Luokanopettajan arki

 Tänään mietin laiskuutta. Mietin laiskoja miehiä luokanopettajan työssä. Laiskuus opettajan työssä on miesten etuoikeus. Laiskuus alkaa jo OKL:ssa. Siellä kannatti mennä ryhmätöissä naisopiskelijoiden ryhmiin. Naiset tekivät työn ja miesopiskelijat käyttäytyivät teennäisinä rohkaisijoina ja nyökyttelivät päätään konsensushenkisesti ja naiset tekivät kirjoitustyön. Miehet roikkuivat mukana ja nyökyttelivät. Salaa he naureskelivat, kuinka helposti tuli taas opintoviikot uutterien naisten siivillä, siipimiehinä, siipiveikkoina. Sama rooli oli helppo siirtää työelämään. Laiska mies luetuttaa oppikirjaa, teettää monisteita, täyttää työkirjaa. Välillä muistaa ottaa vastuulleen lentopalloverkon virittämisen. Pitää laiskan miehen sulkapallokerhoja, heittää liikunnan tunneilla pallon peliin ja pelataan koko tunti. Laiska miesopettaja narisee puitteista, kuinka muka tekisi paljon enemmän, jos olisi paremmat puitteet. Laiska mies ei viitsi tarkistella kirjoitusvihkoja. Kauanko laiskoja miehi...

 Kotikuntani eräässä koulussa on itsemurhaa päivittäin miettivä lapsi. Kun hän näkee narunpätkän, sälekaihtimen narun, kuivan oksan hän yrittää hirttää itsensä. Kun hän näkee kaiteen, hän kiipeää ja haluaa hypätä. Työnantajan ohje on, että lasta ei saa päästää yli käden mitan päähän. Luokanopettajalla on iso luokka ja itsetuhoinen oppilas on yksi oppilas. Mutta hän ei ole yksi oppilas muiden joukossa. Avustaja on melkein kaikilla tunneilla onneksi mukana, käden mitan päässä, 112 käden ulottuvilla. Luokanopettaja on uupumisen partaalla. Itstuhoinen lapsi pyörii mielessä iltapäivällä, illalla, yöllä ja ensimmäisenä aamulla. Jaksaminen alkaa loppua.     Onko tämä ilmiö miten uusi? Itsetuhoinen lapsi, joka päivittäin miettii itsemurhaa? Onko Suomessa paljonkin kouluja, opettajia, jotka vastaanottavat päivittäin sydän syrjällään itsemurhaa hautovan lapsen? Tämä ei voi olla totta. Nyt ylittyy jo makaaberin raja! Luokanopettajan tärkein tehtävä on pitää oppivelvollinen laps...

  Oppe nyt wanha ia noori, joilla ombi Sydhen toori, kirjoittaa Mikael Agricola ABC-kiriansa alkusivulla.  Tänään on Acricolan päivä, 9.4, ja luokkahuoneissa kansankynttilät esittävät tänään tuon maagisen kysymyksen: - Kuka tietää tai kuka ihmeessä oli tuo Agricola, jonka kunniaksi lippu hulmuaa saloissa läpi maan. Niin pitääkin. Se on aivan oikein. Vapaa päivää Acricolasta ei saa, kuten ei Cantista saati Sibeliuksestakaan. Vapaapäivän antaa vain kirkkopyhä eli sille vaaditaan Jeesuksen lunastus.  Opettaja-lehdestä vuodelta 1549 löytyi seuraava kirjoitus koulutuksen sen aikaisesta tilasta.                     Parccuva kakaralaum ällödääp magistermiästäp Velcua oppekundasa Oppelad owa kangistune aiva mahdotomax. Eiväd pysdy tai ossa middä. Puhuvad midä sattuwa. Manawad sialuvihollisd Luciferust arkigiäles koulupihal. Opedajaparcaitte korwad särkkyväd, ku jouduwad kiroilu ja manamisd kuunttelemma korwad punasin. Eig tä lopu ...

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän ...

