Luokanopettajan arki

Siivosimme varaston. Jätesäkeittäin pois heitettävää tavaraa. Kontteihin lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Parhaat erotettiin kirpputorilla myytäväksi kelpaavaksi. Varaston siivous laajeni asuinhuoneistoon. Kaapit revittiin auki. Kaikenlaista tuli vastaan. Myös omat päiväkirjat menneiltä vuosilta, jotka laitoin vaimoni nimeämään muistojen laatikkoon. Muistojen laatikko on kaunis nimi. Se on kuin uuden kauppakeskuksen tai kodin kivijalan betoniin teräslieriöön valettu muistomausoleumi.   Muistojeni laatikossa on vanhoja päiväkirjojani, joissa kirjoitan näkemistäni unista, unelmista ja haaveistani. Ne ovat myös täynnä yksinäisyyden purkua, minuuden rakentamista, itsereflektiota ja naisen kaipuuta. Vuoropuhelua itseni kanssa omasta kehityksestäni.    Muistojeni laatikossa on valokuvia ja lehtileikkeitä. Siellä on myös isoisäni vanhoja päiväkirjoja, vanhoja mummolasta saatuja kirjeitä, armeija-aikainen kirjeenvaihtoni. Olen iloinen, että muistojeni laatikossa on paljon...

Some on täynnä perheiden lomakuvia. Kreeta, Crete, tuntuu olevan lapsiperheiden suosikki. Kreetaa ylistetään. Hyvä palvelu, ihana uima-allas, turkoosi Välimeri, upea palvelualttius. Maa, jonka talous on romahtanut, panee parastaan ja pystyy vakuuttamaan ainoastaan lapsiperheet. Lainanantajia ei Välimeren ruokavalio vakuuta. Mutta kun katselee persoonattomia, surullisia allaskuvia persoonattomista ja surullisista suomalaisperheistä, joille on myyty valmis unelma, tulee surullinen mieli ja häpeä heidän puolestaan. Kuvissa on aina klooriallas, vesilelussa kieppuva lapsi, hellehatussa nyhjäävä vaimo ja perheen pää aurinkotuolissa pokkaridekkari kädessä ja jokin metabolinen väridrinkki kädessä.    Ja saman voi saatana kokea kaupungin uimahallissa. Miksi lentää Kreikkaan? No sen loman idean takia. Lomassa tärkeintä on idea. Ei se missä on ja miten kaikki lomakohteessa sujuu. Miksi loman idea ei toteudu Humppilan leirintäalueella? Siksi, että palkasta jää liikaa käteen ”kohtuutt...

Juhannusaatto Berliinissä. Friedrichscheinin rappioromantiikkaa Dönerin ja oluen merkeissä. Sumuista sadetta ilmassa ja sateen jälkeen paahteista hellettä. East Side Galleryssa ihmisiä vähän, onneksi. Berliini toipuu vieläkin toisen maailmansodan pommituksista ja piinaavasta ajasta kommunismin etuvartioasemana idän ja lännen rajalla. Kaikki on sotkuista. Ehkä löydän saastan ja lian alta loistavan boheemiuden, ehkä en. Hipsterit ajavat komeilla pyörillä. Osassa hihnaveto, joka hämmästyttää minua. Miten ne kestävät? Mikä on niiden vaihtoväli? Täällä hipsteri on hipsteri oikeassa ympäristössä. Koko Berliini sopii hipsterille. Suomessa hipstereille sopivat alueet ovat Flow-festivaali ja Kallio. Kuvitelkaa nyt hipsteri Kemlepeelle, Nallikarille, Lappeenrantaan, Huittisiin, Poriin? Pitää olla vilkas mielikuvitus. En ole hipsteri. Olen juntti. Pukeudun kuin aasi, ajattelen kuin Nietzsche. Onneksi ei tarvitse kasvattaa viiksiä ja asetella niitä käyrälle.    Juhannusaattona pitäis...

