Luokanopettajan arki

  Vielä ehtii. Trendikkäät luokanopettajan maaliskuun suokkarit, joita ilman luokanopettaja on kuin luokkaretkellä, luokkaretkibussissa ilman oksennuspussia ja kaikki vaaleanpunaiset vaahtokarkit itseensä ahtanut Essi alkaa juuri oksentaa ja Oriveden Orituvalle on kolme kilometriä.  1. Kypäräristikko.  Ristikko on allegoria suojalle. Suojaa itsesi väsymystä, uupumusta, alipalkkausta vastaan. Huhtikuu, kuukausista julmin, painaa päälle. Liian aikainen pääsiäishuili ei auta jaksamaan, vapunpäivä osuu lauantaille ja kesäloma alkaa vasta 5.6. Laita ristikko eteen, tee minimit. Muista, että palkkaakin maksetaan minimin mukaan. Säästele, jaa voimasi oikein. 50 kilometrin hiihdosta on viimeinen, kuluttavin nousu edessä. Älä harkitse alanvaihtoa. Vie voimat, katkeroittaa. Jaksa, vie itsesi maaliin.  2. Opettajalehti.  Lue yltiöpositiivista Opettaja-lehteä. Ivaa mielessäsi kaikkea typerää kaunopuhetta. Ihaile Luukkaisen lujaa leukaa. Se on jykevä. Mieti ex-päätoimittajan...

Joukkueurheilulajeissa on puheet koventuneet. Maanantaina kuulin, kun luokan kaksi poikaa sanoivat toisilleen, että paineistetaan Jukkaa. Kuuntelin, seurasin. Paineistaminen oli sitä, että mennään selvällä suomen kielellä vittuilemaan kaverille ja yritetään saada se kovilla sanoilla, rumalla puheella suuttumaan. Nämä pojat olivat kiekkojäpiä. Jukka on myös kiekkojäpä. En puuttunut heti. Kuuntelin ja seurailin. Jukka ei reagoinut mitenkään. Piti itsensä coolina, tilanteen ulkopuolella. Kun tunti päättyi, kysyin Jukalta, miltä tuo paineistaminen tuntui. Jukkaa alkoi itkettää. Eli ei tuntunut hyvältä, kysyin. Vastaus oli no ei. Kysyin, haluatko, että puhun seuraavan tunnin alussa aiheesta yleisellä tasolla. Jukka nyökytti.   Seuraavalla tunnilla puhuimme tästä paineistamisesta. Sanoin, että tässä luokassa, minun luokassani, meidän luokassamme ei paineisteta enää ketään. Yksi painestajista sanoi, että kiekkopiireissä se on yleistä. "Valmentaja on sanonut meille, että pitää löytää vast...

Jokainen on törmännyt vieraasta puhelinnumerosta tulevaan soittoon, ja linjan toisessa päässä "puhhuu Jaakko Kullinaama täältä Jojensuusta päevää ja onko siulla hetki aekaa?"-kysymykseen. Onko tullut vastattua sähköpyörän arvontaan tai tykkää haluatko viettää viikonlopun Aulangolla ja kommenttikenttään pitää kommentoida kenen kanssa haluat viettää viikonlopun Aulangolla. Siitä se sitten lähtee. Soittaa Jaskat ja kysyy, mistä teille tulleepi sähköt? Pistorasiasta. Tai nyt meillä olisi kuukauden mittainen kampanja. Alkaa tuntua ahdistus. Alkaa rimpuilu päästä eroon Jaskasta, jolla on miellyttävä ääni. Tekee mieli rimpuilla irti ja tekee mieli kokea sääliä, että Jaska reppii leäpäänsä linjan toisessa päässä myymällä minulle halvempaa sähköä tai halvempaa liittymää tai aneita taivaaseen kuten 1400-luvun Turun suurtorilla. En osta. Olen tyly. En tarvitse. Olen nihilisti. Kiitos hei. Olen tyly. Tuntuu pisto sydämessä.    HS 20.3.2021 Vieraskynä kirjoittaa, että häiritsevä puhelin- ...

 Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta nykyisessä työyhteisössäni. Työyhteisö on tuttu ja hyvä. Ainakin minulle. Työyhteisö on heterogeeninen: On uskovaisia, pakanoita, viinanjuojia, muusikoita, ahkeria, laiskoja, tyhmiä ja sopivan fiksuja. On hyväksyvä ilmapiiri. Emme kokoonnu työajan jälkeen useinkaan, mistä pidän. Pysyy arki ja vapaa-aika erillään.    Työnantaja on vaihtunut tiheästi. Minun aikanani on ollut neljä työnantajaa, joista kaksi on ollut hyviä, kaksi huonoja. Nyt on huono. Huonosta työnantajasta hyvät työntekijät tekivät valituksia työsuojeluvaltuutetulle. Aiheet olivat impulsiivinen ja epäasiallinen käytös, sekava ja kaoottinen viestintäkulttuuri sekä kohtaamattomuus.    Hyväsydäminen ja lempeä työsuojeluvaltuutettu (en tiedä, ovatko ne hyviä ominaisuuksia työsuojeluvaltuutetulle) otti asian hoitaakseen. Järjestettiin iso työyhteisökokous, jossa oli klassinen " Mitä kuuluu-kierros"? Kaikille kuului hyvää. Sitten työnantaja piti esitelmän luotta...

 Martin Luther Kingin "I have a Dream"- puhe on varmasti yksi merkittävimpiä koskaan puhuttuja puheita.  Pehr Evind Svinhuvudin suora radiopuhe sai humalaisten Lapuan liikkeen johtajien lopettamaan Mäntsälän kapinaksi nimetyn vallankaappausyrityksen  vuonna 1932. Nämä puheet eivät ole mitään sen puheen rinnalla, jonka liikunnanopettaja piti meille 12-vuotiaille pojannulkeille vuonna 1982 eräällä Pohjois-Karjalaisella hiekkakentällä. Hiekkakenttä oli iso. Sitä ympäröi punatiilinen tehdasrakennelma yhdestä suunnasta, keltaiseksi rapattu vanhainkoti toisesta, teatteritalo kolmannesta ja kivijalkapuotien myymälät neljännestä suunnasta. Kuulevia korvia oli joka ilmansuunnalla. Pelasimme jalkapalloa. Poikaryhmä. Liikunnanopettajana oli kokenut Heikki-opettaja, joka oli rauhallinen, hyvä ja kunnioitettu luokanopettaja. Pelin tiimellyksessä Heikki kuuli, kun pieni poika, jolla oli korvarengas ja joka oli aloitellut jo tupakanpolttoakin, huusi korkealla poikasopraanolla "saatanan...

 Puolisoni on saanut lapsesta asti kuulla kommentteja painostaan. Hän mainitsee etenkin serkkujensa huomautelleen asiasta useasti. Serkut olivat pienikokoisia, langanlaihoja ja suustaan näykkivän eteläpohjalaisia, sanalla sanoen suorasanaisia ja vittumaisia.    Lapseni puhuvat kehon painosta rumasti. Isompi sisarus haukkuu pienempää läskiksi, punkeroksi. Auts, nuorempi peilaa ja pitää itseään tukevana. Ja sehän ei pidä lainkaan paikkaansa. Hän on lihaksikas, voimakas, sitkeä, hänelle on alkanut kehittyä upea sikspäkki, jota ihailen hurmoksessa. Minulla isänä on toive, halu saada nähdä lapseni voimakkaina, kykenevinä, sporttisina ja kehun heitä aina kun ehdin, miten komeita he ovat, miten vahvoja, miten kykeneviä.    Puolisoni serkun lapset, eteläpohjalaisilta sukujuuriltaan, langan laihoina, huomauttelevat nokkelan sanavalmiina huomioita samalla tavalla painosta kuin heidän vanhempansa. Ruma kehopuhe on periytetty heille. Lapseni on alkanut matkia pikkuserkkujen...