 Istuttiin iltaa minulle puolituttujen ihmisten kanssa. Puolituttujen koti oli uusi, häikäisevä. Punaviinilasit olivat iiiiisooja. Tiedättehän, miten hyvältä näyttää pikkutilkka punaviintä isossa lasissa. Siinä on valtaa, voimaa ja taloudellista riippumattomuutta siinä punaisessa verenpisarassa ja pienoislasiakvaariossa. Talossa oli kaikki harmaata, valkoista ja lattialla oli isot kiillotetut kaakelit.     Kysyin mieheltä, mitä teet työksesi, kun sinulla on kallis iso laatta lattiassa ja kallis iso viinilasi kädessä ja talosi on korkean kukkulan päällä järvinäkymällä. Mies vastasi. Ja tiedättekö, miten on vaikea ymmärtää kuulemaansa? Mies oli töissä, firman nimi oli jokin Degenewer, WhateverSolutions, MakaberAssosiation? En kehdannut kysyä uudestaan? Tavaatko sen nimen? Nyökyttelin päätä. -No, mitä sä sitten niinku teet työkses? - No me (huom. ei mä, siirtymä firman edustajaksi) myydään ilmastointiratkaisuja teollisuuden tarpeisiin. Okei, tajusin, että keskustelen ka...

 Kevättyöt tehty. 1. Trampoliinin pystytys, 40 minuuttia. 2. Sukset pois autosta, suksiboksi alas katolta, boksi varastoon, sukset boksin sisään, 40 minuuttia. 3. Polkupyörän kumeihin ilmaa, 20 minuuttia. Kevät saa tulla.    Tänäkään keväänä en levitä pellolle paskaa. Tänäkään talvena en kaatanut puita ensi vuodelle. Tänäkään keväänä en aio valuttaa mahlaa koivusta. Tänäkään keväänä en tutki, mitä vaurioita routa on tielle, piharakennukselle, saunan kivijalkaan aiheuttanut. Trampoliini on pystyssä, sukset piilossa ja kumeissa ilmaa. 

  - Erbarme dich mein liebster Jesu! laulaa alttosolisti Bachin Matteus-Passiossa. Armahdusta hakee moni laupias opetusalallakin. Kuka opettajan lopulta armahtaa? Tarvitseeko opettaja armahdusta? Jos armahdusta osaisi pyytää yhtä kauniisti kuin alttosolisti Matteus-Passiossa, sen myöntäminen ainakin kävisi helposti. Armahtaako kesäloma uupuneen opettajan? Ovatko lomat opettajan armahdus? Eläkevuosissako armahdus? Armahtaako hauta ja viimeinen makuusija halvimmassa mahdollisessa, valkoisessa kangasarkussa kaupungin lapsia vuosikymmenet palvelleen virkamiehen? Kuolemassako meitä vasta odottaa armahdus? Onko lihallisuuteen tuomittu kehomme vasta mätänemisen kynnyksellä saava armahduksen?   Opettajan kilvoittelua kasvatuksen viidakossa voi käsitellä raamatullisilla käsitteillä. Syyllisyys ja armo ovat mukana arkipäivässä lähes päivittäin. Samoin laupeus ja nöyränä oleminen. Kohdata lapsi nöyrin mielin. Hyvä opettaja on oikeamielinen. Hän on vahva kuin Pietari ja kova kuin kallio. ...

  Vielä ehtii. Trendikkäät luokanopettajan maaliskuun suokkarit, joita ilman luokanopettaja on kuin luokkaretkellä, luokkaretkibussissa ilman oksennuspussia ja kaikki vaaleanpunaiset vaahtokarkit itseensä ahtanut Essi alkaa juuri oksentaa ja Oriveden Orituvalle on kolme kilometriä.  1. Kypäräristikko.  Ristikko on allegoria suojalle. Suojaa itsesi väsymystä, uupumusta, alipalkkausta vastaan. Huhtikuu, kuukausista julmin, painaa päälle. Liian aikainen pääsiäishuili ei auta jaksamaan, vapunpäivä osuu lauantaille ja kesäloma alkaa vasta 5.6. Laita ristikko eteen, tee minimit. Muista, että palkkaakin maksetaan minimin mukaan. Säästele, jaa voimasi oikein. 50 kilometrin hiihdosta on viimeinen, kuluttavin nousu edessä. Älä harkitse alanvaihtoa. Vie voimat, katkeroittaa. Jaksa, vie itsesi maaliin.  2. Opettajalehti.  Lue yltiöpositiivista Opettaja-lehteä. Ivaa mielessäsi kaikkea typerää kaunopuhetta. Ihaile Luukkaisen lujaa leukaa. Se on jykevä. Mieti ex-päätoimittajan...