Halusin näyttää perheelleni Berliinin olympiastadionin. Siinäkin minua kiehtoo natsiarkkitehtuuri olympiavuodelta 1936. Emme päässeet sisään. Tai olisimme päässeet sisään suuren turistiryhmän kanssa, jossa selostus oli englanniksi tai saksaksi. Kaksi tuntia kestävä vieraskielinen molotus ei sovi kieliä osaamattomille lapsille. Omin päin sisään ei päässyt. Syynä oli Rolling Stonesin seuraavan päivän keikka. Olisin halunnut näyttää 1936 tilastolistat, jotka on kiveen hakattu stadionin muuriin. Sieltä olisimme voineet lukea suomalaisten kolmoisvoitosta 10 000   metrin juoksussa:   Isohollo, Askola, Salminen. Olisimme voineet lukea Aale Tynnin voitosta muistaakseni lajissa nimeltä lausuttu lyriikka. Olisimme nähneet natsi-ideologian hyytävät kulissit. Poikani osti stadionin myymälästä Hertha Berlinin tekniikkapallon, josta hän oli onnellinen. Sommerbad Olympia-Stadion oli sentään auki. Ostimme perhelipun ja lähdimme kävelemään kohti maauimalaa. Kassalla oli kaksi turvami...

Kompassi sekoaa helposti. Piipahdimme Berliinissä. Vuokrasimme Neuköllnistä huoneiston. Ihanan suttusta, likasta. Löysiä koiranpaskoja katujen varsilla, joista lehahti kärpäsparvia ohi mennessä. Paljon puistoja, jotka täynnä valtavia poppeleita, hevoskastanjoita, tammia, lehmuksia. Neuköllnistä löytyi myös Tempelhoffin lentokenttäalue, joka nykyisin toimii kansanpuistona, Volksparkkina. On se toiminut myös Indiana Jones-elokuvan kulissina. Lentoterminaali on muuten ainoita natsiajalta säilyneitä kansallissosialistisen arkkitehtuurin rakennuksia. Kaunis, ilmava, orgaaninen.   Neuköllnissä asuu paljon islamin uskoisia. Vesipiiput pulputtelevat, kun miehet seuraavat raukein silmin jalkapallon MM-kisoja. Pienillä kujilla löytyi myös saksalaisia bubeja. Niissä lihavia miehiä nahkaliiveissä, puukengissä, käärimässä sätkiään, läikyttelemässä oluitaan ja kovaääniset ”jaajaajaa”-huudot kaikuvat likaisten, paskaisten tienvarsitalojen seiniltä. Helvetin huonohampaisia ja keltasilmäisiä m...

Viidesosa suomalaisista, jotka ovat parisuhteessa, kokevat itsensä yksinäisiksi. Ruuhkavuodet ajavat erilleen puolisosta. Keskustelut käsittelevät lapsia. Toveruus siirtyy parisuhteen ulkopuolelle. Hiljaisuus, äänettömyys ja yksinäisyys alkavat nakertaa ja ahdistaa. Kuulun tuohon viidesosaan.   Yksinäisyys haastaa. Yksinäisyys haastaa muutokseen. Ei näin voi jatkua. Ei näin voi olla. Miksi niin sitten on? Yksinäinen kysyy, olisiko parempi olla täydellisen yksin? Yksinäinen ajattelee, että silloin olisi helpompi olla yksin, kun ei olisi ainakaan saman katon alla ihmistä, joka ei ole yksin. Täydellisessä saippuayksinäisyydessä ulkomaailma antaisi olla rauhassa. Saman katon alla yksinäisyys voi tuntua tikarin pistoilta tai liian sokaisevana valona. Miten yksinäisyys voikaan niin lamauttaa ja ahdistaa?   Yksinäisyys tuntuu tartuntataudilta. Olen saanut tartunnan. Sain sen jo lapsuudestani. Olin itseriittoinen. Tai en ollut, mutta minut opetettiin siihen. Perheeni oli itseri...

Paras tapa saada parempaa palkkaa on vaihtaa työpaikka. Näin kuulin ystävältäni. Palkka siirtyi uudelle tuhannelle. Ystäväni saattaa kuulua vielä keskiluokkaan. Sen ylärajaksi oli määritelty 6500 euroa. Kuulun keskiluokkaan, sen alahaarukkaan. Keskiluokan alaraja on 2000 €.   Pitäisiköhän vaihtaa työpaikkaa. Saisi palkankorotuksen. Kuukausiliksani alkaisi 4 tuhannella. Jos siihen päälle vielä neuvottelee täyden autoedun? Taidankin alkaa etsiä toista koulua. Voi olla, että olen väärässä. Tiedän olevani väärässä. Palkka pysyy samana. Opetusalan kehityskeskusteluissakaan ei keskustella palkasta. Palkka korottuu ikälisien myötä. Autoetuja ei ole, eikä tule. Hyvä kun saa tolppapaikan talveksi.    Matalapalkkainen naisala. Olen matalaotsainen mies matalapalkkaisella naisalalla. Ollapa korkeaotsainen, Stubb-vartaloinen proteiinipatukka korkeapalkkaisella miesalalla. Silti on ihanaa, kun meillä on miehiäkin kasvatusalalla. Ihanaa, helvetin ihanaa. Aivan suurenmoista. ...