 Minä en ymmärrä, miksi yksinpurjehtija Ari Huuselan toilailuista maailman merillä yksin, ihanassa yksinäisyydessä, mielenrauhassa kirjoitetaan joka viikko. Kerrotaan hänen vastoinkäymisistään, miten vituttaa olla pläkässä, miten vituttaa luovia vastasessa, miten ihanaa mennä myötäsellä kuitenkin varoen jiippiä. Minua ihan oksettaa. Mies yksinään kaikessa rauhassa. Ensi kerralla Ari Huusela, otat luokallisen oppilaita mukaan, niin saadaan vähän väriä juttusarjan paskoihin juttuihin merirokko-ongelmista sun muista purkkiruokien syömisistä.     Hiihtolomalla ei saa hiihtää yksin. On omat lapset ja heidän hiihtämisensä. Oman lehden luku keskeytyy vakaviin työrauhaongelmiin. Tv huutaa ja lastenhuoneesta kajahtaa voimakas Vittu ja nasaalisti artikuloitu ei saatana. Kimmahdan pystyyn ja huudan, että nyt vittu loppuu se vitun huuteleminen, SAATANA. Ja loppuuhan se, pariksi minuutiksi. Sitten mietitään, mitä tehdään, me kun olimme kilttejä ja kunnollisia ja ei lähdetty reiss...

 Yllätyin eilen. Vein omat lapset hiihtämään eilen. Mukaan lähti myös kaksi vierasta lasta. Hiihtäessä aloin miettiä, että minulla onkin aika suuri sydän ja minulla onkin aika paljon antaa myös muillekin kuin omille lapsille ja omalle perheelle. Oikeasti yllätyin. Minun perheeni kaukaa paikasta nimeltä Lapsuus opetti, että on vain oma perhe, jonka sisään ei mahdu ketään, kuulu ketään ja maailma ulkopuolella haistakoon paskan.    Hiihdimme. Oli mukavaa. Matkalla minusta alkoi tuntua lapsuudelta, kuulin lapsuuden kulkusten kilinän. Pääsimme kotiin ja huomasin olevani vihainen. Halusin olla vihainen vaimolleni, joka ei ollut mukana. Minulle tuli tarve olla vittupää ja viestiä, että olet laiska, minä ahkera. Keksin, että olen ärtynyt siitä, että vaimo tuli kotiin klo 19 ja se oli liian myöhään. Huomasin, että haluan kostaa ja tulla itsekin joku päivä kotiin klo 19.    Vein myös eilen oppilaan kotiovelle hänen oppikirjojaan. Tuntui siltä, että minustahan riittää viel...

 Siivottavuus. Niin, sain sapiskaa luokkani siivottavuudesta. Siivousfirma, joka luuttua luokkaani ja kouluani, on moittinut luokkani siivottavuutta. Oppilaiden tulisi laittaa tuolit pulpetin alle siivottavuusasentoon. Kaikkien tasojen tulisi olla tyhjät, nopeasti siivottavissa, kun siivousfirman työnantaja on laskenut, kauanko aikaa on laskettu luokan siivoamiseen. Laskukaava: 8,5 minuuttia / luokka on laskutuksen peruste. Oi oi. Kun luokka on lähtenyt, en saa jäädä luokkaan tekemään kaikkia wilma-merkintöjä rauhassa, kun siivousvaunu porhaltaa luokkaan. Luokanopettajan täytyy antaa tilaa siivousvaunulle, joka törmää luokkaan, koska se on ensiarvoista, ensiarvoisen tärkeää. Olen tiellä. Ajattelen, että mitä vittua.   Minä valitan vanhemmille, oppilaideni vanhemmille, onko luokan opetettavuus ja kasvatettavuus vaadittavalla tasolla. Yritän huomioida, että opetukseni laadukkuus, viihdyttävyys, oppilaideni viihtyvyys on riittävän korkealla tasolla. Yritän olla opettaja, jonka ar...

 Kyllä muistan. Vaihto-opiskelijat olivat naurava lauma espanjalaisia, saksalaisia, portugalilaisia. Potkivat hankifutista keskenään. Harrastivat seksiä keskenään. Puhuivat omaa kieltä keskenään. Nauroivat keskenään. Harrastivat seksiä keskenään. Niille järjestettiin kaikkea perisuomalaista: Mämmimaraton, suomalaisia jouluperinteitä osat 1-23, avantouintia, savusaunaa, sahtia ja keskenään puhuivat espanjaa ja saksaa ja olivat kulttuurivaihdossa ja alasti harrastivat kansainvälistä seksiä savusaunoissa.   Muistan katselleeni myrkyllisesti vaihto-opiskelijoita. Nauroivat koko ajan. Pukeutuivat saatana karvalakkeihin, vaikka oli tavallinen pipokeli.    Onneksi tänään viranomaistaho antoi suosituksen opiskelijavaihdon lopettamisesta, hetkellisesti vain valitettavasti. Levittävät koronaa, kun haluavat halailla ja suudella, toisiaan, ja suomalaiset vaihto-opiskelijoiden töllistelijät saavat siinä samassa koronaalisen tartunnan.    Sitä se ulkomailla tapahtuva vai...