Joukkueurheilulajeissa on puheet koventuneet. Maanantaina kuulin, kun luokan kaksi poikaa sanoivat toisilleen, että paineistetaan Jukkaa. Kuuntelin, seurasin. Paineistaminen oli sitä, että mennään selvällä suomen kielellä vittuilemaan kaverille ja yritetään saada se kovilla sanoilla, rumalla puheella suuttumaan. Nämä pojat olivat kiekkojäpiä. Jukka on myös kiekkojäpä. En puuttunut heti. Kuuntelin ja seurailin. Jukka ei reagoinut mitenkään. Piti itsensä coolina, tilanteen ulkopuolella. Kun tunti päättyi, kysyin Jukalta, miltä tuo paineistaminen tuntui. Jukkaa alkoi itkettää. Eli ei tuntunut hyvältä, kysyin. Vastaus oli no ei. Kysyin, haluatko, että puhun seuraavan tunnin alussa aiheesta yleisellä tasolla. Jukka nyökytti.   Seuraavalla tunnilla puhuimme tästä paineistamisesta. Sanoin, että tässä luokassa, minun luokassani, meidän luokassamme ei paineisteta enää ketään. Yksi painestajista sanoi, että kiekkopiireissä se on yleistä. "Valmentaja on sanonut meille, että pitää löytää vast...

Jokainen on törmännyt vieraasta puhelinnumerosta tulevaan soittoon, ja linjan toisessa päässä "puhhuu Jaakko Kullinaama täältä Jojensuusta päevää ja onko siulla hetki aekaa?"-kysymykseen. Onko tullut vastattua sähköpyörän arvontaan tai tykkää haluatko viettää viikonlopun Aulangolla ja kommenttikenttään pitää kommentoida kenen kanssa haluat viettää viikonlopun Aulangolla. Siitä se sitten lähtee. Soittaa Jaskat ja kysyy, mistä teille tulleepi sähköt? Pistorasiasta. Tai nyt meillä olisi kuukauden mittainen kampanja. Alkaa tuntua ahdistus. Alkaa rimpuilu päästä eroon Jaskasta, jolla on miellyttävä ääni. Tekee mieli rimpuilla irti ja tekee mieli kokea sääliä, että Jaska reppii leäpäänsä linjan toisessa päässä myymällä minulle halvempaa sähköä tai halvempaa liittymää tai aneita taivaaseen kuten 1400-luvun Turun suurtorilla. En osta. Olen tyly. En tarvitse. Olen nihilisti. Kiitos hei. Olen tyly. Tuntuu pisto sydämessä.    HS 20.3.2021 Vieraskynä kirjoittaa, että häiritsevä puhelin- ...

 Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta nykyisessä työyhteisössäni. Työyhteisö on tuttu ja hyvä. Ainakin minulle. Työyhteisö on heterogeeninen: On uskovaisia, pakanoita, viinanjuojia, muusikoita, ahkeria, laiskoja, tyhmiä ja sopivan fiksuja. On hyväksyvä ilmapiiri. Emme kokoonnu työajan jälkeen useinkaan, mistä pidän. Pysyy arki ja vapaa-aika erillään.    Työnantaja on vaihtunut tiheästi. Minun aikanani on ollut neljä työnantajaa, joista kaksi on ollut hyviä, kaksi huonoja. Nyt on huono. Huonosta työnantajasta hyvät työntekijät tekivät valituksia työsuojeluvaltuutetulle. Aiheet olivat impulsiivinen ja epäasiallinen käytös, sekava ja kaoottinen viestintäkulttuuri sekä kohtaamattomuus.    Hyväsydäminen ja lempeä työsuojeluvaltuutettu (en tiedä, ovatko ne hyviä ominaisuuksia työsuojeluvaltuutetulle) otti asian hoitaakseen. Järjestettiin iso työyhteisökokous, jossa oli klassinen " Mitä kuuluu-kierros"? Kaikille kuului hyvää. Sitten työnantaja piti esitelmän luotta...