   Luokanopettajien palkkaus on hanurista. Vähäosaisten, köyhien luokanopettajarassukoiden, joihin itseni luen, pitäisi saada kesäisin köyhyysloukkuavustusta. Avustukseen kuuluisi mökkipaikka järven rannalta   kuukaudeksi, jonka OAJ kustantaisi. OAJ velvoittaisi keräämään pienen kasvion mökkikuukaudelta, jonka saisi tehdä myös digitaalisesti. Kasvion voisi korvata opettelemalla tunnistamaan villiyrttejä ja valmistamaan niistä ruokaa.    Miksei minulla ole positiivista ongelmaa liian monesta kesämökistä? Miksi minulla on vain negatiivisia ongelmia? Esimerkiksi selkäni on jumissa, kehoni rasvakoostumus ei miellytä, virtsanpidätys yöllä tuottaa nyt jo huolta ja vaivaa.    Entinen koulukaverini on johtaja. Hän myy ja vuokraa tyhjiä tehdashalleja ja kontteja yrityksille varastoiksi ja toimitiloiksi. Kävin hänen Face-sivustolla. Otsikkokuvassa on Mt. Blanc. Koulukaverini ja hänen kaverinsa ovat nousemassa helikopteriin. Ovat olleet laskettelemassa Alp...

Käyn saunomassa kaksi kertaa viikossa yleisessä saunassa.   Paikka on ihana. Lähellä kaupungin keskustaa savusauna ja toinen jatkuvalämmitteinen puusauna, portaat laiturille ja siitä järveen. Keidas, rauhan tyyssija arjen keskellä. Tähän asti lauteilla ovat kokoontuneet antiikin vapaat miehet. Eri ammattikunnan edustajat ovat haastelleet kaikesta välillä taivaan ja maan. Ajatustyön ja fyysisen työn tekijät ovat kuunnelleet toisiaan. Tunnelma on ollut Kaurismäkinen; 1950-luku tiukasti läsnä, koivun tuoksu ja eri sukupolvien edustajat samoissa löylyissä, samassa järvessä. Mukaan on mahtunut makealta haiskahtavaa kylähullua sahansoittajaa, kiivashenkistä maallikkosaarnaajaa, ammattikorkeakoulun rehtoria, kaupungin lakimiestä, rakennusmestaria, ammattimuusikoita ja vaikka ketä. Tunnelma on ollut näihin päiviin asti lämmin, humaani, älykäs, tunnelmallinen ja 50-lukuinen.   Tänään tajusin, että jotakin on tapahtunut. Olen alkanut ottamaan lapsiani mukaan yleiseen saunaan, koska...

Autuaita ovat sielut opettajain, jotka saavat alkaa lomansa kuin varkain. Niin sitä sai kuulla saunalla taas naljailua pitkästä lomasta ja puolipäivätyöstä. Siististä sisätyöstä.   En lähtenyt juhlimaan kollegojen kanssa. Tein päätökseni ja jäin kotiin nauttimaan oluitani. En koe orgastista laumailoa. Jään paitsi tuhannesta onnitteluhalauksesta. En jonota kaljojani. Minua ei tuupi yksikään maisteri. Kengänpohjani ei tarraa tahmeaan lattialla lilluvaan siideriin. Kuuntelen hiljaisuutta. Yksinäinen hyttynen on päässyt kaupunkiasuntoon ja sekin ärsyttää.    Haen harmoniaa, etsin yhteyttä itseeni, tunteisiini ja siihen, että minun pitää sopeutua pitkään vapauden jaksoon. Onko opettajan vapaus Pelle Miljoonan suuri vankila? Onko liikaa unelmia loman suhteen? Pääni suorastaan repeää ajatuksista, ideoista. Haluan vuokrata viikoksi mökin Saimaalta. Vienkö perheeni Berliiniin, vai Sisiliaan? Dubrovnik on kuvan kaunis, pittoreski. Käsivarren Lappi ja Pohjois-Norja houkuttele...

