaikainen? Hän halua saada aikaan näkyvää, hän haluaa tekojensa näkyvän. Näkyvää kun tehdään, silloin siirretään laatikoita, kaappeja, komeroita, tuodaan kotoa tauluja, hyväksytään vain "hyviä" oppilastöitä näytille. Näkyvä rehtori kiinnittää huomiota pihan liialliseen harmauteen, lippalakki ja pipo päässä käytävillä kulkeviin poikiin ja vaatii tervehdyksiä ja hyvää ja kuuliaista alammaisnöyristelyä oppilailta. Niin se aina on ja on aina ollut. Pidän johtajista, jotka eivät halua näkyä ja kuulua ja jos haluavat kuulua, puhuvat viisaita, ikiaikaisia, eivät tuollaisia puhtaus on puoliruokaa-tyyppisiä armeijasta ja leirielämästä tuuttuja sisäpalvelusääntöjä. Tämä uusi rehtori haluaa, että haluttomat niskuri-kutosen pojat tekisivät Tiernapojat ja tytöt Lucia-kulkueen. Olisi kiva äänittää, nauhottaa video ja esitt...

 Kysyisin Supercellin johtajilta, mitä he ymmärtävät kulttuurilla ja sivistyksellä? TPS pelaa, kaukalot rytisevät, ruumiin kultturia, ja viulua soittava Timo Nummelin on ainoa kosketuspinta klassiseen kulttuuriin? Onko näin. Vastatkaa. Antakaa rahaa nokkahuilun soiton tukemiseen! Tukekaa kaksikielistä sanomalehdistöä! Runoilijoille rahaa heksametriin! Larin Paraskelle patsas Turkuun.   Kysyisin eläkkeellä olevalta kokoomusjohtajalta, missä oli paras wiener schnitzel ja jatkaisin kysymyksellä TOP3-drymartinit 1967 vuodesta tähän päivään. Sitten kysyisin, mitä teit poliitikkona tuloerojen tasottamisen puolesta? Huutaisin iso mahani hytkyen, että onko saattana oikke, että kasvattajat ovat kuin uhrilampaat jumalan viljavainiolla katsomassa, kuinka Hankkenilla, ekonomiskouluissa, tuomariskouluissa, lääkärismieskouluissa opiskelleet  heiluttelevat henkseleitään, kotiuttavat pääomia ja keräävät läskin päälle lissee ihraa kuin mikkään ei riittäs. Edes taivas.   Kysyisin itse...

 Luokkani oppilasta kiusataan. Hänet jätetään yksin. Oppilas ei kerro mitään minulle, opettajalle. Hän pelkää, että kiusaajat suuttuvat, jos opettaja saa tietää ja asiaa aletaan käsitellä. Minä, luokanopettaja jumalan armosta (valitettavasti) suutun siitä, että minulle ei kerrota. Minulle jää vain lupa aavistella ja olla kuin herkkä haavanlehti. Salakuuntelen, vakoilen, yritän saada todistusaineistoa, jotta saan ilmiön näkyväksi. Kertaan. Oppilas ei kerro opettajalle, koska pelkää, että kiusaajat suuttuvat. Opettaja suuttuu, tai opettajaa suututtaa, kun hänelle ei kukaan kerro, että hänen oppilastaan luokassa kiusataan.   Kiusatun oppilaan äiti ei halua puhua asiasta kuraattorille, koska pelkää, että opettaja suuttuu, jos hänet ohitetaan kertomalla ensin jollekin muulle, kuin opettajalle, ettää lasta kiusataan. Kiusatun perheessä suututtamisen pelko on jo ylisukupolvinen.    Ei suuttumista saisi pelätä. Ei tietenkään. Mutta..