 Palaan pitkästä aikaa mieluisan harrastukseni pariin, nimittäin vittuilun. Tunnen onnea. Minun, opettajan, jumalan armosta opettajan, kutsumus ja intohimo on ivata nykyajan ilmiöitä. Keksin taas opettajanhuoneen lehtilaarista Metsästäjä-lehden. Se tulee ilmaiseksi edelleen. Metsästäjä-lehti on tammikuun TOP 1!!! Tammikuun lehden kannessa on Naali, uhanalainen naali, joka katselee häpeissään sivuun eli ei napita sydäntä särkevästi suurilla silmillään lukijaa. Naali on uhanalainen, suomalainen miesluokanopettaja on uhanalainen. Mielenkiintoisia artikkeleita mm. " Supikoiratyhjiön vaatima pyyntiponnistus tutkitaan." Siitä sai mielenkiintoisen kuviksen työn. Piirsimme tyhjiön. Mielnkiintoinen ja aina ajankohtainen juttu käsitteli susien  aiheuttamia koiravahinkoja. " Kiikaritähtäimem anatomia- ominaisuudet tutuiksi" sai minut pohtimaan kiikaritähtäimen mahdollisuuksia välituntivalvonnassa. Käsityön tunnilla voimme tehdä Tee se itse- Kallotrofeen. Tänään laitan perheell...

Murrosikä ei saisi näkyä eikä kuulua. Äänenmurroksen ajan poikalasten tulisi olla äänieristetyssä tilassa. Aknenaamainen, rasvaihoinen näppylänaama kuuluu maapohjakellariin Avitsid-voiteineen ja Roaccutan-hoitokuureineen. Masturbaatio on helvetin kiusauksia, Lusifeeruksen tekosia, pornolehdet ja -elokuvat ja niiden rietas sukupuolikuvasto on kuvottavaa. Murrosikä ei saa kuulua, näkyä ja sen olemassaolo pitää piilottaa. Sen tulee olla tabu.    Osa luokkani pojista innostui muovailemaan lumesta majesteetillisiä falloksia, liki kolmemetrisiä, suonikkaita, ryhdikkäitä mulkkuja raapimaan taivaankantta. Kivekset tai kassit pyöriteltiin suuriksi ja terska mulkun tappiin. Ajattelin, että hyvä, nyt on oikea tapa käsitellä murrosikää. Obeliski puperteetille ja keskittynyttä, ylpeää kuvanveistoa!    No, ei se hyvin päättynyt. Jo tuli itku, ikävä, tyrmistys, närkästys, häpeä ja pelko, mitä meidän koulusta ajatellaan, kun pihalla sojottaa laiha lipputanko ja runsasmuotoinen kyrpä...

 Nyt kun näitä kitarasankareita ja kuplettikuninkaita kuolee, niin ystävät heti väittämään, että se nyt oli taas sellainen viimeinen mohikaani. Ei sellaisia enää tule. Se oli monitaituri, multitalent, ei niin monipuolisia jätkiä enää synny. Sitten väitetään, että sillä (edesmenneellä) oli niin iso sydän, leveät harteet ja niin uskomattoman suurta ystävyyttä se pysty osoittamaan ja ei sellaisia enää tule. Perkele, sellaisia ei enää tule, kun sellaisia ei koskaan ole ollutkaan. Kuollutta käsitellään silkkihansikkain, tietysti.   Mikä tässä sitten minua taas mättää, ärsyttää, vituttaa? Se tietysti, että samanlainen paskanpuhuja kuollut on ollut kuin kaikki muutkin. Yhtä ristiriitaisilla tunteilla, yhtä ärsyttävillä piirteillä varustettu yksilö ja sellaisia sitten ei tule. Kyllä niitä tulee tai sitten ei tule. Olkoon tullakseen tai olkoon tulematta.    Koko kansakunta muistelee, missä olin silloin, kun ensi kerran kuulin sen laulun, jonka teki, tuotti ja sävelsi se sella...