Valehteleminen on rumaa. Valehteleminen on minän ongelma. Valehteleva minuus ajattelee koko ajan, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sitä harhaisesti luullaan oikeudenmukaisuudeksi. Ei se ole sitä. Oikeudenmukainen minuus loukkaa toisen mielipidettä, ajatusta jopa täysin tietoisesti. Joo joo, oikeudenmukaisen minuuden perimmäinen tarkoitus ei ole loukata ja halveksia, koska se ei ole sama asia kuin psykopatia ja sadismi. Oikeudenmukaisuus on tietoista silmien ja korvien sulkemista alhaisilta nöyristely -ja mielistelytunteilta. On alhaista sulauttaa itsensä milloin mihinkin saman mielisyyteen raukkamaisen konsensuksen aikaansaamiseksi. Raukkamainen konsensus on valitettavan yleistä koulussa työyhteisönä. Miksi puhun tästä kesäloman kynnyksellä, Auschwitzin vapauttamisen aattona? No siksi, että näinä viimeisinä päivinä jaetaan ruusuja, lopetetaan työtä, jäädään eläkkeelle ja joudutaan kuuntelemaan valheellisia kiitospuheita ja vielä valheellisempia katsauksia pitkään työuraan, josta ol...

Uimaranta. Eri-ikäisiä ihmisiä pulikoi vedessä, melskaa laiturilla. Pienet taaperot kahlaavat rantaviivassa ja leikkivät hiekkaleluilla. Äidit valvovat silmä kovana. Laiturilta hypitään veteen. Ilon kiljahduksia. Kaikki on ihanaa, kunnes.. No, opettajan rooli nostaa päätä. Äänenmurroksen läpi huudetaan laiturin päässä vittua kovaa ja kaikuen. Kuin kuikan kutsuhuuto, tai kaakkurin kaakatus, vittu kiertää järveä aaltona, tulee seuraavaan rantaan ja iloisesti tarttuu siellä ilakoivien ja pulikoijien huudettavaksi. Vitun muotoon puettu rempseä viestikapula kiertää järveä uudestaan ja uudestaan.   Murrosikäisten huutama vittu siirtyy kuin huomaamatta alakouluikäistenkin huudettavaksi. Ja he huutavat täysin palkein. Pienen pojan korkealla äänellä huudettu vittu kiertää rantahietikolla mukavasti lötköttävien aikuisten korvia. Aikuinen kysyy toiselta, mitä vittua siellä tapahtuu? Vitustako minä tiedän, toinen vastaa. Kaikki on onnellisessa ”vitutuksessa”. Paitsi minä, luokanopettaja jum...

Onko aina tehtävä kaikki voitava? Onko aina käännettävä kaikki kivet? Onko tärkeää saada antaa vastaus, että tämän oppilaan oppimisen ja kasvatuksen eteen on tehty kaikki mitä on voitu?   Onko koulussa oltava sama eetos kuin sairaalan teho-osastolla, jossa tehdään kaikki voitava, että ihmishenki pelastuu?   Olen huomannut, että monia opettajia sitoo eetos tehdä aina kaikki voitava. Onko siinä eetoksessa takana kiinni jäämisen pelko? Minkä kiinni jäämisen? Jäädä kiinni siitä, että ei ole jaksanut tai viitsinyt keskittyä riittävän hyvin yksilöön ja yksilön oppimisvaikeuksiin.    Kaikki vanhemmat eivät vaikuta tekevän lastensa eteen kaikkea voitavaa. Jos vanhemmat eivät tee sitä   oman helmensä vuoksi, miksi opettajan pitäisi? Etenkin, kun luokassa saattaa olla melkein 30 oppilasta, joiden kaikkien eteen pitäisi tehdä kaikki voitava. Miksi?   Tottakai ymmärrän teorian siitä, että jos vanhemmat falskaa ja koulu skarppaa, niin asiat on ehkä suhteellisen...

Minulta kysyttiin, haluanko liittyä mieskuoroon? Sellaiseen oikeaan mieskuoroon, jossa suoritellaan sellasia mieskuoroliiton kuoromerkkejä.  Kuoromerkin kuulemma saa, jos osaa ulkoa esittää suomalaisen kuoromusiikin kaanoniin kuuluvia mieskuorostandardeja. Kuorossa on paljon opettajia, jopa rehtoreita. Kuoro on akateeminen. Akateeminen sivistys on laajasti edustettuna. Joka maanantaina harjoitellaan koko ilta miesporukassa. Maanantait uhrataan mieskuoromusiikille. On saunailtoja ja kivoja kuoromatkoja. Vappupäivän esiintyminen on tärkein. Tänä vuonna laulettiin ensimmäisen kerran Työväenmarssi. Tosi persoonallista, ajattelin. Meinasin kysyä, oliko kaikilla kulahtanut, kellervä ylioppilaslakki päässä ja se popliinitakki? Meinasin kysyä, kuuluiko "showhon" mukaan lupsakkaa jutustelua yleisön kanssa? Oliko joukossa pikkutuhma laulelma, sellanen kupletti? Lupasin harkita asiaa, vaikka en harkinnut. En tietenkään harkinnut. Kysyin kohteliaisuudesta, mitä mieskuoron lähitulevaisuu...