 UPM sulkee kannattavan tehtaan, vaikka minä ja muut luokanopettajaveriveljet ja -sisaret olemme vuodattaneet kolme vuotta karvaita kyyneleitä, kun olemme nostaneet Suomen kilpailukykyä kikyilemällä ja menettämällä kolmen vuoden lomarahoista 30 %.   Perusopetus ei Suomea suosta nosta, eikä meidän kikyilymme. Anteeksiantamatonta. Voisiko perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen viedä pörssiin? Silloin meidätkin voisi lopettaa kannattamattomana ja liian kalliina. Perusopetus kannattaisi viedä maihin, jossa opettajien palkkakustannukset ovat selkeästi halvemmat ja opetusmenetelmät autoritaarisemmat. Ei Suomessa kannata tehdä muuta kuin lihota ja pelata Fortnitea ja kasvattaa rasvamaksaa.    Ja hyi vielä SDP, kun teette liian vasemmistolaista politiikkaa! 

 Martti Paloheimo lanseerasi Kotivammainen-käsitteen. Sopii hyvin nykykielenkäyttöön. Nykylapsille kaikki epämiellyttävä ja mielihyväperiaatetta horjuttava on vammaista tai ongelmaista? Tyhmä asia on ihan vammasta. Mikä ongelma sillä on?   Martti Paloheimo oli psykiatri, joka loi käsitteen kotivammainen. Sillä tarkoitetaan kaikkea yli sukupolvien siirtyvää paskakuormaa. Sitä riittää. Sitä on riittänyt. Sitä tulee riittämään. Isien pahat teot maksatetaan seuraavilla sukupolvilla. Tämän viikonlopun olen ollut kotivammainen. Sattuu.    Mikä on minun kotivammani? En siedä sitä, että minun pitäisi pystyä venyttämään perhekäsitystä. Naapurissa asuu puolisoni ystävä, jonka elämä on kurjaa. On tullut ero. Työterveys etenee hitaasti. Hän on nykyään paljon meillä. Tai puolisoni on hänen seurassaan. Ikään kuin hän kuuluisi perheeseeni, johon hän ei kuulu. Kun mietin, kuka perheeseeni kuuluu ja millä ehdolla, en tiedä. Onko perhe minä, puolisoni ja lapseni? Onko naapuri perhettä...

Marjat mätänevät taas metsään. Onneksi Thaimaan nopean toiminnan marjanpoimintajoukot saapuvat välittömästi, kun Suomen Koronavalmiusyksikkö antaa siihen tarvittavat luvat. Marjastajien isännät samalla pyyhkivät suurimpia linnunpaskoja pois homeisten navettojen pöytätasoilta ja rakentavat viidakkosuihkuja entisten sikaloiden syöttökaukaloihin.    Ihanaa, että kesä toi NHL-pelaajat hakkaamaan valkoista muovipalloa reikiin. Pojat saavat yhdessä rentoutua ja latautua seuraavaan kauteen, joka voi olla läpimurto tai floppi. Thai-poimija kerää marjoja, NHL-pelaaja tehopisteitä. Yhtä kaikki. Thai-poimijalla on lippalakki oikein päin ja sen päällä hyönteisharsosuoja, NHL-pelaajalla on lippalakki väärinpäin ja sen alla takatukka. Yhtä kaikki. Thai-poimija hymyilee ystävällisesti silmillään ja sylkäisee kärpäsen suustaan, NHL-pelaaja hymyilee ylimielisesti ja sylkäisee klimpin muuten vain. Itseasiassa hän munii suustaan sylkiklimpin, joka muistuttaa karjalaista mykyä tai tsekkiläist...

Hannu Linkolan kirjassa "DU &JAG KENT rakkaus kuin laulut joita kuulemme" Linkola kertoo KENTIN historian ja oman kasvutarinansa, nuoruutensa KENTIN musiikin tahdissa. En pidä kirjasta. Haluan lukea KENTISTÄ ja huomaan, etten innostu Linkolan omasta kasvutarinasta. Pentti Linkolan kasvutarina on paljon huikeampi. Siinä on haukia ja variksia ja lintulaskentaa ja aikalaiskritiikkiä.   Vuonna 2003 KENT esiintyy täydelle Globenilla 6. kesäkuuta Ruotsin kansallispäivänä. KENT pyytää yleisöään pukeutumaan täysin valkoisiin vaatteisiin, hekin esiintyvät täysin valkoisissa, ja yleisö toteuttaa bändin toiveen. KENT on ihmeissään. Sverige-nimisen laulun aikana stadion laulaa laulua kuin Ruotsin kansallislaulua, jonka kertosäe " Välkommen, välkommen hit, vem du än är, var du än är" kritisoi kansankodissa kasvavaa muukalaisvihamielisyyttä ja rasismia. Siitä löydän juhannuksen sanoman. Ihonväristä riippumatta alkuaan pakanallinen keskikesän juhla, juhannus, sopii kaikille ...