 Martin Luther Kingin "I have a Dream"- puhe on varmasti yksi merkittävimpiä koskaan puhuttuja puheita.  Pehr Evind Svinhuvudin suora radiopuhe sai humalaisten Lapuan liikkeen johtajien lopettamaan Mäntsälän kapinaksi nimetyn vallankaappausyrityksen  vuonna 1932. Nämä puheet eivät ole mitään sen puheen rinnalla, jonka liikunnanopettaja piti meille 12-vuotiaille pojannulkeille vuonna 1982 eräällä Pohjois-Karjalaisella hiekkakentällä. Hiekkakenttä oli iso. Sitä ympäröi punatiilinen tehdasrakennelma yhdestä suunnasta, keltaiseksi rapattu vanhainkoti toisesta, teatteritalo kolmannesta ja kivijalkapuotien myymälät neljännestä suunnasta. Kuulevia korvia oli joka ilmansuunnalla. Pelasimme jalkapalloa. Poikaryhmä. Liikunnanopettajana oli kokenut Heikki-opettaja, joka oli rauhallinen, hyvä ja kunnioitettu luokanopettaja. Pelin tiimellyksessä Heikki kuuli, kun pieni poika, jolla oli korvarengas ja joka oli aloitellut jo tupakanpolttoakin, huusi korkealla poikasopraanolla "saatanan...

 Puolisoni on saanut lapsesta asti kuulla kommentteja painostaan. Hän mainitsee etenkin serkkujensa huomautelleen asiasta useasti. Serkut olivat pienikokoisia, langanlaihoja ja suustaan näykkivän eteläpohjalaisia, sanalla sanoen suorasanaisia ja vittumaisia.    Lapseni puhuvat kehon painosta rumasti. Isompi sisarus haukkuu pienempää läskiksi, punkeroksi. Auts, nuorempi peilaa ja pitää itseään tukevana. Ja sehän ei pidä lainkaan paikkaansa. Hän on lihaksikas, voimakas, sitkeä, hänelle on alkanut kehittyä upea sikspäkki, jota ihailen hurmoksessa. Minulla isänä on toive, halu saada nähdä lapseni voimakkaina, kykenevinä, sporttisina ja kehun heitä aina kun ehdin, miten komeita he ovat, miten vahvoja, miten kykeneviä.    Puolisoni serkun lapset, eteläpohjalaisilta sukujuuriltaan, langan laihoina, huomauttelevat nokkelan sanavalmiina huomioita samalla tavalla painosta kuin heidän vanhempansa. Ruma kehopuhe on periytetty heille. Lapseni on alkanut matkia pikkuserkkujen...

 Minä en ymmärrä, miksi yksinpurjehtija Ari Huuselan toilailuista maailman merillä yksin, ihanassa yksinäisyydessä, mielenrauhassa kirjoitetaan joka viikko. Kerrotaan hänen vastoinkäymisistään, miten vituttaa olla pläkässä, miten vituttaa luovia vastasessa, miten ihanaa mennä myötäsellä kuitenkin varoen jiippiä. Minua ihan oksettaa. Mies yksinään kaikessa rauhassa. Ensi kerralla Ari Huusela, otat luokallisen oppilaita mukaan, niin saadaan vähän väriä juttusarjan paskoihin juttuihin merirokko-ongelmista sun muista purkkiruokien syömisistä.     Hiihtolomalla ei saa hiihtää yksin. On omat lapset ja heidän hiihtämisensä. Oman lehden luku keskeytyy vakaviin työrauhaongelmiin. Tv huutaa ja lastenhuoneesta kajahtaa voimakas Vittu ja nasaalisti artikuloitu ei saatana. Kimmahdan pystyyn ja huudan, että nyt vittu loppuu se vitun huuteleminen, SAATANA. Ja loppuuhan se, pariksi minuutiksi. Sitten mietitään, mitä tehdään, me kun olimme kilttejä ja kunnollisia ja ei lähdetty reiss...