-Pannaan mietintämyssy päähän ja palataan asiaan myöhemmin, eikös juu? Me Markun kanssa tuumaillaan ja mietitään, ettei tule sitten yllätyksiä tai tenkkapoo syksyllä eteen, puhui kollega eräässä kokouksessa. Olin ärtynyt, ärsyyntynyt, ärsytetty kuin nälässä pidetty nälkätaitelija, kun kuuntelin tenkkapoita ja mietintämyssyjä. Minä olin tätien kanssa istunut arvioimaan oppilasta. Oli oppilasta, vanhempia, avustajaa, terapeuttia, luokanopettajaa, erityisopettajaa ja keskusteltiin oppimisen pulmista. Miksi koin vieraantumisen tunnetta, sillä todellakin koin olevani vieraantunut? Tuntui, etten ymmärtänyt, mistä puhuimme. Tädit nyökyttelivät ja esittivät näytelmää, joka oli vakuuttavaa, mutta olin aivan pihalla, ihan kaffel.    Opettajat tekevät työtä isolla sydämellä. Pornotähdet tekevät työtä isolla sukupuolielimellä. Alkoholisti tekee ilmeisesti työtä isolla rasvamaksalla. Jääkiekkoilija tekee työtä isolla lompakolla. Presidentti tekee työtä isolla mandaatilla. Opettajat te...

Suomalainen koulu voisi hakea mallia Tylypahkasta. Tylypahkassa on kaikki, mitä koulussa pitää olla. Tylypahkasta löytyy ammattitaitoinen aineenopetus. Rehtori Dumbledore on rakastettava auktoriteetti. Hän on vanha ja kokenut. Taikavoimiltaan kukaan ei kykene häntä lyömään. Koulusta löytyy luokkien välinen sopiva kilvoittelu pisteistä. Koulussa on säännöllisin väliajoin koko koulun kokoavia symposiumeja, jossa syödään ja luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.   Tylypahkassa on lapselle sopivia vastavoimia. On loukkuja ja lokeroita, käytäviä ja luolastoja.    Tylypahka on ihmismielen tiedostettu, tiedostamaton ja esitietoinen. Se on unen ja valveen kudelma. Se on ystävyyttä, auttavaa todistajaa ja eheytyvää mieltä. Tylypahka on ihmisen kasvu. Tylypahka tarjoaa valoa ja varjoa. Se tarjoaa suojapaikkoja, lepokiviä, suvantopaikkoja, akanvirtoja. Tylypahka tarjoaa seikkailuja, voittoja, joukkuehenkeä, rohkeutta, uljuutta. Tylypahkassa pojat tekevät tyttöihin vaikutuksen rohk...

Ystäväni vaimo alkoi tavoitella onnellisuutta. Hän löysi sisältään sellaisen tunteen, ettei hän tuntenut miestänsä kohtaan enää mitään. Hän sanoitti sen niin, että hän ei enää rakastanut miestänsä. Kaikki tunteet olivat kylmenneet. Mies kysyi, voidaanko vielä yrittää? Vaimo vastasi kieltävästi. Hän oli päättänyt. Hän oli päätöksensä tehnyt. Hän oli päättänyt, että kaikki tunteet miestä kohtaan oli nyt vihdoinkin lopullisesti kuopattu. Tällä päivämäärällä, tästä päivämäärästä lähtien hän ja hänen tunteensa ja hänen viileä, looginen järkensä oli tehnyt päätöksensä: Ei enää tunteita.    Nyt nainen tavoittelee onnellisuutta. Hän viimein uskaltaa kuunnella omaa ääntänsä ja miten hassua, omia tunteitaan. Hän kuuntelee niitä. Hänellä on nyt kartta ja kompassi. Enää hän ei miellytä ketään muita, ei edes äitiään. Mies on onneton. Lapset ovat onnettomia. Mies ja lapset ovat kiittämättömiä, kun eivät ymmärrä, että äiti etsii onnea. He eivät osaa iloita äidin etsinnästä. Perhe hajoaa...