Silmälasit hajosivat liikunnan tunnilla. Tippuivat kivikkoon ja linssi säröille. Tein Turvaan vahinkoilmoituksen, jonka kanssa OAJ on neuvotellut luokanopettajan työhön TÄYSIN SOPIMATTOMAN, jopa kelvottoman sopimuksen, mitä TURVA korvaa. No, TURVAHAN ei korvaa silmälasejani. Korvaus olisi ollut mahdollinen 150 €: n omavastuun jälkeen ( linssi maksoi muuten tasan 150 €), jos seuraavat ehdot olisivat täyttyneet: 1. Olisin ollut vapaa-ajan matkalla yli 50 kilometrin päässä kotiosoitteestani.  2. Jos olisin loukannut itseni tapaturmaisesti työaikana ja siinä olisi mennyt silmälasit rikki. Tämä olisi edellyttänyt työterveyslääkärin luona käyntiä ja hänen arviotansa ja kirjallista todistetta, että on sattunut tapaturma, josta aiheutunut materiaalinen omaisuusvahinko. Nyt on OAJ sillä tavalla, ettei me luokanopettajat tällaiseen olla tyytyväisiä! Matkavakuutus on aivan yhtä huuhaata. Miksi sille annetaan niin suuri painoarvo? Johtuuko se pitkistä lomista? Ainakin siinä opettajat...

Otsikko on älämölöä. Tiedättehän? Lapsemme katsovat, kun tubettajat Lakko, Pagpa, Roni Bäck ja monet muut, joiden nimeä en nyt mainitse tai muista, mutta useita heitä on ja diftongisulautumat  iloisesti purkautuvat tubettajien suista, kun he pelaavat Minecraftia tai muita lasten suokkaripelejä. Sitä on kauhea kuunnella / kuulla. Lakon suusta kuuluu pääsääntöisesti seuraavat diftongikasaumat: - ui! - uiui! - uiuiui! - uiuiuiui! - oioi! - oioioioi! - ei. - eiiiiiii! - eieiei. - Täältä tullaan. - Herra punajuuri ( ehdoton suosikkini)   Lakko on sympaattinen hahmo. Hän ei kiroile. On niitä huonompiakin vaikuttajia. Haastan teidät kuuntelemaan tubettajien diftongivoivottelua. Koetko sinä sen sympaattisena? Entä jos lapsen kuulokkeet ovat rikki, auton ilmastointilaite on rikki ja matkustat Pohjois-Karjalasta Hangon rivieralle? Oioioioioioioioioioioioi!Eiiiiiiiiiiiih!

Kuukausi on vaihtunut ja esittelen nyt sulle mun kuukauden, kesäkuun suosikit ja valinnat, joissa mä suosin perusvarmoja valintoja, koska kesällä ei ole varaa samanlaisiin pettymyksiin kuin elo-toukokuussa. Eli varman päälle olen pelannut valintojeni suhteen, sellanen varmanpäällepelaaja kun olen, sen kertonee tietty jo  ammatti ja kevyt palkkapussi, jonka kantamiseen ei tarvita kottikärryjä, mutta hiellä minun pitää eläkkeelle pääsemän. Kossupullo.  Kossun kanssa kesä sujuu ihan kivasti. Sekaan Russiania, Vichyä tai lämpimänä ja raakana. Ei kiusaa hyttynen, eikä viestintäkonsulttiyhtiö Tekirin yli 45 000 euron korvaus Kulmunin retoriikan sparrauksesta. Ei muistu mieleen OPS, etä-ja lähiopetus eikä kevätkahvitus ja ne amppelikukat. Kantele. Tänä kesänä harjoittelen soittamaan viisikielisellä kantelella Paranoidin ja Holy diverin.  Kuohuviini. Kuoharin kanssa kesä sujuu ihan kivasti. Kristalli kilahtelee ja mielessä vilahtelee vilahduksina mennyt lukuvuosi kaikkine...