 Yllätyin eilen. Vein omat lapset hiihtämään eilen. Mukaan lähti myös kaksi vierasta lasta. Hiihtäessä aloin miettiä, että minulla onkin aika suuri sydän ja minulla onkin aika paljon antaa myös muillekin kuin omille lapsille ja omalle perheelle. Oikeasti yllätyin. Minun perheeni kaukaa paikasta nimeltä Lapsuus opetti, että on vain oma perhe, jonka sisään ei mahdu ketään, kuulu ketään ja maailma ulkopuolella haistakoon paskan.    Hiihdimme. Oli mukavaa. Matkalla minusta alkoi tuntua lapsuudelta, kuulin lapsuuden kulkusten kilinän. Pääsimme kotiin ja huomasin olevani vihainen. Halusin olla vihainen vaimolleni, joka ei ollut mukana. Minulle tuli tarve olla vittupää ja viestiä, että olet laiska, minä ahkera. Keksin, että olen ärtynyt siitä, että vaimo tuli kotiin klo 19 ja se oli liian myöhään. Huomasin, että haluan kostaa ja tulla itsekin joku päivä kotiin klo 19.    Vein myös eilen oppilaan kotiovelle hänen oppikirjojaan. Tuntui siltä, että minustahan riittää viel...

 Siivottavuus. Niin, sain sapiskaa luokkani siivottavuudesta. Siivousfirma, joka luuttua luokkaani ja kouluani, on moittinut luokkani siivottavuutta. Oppilaiden tulisi laittaa tuolit pulpetin alle siivottavuusasentoon. Kaikkien tasojen tulisi olla tyhjät, nopeasti siivottavissa, kun siivousfirman työnantaja on laskenut, kauanko aikaa on laskettu luokan siivoamiseen. Laskukaava: 8,5 minuuttia / luokka on laskutuksen peruste. Oi oi. Kun luokka on lähtenyt, en saa jäädä luokkaan tekemään kaikkia wilma-merkintöjä rauhassa, kun siivousvaunu porhaltaa luokkaan. Luokanopettajan täytyy antaa tilaa siivousvaunulle, joka törmää luokkaan, koska se on ensiarvoista, ensiarvoisen tärkeää. Olen tiellä. Ajattelen, että mitä vittua.   Minä valitan vanhemmille, oppilaideni vanhemmille, onko luokan opetettavuus ja kasvatettavuus vaadittavalla tasolla. Yritän huomioida, että opetukseni laadukkuus, viihdyttävyys, oppilaideni viihtyvyys on riittävän korkealla tasolla. Yritän olla opettaja, jonka ar...

 Kyllä muistan. Vaihto-opiskelijat olivat naurava lauma espanjalaisia, saksalaisia, portugalilaisia. Potkivat hankifutista keskenään. Harrastivat seksiä keskenään. Puhuivat omaa kieltä keskenään. Nauroivat keskenään. Harrastivat seksiä keskenään. Niille järjestettiin kaikkea perisuomalaista: Mämmimaraton, suomalaisia jouluperinteitä osat 1-23, avantouintia, savusaunaa, sahtia ja keskenään puhuivat espanjaa ja saksaa ja olivat kulttuurivaihdossa ja alasti harrastivat kansainvälistä seksiä savusaunoissa.   Muistan katselleeni myrkyllisesti vaihto-opiskelijoita. Nauroivat koko ajan. Pukeutuivat saatana karvalakkeihin, vaikka oli tavallinen pipokeli.    Onneksi tänään viranomaistaho antoi suosituksen opiskelijavaihdon lopettamisesta, hetkellisesti vain valitettavasti. Levittävät koronaa, kun haluavat halailla ja suudella, toisiaan, ja suomalaiset vaihto-opiskelijoiden töllistelijät saavat siinä samassa koronaalisen tartunnan.    Sitä se ulkomailla tapahtuva vai...