 Eppu Normaalilla on kappale " Tihkumme seksiä". Minä en tihku seksiä. Tihkun myrkkyä. En enää pysty kuuntelemaan Tihkumme seksiä-kappaletta. Se on minulle mahdoton. Minä tihkun myrkkyä. Minut on kyllästetty katkeruudella, satuttamisen halulla ja vihalla.    Viime päivien aikana varmistuin kipeästä tosiasiasta: Minulla on aina oltava joku, jota mä inhoan aivan järjettömästi, koko sydämestäni, täydestä halusta. Minulla on aina ollut, lapsesta asti joku, jota vihaan ja joka mua inhottaa niin, että tärisen vihasta. Niin, luokanopettaja ja näin alkeelliset mielenhallintatavat! Onneksi olen siitä tietoinen, ehkä. Nyt inhoni, vastenmielisyyteni, vihani kohde on naapurini. Ei se ole mulle mitään tehnyt. Ei se ole mulle sanonut pahasti. No, mitä vittua sitten? En osaa vastata. Ikään kuin olisin rationaalisesti päättänyt, että niin sen tietysti täytyy olla ja hyväksyn sen. Minulla on oltava kohde, johon suuntaan kaikki patoutumani ja siitä kohteesta tulee minulle maailman tärkein ...

 Joululomalla löysin Iron Maidenin pitkästä aikaa. Radio City soitti Hallowed be thy Namea. Kuuntelin, itkin ja kuuntelin. Mitä itkin? Itkin Steve Harrisin melodiatajua, hänen tajuaan säveltää niin, että sävellyksessä on depressiota ja maniaa. Jatkoin kuuntelua. Aces high. Churchillin puhe 4.6.1940 parlamentille Saksan valmistellessa invaasiota maalta, mereltä ja ilmasta. Lainaan postaukseeni Winstonin puheen sen pätkän, joka on Acesin alussa: " We shall go on to the end. We shall fight in France, we shall fight on the seas and oceans, we shall fight with growing confidence and growing strength in the air, we shall defend our island, whatever the cost may be. We shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender.     Kitarat käynnistyvät heti puheen jälkeen. Pilotit, lentäjä-ässät juoksevat Spittfireihinsä nahkatakeissaan käydäkseen ilmataisteluja na...

  Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin Tapaninpäivän luukku siirtää tämän väsyneen kalenterin manan majoille, historian lehdille, paskojen asioiden hautausmaalle. Onneksi. Meidän, minun, perheen joulun kulusta kertoo a mmatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin viimeinen luukku. Käteni ovat kinkunrasvassa, maksani on alkoholin rasvassa, vatsassani on kurja olo. Ymmärrän, miltä tuntuu hälyyttää jouluna ambulanssia, kun rinnasta otttaa ja pitäs päästä liuotukseen.  Vielä en ole siinä pisteessä. Aorttani ei ole repeämäisillään, sillä kuitenkin lopetan aina ajoissa, niin syömisen, juomisen kuin aivan kaiken.   Aattoaamuna istahdin aattoaamun aamupaskalle. Tuijotin lihavaa punatulkkua joulukortista, jossa luki, hyvää joulua Markku! Kädessä oli joululahja, kirja nimeltä Minna C. Se kertoi Minna Cantista. Tätä postausta kirjoittaessani on Minna lähtenyt litomaan Jyväskylän, järvikaupun...

  Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin 20. luukku onnittelee appiukkoa ja Väinö Linnaa. Appiukko on nuorempi, Linna täyttäisi 100 vuotta. Appiukko eli jälleenrakennusvuodet, hankki ammatin, teki näyttävän uran palloilijana, osti omakotitalon, sai kruunuksi lastenlapsia ja nyt ajelee autolla hakkaamassa hedelmäpeliä ja katsoo kaikki ampumahiihtokilpailut televisiosta, vaikka Kaisa on lopettanut komean uransa.    Helsinki muisti tällä viikolla opettajiaa joulupussilla, joka ymmärrettiin sittemmin vittuiluna. Paperipussissa kiiltokuva, tiskirätti ja kaksi konvehtia. Kaunis, pieni ele kääntyi työnantajan vittuiluksi. Pienisieluista. Pussissa olisi pitänyt olla kylpyläviikonloppu kahdelle, tai osakesalkku Koneelle, tai 1000 euron lahjakortti Stockmannille, tai OAJ:n puheenjohtajan itse kokoama piparkakkutalo, tai balettiliput striimattuun Pähkinänsärkijään, tai pääsylippu kansallisopperan Ringiin, tai Tesla tai muu pieni joulu...

  Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin 12.luukku luotaa anteeksiantoa. 12 vuotta sitten riitelin rakkaista rakkaimman isoäitini kanssa. Syytin häntä siitä, että hän puhuu aivan koko ajan, vaikka näkee, ettei kukaan enää kuuntele. Puhuu, puhuu, puhumasta päästyään puhuu ja jatkaa puhetta, johtaa puhetta, käskyttää kuuntelemaan. Riitelimme. Olimme vaiti. Sovimme, halasimme ja olimme taas kuin rakkaat isoäiti ja lapsenlapsi. Mutta tiedän, ettei hän ole antanut asiaa anteeksi eikä tule sitä koskaan anteeksi antamaan, sanojani, syytöksiäni ja se tekee minut onnelliseksi. Kaikkia asioita, loukkauksia ei pidä edes yrittää antaa anteeksi. Se tekee elämästä armollisen.    Minulla on paljon keskusteluja, kokemuksia, joita en koskaan tule antamaan anteeksi. En aio antaa anteeksi sitä, että minut yhden kerran houkuteltiin uskovien yhteisössä haukkumaan uskonnollisia ihmisiä, heidän laupeuttaan, armokäsityksiään. Minun haluttiin sanoa...

  Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin seitsemäs luukku lataa mielipiteen Korona-ajan etälinnanjuhlista: Juhla muistutti Joululukin kuuma linja-aattolähetystä. Pukkina meidän Sauli. Draaman kaari ontuva. Kamera-ajot huvittavia. Väärään kameraan tuijottelivia kasvoja. Pätkiviä mikrofoneja. Närpeksen kurkkulinjastolla vierailtiin ja Jorvin sairaalassa. Kanteleen soittaja rämpytti kannelta ja poika tanssi.  Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin pääosanesittäjä, elämäänsä ja iänikuiseen luokanopettajan rooliinsa kyllästynyt minä, naamahalvaus-minä, luokanopettaja lappuhaalareissa ja Marimekon raitapaitulissa, ulvoi ivanaurusta. Sauliiiii, Sauliiii, nyt tiedät, miltä luokanopettajasta tuntuu joka päivä. Koko ajan pätkii lähetys etkä tiedä, mihin kameraan katsot.    

    Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin viides luku toivottaa onnea kaikille veteraanirallikuskeille ja -kartanlukijoille. Samalla halutaan muistaa kaikkia itseoppineita, ylivilkkaita, keskittymisongelmaisia pajasankareita, öljymontussa parhaat hetkensä viettäneitä rasvanippojen rassareita ja omien automaattivoitelujärjestelmäkeskusten luojia. Yhden montun muistan minäkin, ylikoulutettu ja alipalkattu ihmissuhdealan kehäkettu. Erään veteraaniralliautojen rakentajan öljymonttuun kerran laskeuduin hänen kehotuksestaan "mene nyt vain katsomaan" ja sinne minä nilkutin öljyn liukkaita portaita vanha Volvo Amazon yläpäälläni kattona. Montussa oli monta lavaa Virosta haettua Saku-olutta, monta laatikkoa litrasia Larsenin konjakkeja, monta mäyräkoiraa Viru Valkiaa. "Otapa sieltä tuoremehua litra ja mennääs aamupalalle", kehotti veteraanikartturi. Minä otin ja nautimme isot lasit pehmeää Larsenia. Oli häikäisevä kesäpäivä j...