Kauan kaivattu. Niin se päivä koitti. Etäajan jälkeen aika samalta tämä tuntuu, lomailu. Aamulla kahvinkeittoa, lehdenlukua, koiran kusetus ja loppupäivä lasten tunkkaamista irti videopeleistä, riitelyä, lyhyitä omia hetkiä ja taas kahvin juontia, koiran kusetusta, huutamista ja lopuksi astianpesukone päälle.   Aurinko paistaa ja ihmiset ovat pihalla. Ja monet ovat aivan pihalla. Tällä kertaa en tarkoita luokanopettajia ja opettajia ylipäänsä. Puhun sellaisesta pumpulisesta pihallaolosta, jossa ollaan rankan sekakäytön ja mt-ongelman ristiotteessa. Eilen jonotin kassalla jäätelöt kädessä lapseni kanssa. Minua ennen mies tarkisti Veikkauksen Online-kuponkeja ja aikaa tärvääntyi urakalla, kun kuponkeja oli määrästä päätellen ainakin neljältä eri vuosikymmeneltä. Siinä odotellessa sisään kauppaan asteli oikea omituisten otusten kerho. Ensimmäisenä sisään asteli kansanedustaja, jolla oli takana lätkätausta, pihalla musta Porshe ja huulilla mairea hymy ja taskussa luottokortti ja ää...

Suojaverkkoa on etsitty. Vanha on reikäinen, vaarallinen, samoin trampoliinin jousisuoja. Niitä kun ei saa mistään. On käyty kärkkäiset, rismat, sittarit ja kaikissa loppu. Sitten löytyi. Mitta 3,96, mittasin. Mittasin väärin. Maisteri on humanisti, ei mittamies Pythagoras. Jos olisin mittamies, olisin insinööri tai tippainssi. Paitsi, että inssi tai tippainssi ei vaivautuisi etsimään suojaverkkoa pelkilleen, vaan ostaisi uuden trampoliinin suojavermeineen kerralla ja tekisi vanhasta emännälle kasvihuoneen, jossa olisi automaattinen kastelujärjestelmä ja termostaatteja, joille vanhaan trampoliiniin kiinnitetyt valokatteet avautuisivat ja sulkeutuisivat sähköisen automatiikan hoitaessa katteiden aukeamiset ja sulkemiset. Minä säästän ja googletan ja tokmannilta löytyi ja sitten se oli tietysti liian pieni ja piti palauttaa takaisin ja isompaa suojaverkkoa ei ole eikä tilata. Siinä minä sitten olen, sormi suussa ja ongelma ei poistu. Ystäväni on logistikko. Kuulen korvissani, miten hän...

Ei sellaisia viuhahduksia, jossa pyyhe putoaa ja paljastaa hetkeksi riettauden ja bakkanaalisen himon. Sellaista en kokenut. Valitettavasti. Näin tänään viuhahduksena entisen rehtorin, joka katseli minua kahden vinon oven takaa kaukaa ja näin hänet epäselvänä, mutta kyllin selvänä ja tuijotin häntä hieman liian kauan voidakseni kääntää pään sen merkiksi, etten olisi häntä nähnyt. Tervehdimme. Hän minua peläten, minä häntä vastenmielisesti nyökäten. Sitten hän jatkoi käytävää eteenpäin ja katosi minun näkö- ja voimapiiristäni. Niin, arvatenkin hän oli tullut tuomaan suklaalevyä tai isoäidin piparirasiaa. Mitäpä muutakaan. - Voimaa viimeisiksi työpäiviksi!    Toinen viuhahdus oli ystävä vuosien takaa. Näimme, nyökkäsimme, kysyin, onko hänellä tupakkaa mukana, ei ollut ja sammutin häntä kohtaan tuntemani mielenkiinnon ja menin piiloon seinän taa ja olin piilossa niin kauan, että hän oli mennyt pois enkä edes kuullut hänen puhettaan käytävältä. Vasta sitten livahdin takaoven k...