 Palaan pitkästä aikaa mieluisan harrastukseni pariin, nimittäin vittuilun. Tunnen onnea. Minun, opettajan, jumalan armosta opettajan, kutsumus ja intohimo on ivata nykyajan ilmiöitä. Keksin taas opettajanhuoneen lehtilaarista Metsästäjä-lehden. Se tulee ilmaiseksi edelleen. Metsästäjä-lehti on tammikuun TOP 1!!! Tammikuun lehden kannessa on Naali, uhanalainen naali, joka katselee häpeissään sivuun eli ei napita sydäntä särkevästi suurilla silmillään lukijaa. Naali on uhanalainen, suomalainen miesluokanopettaja on uhanalainen. Mielenkiintoisia artikkeleita mm. " Supikoiratyhjiön vaatima pyyntiponnistus tutkitaan." Siitä sai mielenkiintoisen kuviksen työn. Piirsimme tyhjiön. Mielnkiintoinen ja aina ajankohtainen juttu käsitteli susien  aiheuttamia koiravahinkoja. " Kiikaritähtäimem anatomia- ominaisuudet tutuiksi" sai minut pohtimaan kiikaritähtäimen mahdollisuuksia välituntivalvonnassa. Käsityön tunnilla voimme tehdä Tee se itse- Kallotrofeen. Tänään laitan perheell...

Murrosikä ei saisi näkyä eikä kuulua. Äänenmurroksen ajan poikalasten tulisi olla äänieristetyssä tilassa. Aknenaamainen, rasvaihoinen näppylänaama kuuluu maapohjakellariin Avitsid-voiteineen ja Roaccutan-hoitokuureineen. Masturbaatio on helvetin kiusauksia, Lusifeeruksen tekosia, pornolehdet ja -elokuvat ja niiden rietas sukupuolikuvasto on kuvottavaa. Murrosikä ei saa kuulua, näkyä ja sen olemassaolo pitää piilottaa. Sen tulee olla tabu.    Osa luokkani pojista innostui muovailemaan lumesta majesteetillisiä falloksia, liki kolmemetrisiä, suonikkaita, ryhdikkäitä mulkkuja raapimaan taivaankantta. Kivekset tai kassit pyöriteltiin suuriksi ja terska mulkun tappiin. Ajattelin, että hyvä, nyt on oikea tapa käsitellä murrosikää. Obeliski puperteetille ja keskittynyttä, ylpeää kuvanveistoa!    No, ei se hyvin päättynyt. Jo tuli itku, ikävä, tyrmistys, närkästys, häpeä ja pelko, mitä meidän koulusta ajatellaan, kun pihalla sojottaa laiha lipputanko ja runsasmuotoinen kyrpä...

 Nyt kun näitä kitarasankareita ja kuplettikuninkaita kuolee, niin ystävät heti väittämään, että se nyt oli taas sellainen viimeinen mohikaani. Ei sellaisia enää tule. Se oli monitaituri, multitalent, ei niin monipuolisia jätkiä enää synny. Sitten väitetään, että sillä (edesmenneellä) oli niin iso sydän, leveät harteet ja niin uskomattoman suurta ystävyyttä se pysty osoittamaan ja ei sellaisia enää tule. Perkele, sellaisia ei enää tule, kun sellaisia ei koskaan ole ollutkaan. Kuollutta käsitellään silkkihansikkain, tietysti.   Mikä tässä sitten minua taas mättää, ärsyttää, vituttaa? Se tietysti, että samanlainen paskanpuhuja kuollut on ollut kuin kaikki muutkin. Yhtä ristiriitaisilla tunteilla, yhtä ärsyttävillä piirteillä varustettu yksilö ja sellaisia sitten ei tule. Kyllä niitä tulee tai sitten ei tule. Olkoon tullakseen tai olkoon tulematta.    Koko kansakunta muistelee, missä olin silloin, kun ensi kerran kuulin sen laulun, jonka teki, tuotti ja sävelsi se sella...