Opin taas uutta. Kevätkahvitus on estradi katkerille tunteille, veripisaroille, epäoikeudenmukaisuudelle ja sorrolle. Esimies vaihtaa työmaata. Hän hakee isompia haasteita. Lisäksi hän on tyytymätön nykyiseen tulotasoonsa. Hän puhui kesätuulen heilutellessa kukkamekkoa, hiussuortuvien leijaillessa kevyesti kasvoille, filosofiaansa, joka oli sikäli persoonaton, että hän otti vertauskuvaksi oven. Ovi vertauskuvana on pateettinen ja helppo kuin halpa saippuakupla. Ovi aukesi yllättäen hänen eteensä ja hän tarrasi kahvaan ja halusi sulkea vanhan oven takanaan ja avata uuden oven edessään. Kuuntelin hiljaa ja huusin mielessäni, että itsekäs halpa akka, ha-haa!! Nimittäin, minulle oli aukeamassa uusi ovi ennen joulua, roikuin jo kahvassa ja olin astumassa uuteen, mutta hän, jonka filosofiassa ovi on freudilainen kestoelementti ei antanut minulle lupaa tarttua kahvaan ja avata uutta ovea. Ovi-filosofia onkin vain hänelle itselleen.    Mitäs minä? Minä olen todella tyytyväinen nyk...

Tänään uudessa jaksossa OAJ:n Olli Luukkainen ja Liisa "Lissu" Viljamaa- Ahojäkälä Kontulan Siemenlingonlahden esikoulupäiväkodista. Rikkaat ja rahattomat on hyvä ohjelma. Se alleviivaa, paisuttaa ja antaa räikeydelle ja riistolle kasvot. Voisiko Olli Luukkainen ja Lissu tosiaan päätyä ohjelmaan? Avaisiko se OAJ-johdon silmät? Jaksossa Olli toteaisi, että " ei vittu, voiks tää olla totta?", josta tulisi vuoden 2020 katsotuin meemi, löisi jopa Seksikkään suklaan " Joutsen on Suomen kansalliskala"-meemin. Ollin kommentti tulisi silloin, kun Lissun itse käsin näperrelty perhoslompakko aukeaisi ja viikon rahat valuisivat halvan Ikea-sohvan poimuihin.   Toinen vaihtoehto olisi Nalle Wahlroos ja junien siivoaja Lissu, jotka vaihtaisivat viikoksi lukaaleitaan. Petteri Orpo ja Kaisa Kakkulapio, sittarin kassa. Supercell- toimari Paananen itse kudottuine villasukkineen ja Keijo " Keke" tai  "Keikyä" tai "Keikyä-Keke" Putkilahti, ru...

Hellou! Musta on tullut pikkutuhma kusipää. Aion keventää blogiani toukokuun suosikeilla, mitä ilman mun toukokuu ei ole toukokuu. Eli tos kuvassa on kaikki, mikä täl hetkellä meikkuu eli meitsii eli luokanopettajaa jumalan armosta niin ku rulettaa. Ainut miinus on, että kuvas ei näy skumppaa ja kortsuja. Olisin laittanut nekin kuvaan, mutta sitten aattelin, että joku pahoittaa mielensä ja laitan ne sit kesäkuun suosikkeihin. Pysäköintikiekko Kesäkuu ilman pysäköintikiekkoa on sama kuin toukokuu ilman kiekkoa, siis MM-kiekkoa, ei nuuskakiekkoa, se kun ei kuulu luokanopen housuntaskuun niinku ei insinöörin paksu perstaskulompakko luokanopettajan takataskuun. Pysäköintikiekko symboloi pysähtynyttä palkkakehitystä ja turvallisuutta ja sellasta varmistelevaa asennetta.  Metsästäjälehti Se tulee opettajahuoneeseen kerran kuussa niin ku Manulle illallinen. Siinä on opelle kaikkea hyödyllistä: mm. miten nylkeä villisika terotetulla karttakepillä, kuinka läheltä voi ampua kett...