Luokanopettajan arki

Luin aamulla Kodin kuvalehteä. Yllätyin, miten monipuolisen maailmankuvan se lukijalleen välitti. Osa jutuista käsitteli onnistuneita, onnellisia ihmiskohtaloita ja heidän tarinoitansa. Osa käsitteli onnettomuutta, päihdehistorian kanssa elämänsä kamppailleita ihmisiä, omaisen kuolemaa ja siitä toipumista.   Yhdessä jutussa armeijakaverini kertoi maailmanympäripurjehduksesta perheensä kanssa. Sellainen kepeä kerronta. Tuli mitta täyteen työelämää. Nyt oli oikea aika. Olimme yhdessä haaveilleet siitä jo parikymmentä vuotta. Lopulta kaikki olikin muka helpompaa kuin olivat aluksi kuvitelleet. Onnellinen tarina, ihana perhe, elämä mahdollisuuksia täynnä, ota, valitse, suunnittele ja toteuta. Toisessa jutussa melkein kaiken päihteille menettänyt nainen kertoi onnettomasta elämästään.    Jos ihmiskohtaloista tekisi ruokareseptejä, ne saattaisivat olla tällaisia. Onnellisen elämän räiskäleet al denté 1.        Synny rakkausliitosta välittä...

Muistatteko, mikä on elämänne tärkein opetus? Minä muistan. Kaikkea ei voi saada. Kuulin sen parikymppisenä poikana. Minulla oli oma auto, mahtava kesätyöpaikka käsittämättömän kovalla palkalla ja ensimmäinen oma asunto. Olin myös ihastunut tyttöön. Häneltä kuulin opetuksen. Elämä avautui minulle sinä kesänä pelkkänä mahdollisuutena ja ne kaikki mahdollisuudet näyttivät toteutuvan. Muistan hieroneeni silmiä epäuskoisena. Kaiken onnistuminen oli käsittämätöntä. Ei sitä voinut uskoa. Sitten tyttö ilmoitti, että eiköhän tämä ole tässä. – Et voi saada kaikkea. Kaikkea ei voinut saada.    Sinä kesänä opetusta oli vaikea hyväksyä. Olin alla päin ja kuljeskelin ympäri kaupungin katuja ja kujia onnettomana ja surkeana. Auto ei tuntunut enää tärkeältä, työpaikka vähemmän tärkeältä ja yksinäinen oma kämppä vankilalta. Aikaa kului. Opetus alkoi kirkastua vähitellen. Kaikkea ei voi eikä pidäkään saada. Koko saamisen ajatus tuntuu amerikkalaiselta. Ei me elämältä mitään saada. Ei se a...

Elämäntyönä voi olla tulevaisuus, kasvatus ja opetustyö. Viime viikolla tutustuin toisenlaiseen elämäntyöhön. Rantasalmelainen kirvesmies Esa Heiskanen sukelteli nuoruudessaan Hietajärvessä ja löysi pohjasta kummallisen näköisen vanhan puunrungon. Sitten hän löysi toisen. Viimein hän tajusi, että järven pohjahan on pullollaan vanhoja, jännän näköisiä puun runkoja. Hän veteli runkoja ylös järven pohjasta autolla ja lopulta nostoautolla, kun suurimmat tukit painoivat 3000 kiloa. Hän pinosi puut taapeliin kuivumaan. Puut tutkittiin Kuopion geologisen laitoksen toimesta ja selvisi, että ne ovat 6000-8000 vanhoja puita, jotka jääkauden jälkeen ovat kaatuneet järveen ukkosmyrskyjen, tulipalojen ja ihmisen kaatamisen vaikutuksesta. Joistakin puun rungoista löytyi 5000 vanhoja kivikirveen iskuja. Kun puut olivat kuivuneet, hän mietti, mitä niistä voisi tehdä? Hän päätti rakentaa niistä mökin, toisen mökin, kartanorakennuksen ja vuosikymmeniä niitä rakennettuaan oli syntynyt Hakotuvan apaja-...

Auktoriteettiasema pitää ansaita. Sitä ei voi antaa. Mitä vähemmän tienaat, sitä enemmän valtaa pitävä ideologia jauhaa tuota auktoriteettimyyttiä. Huonon käytöksen voi kesyttää vain auktoriteettiasemalla. Pitää luoda kunnioitus, luottamus. Mietin vain muita kuin kasvatusalaa ja tätä auktoriteettiasemaa. Kun on riittävästi rahaa, ei tarvitse auktoriteettiasemaa. Silloin riittää maha, huvipursi, avoauto ja lööpeissä olo. Toisaalta paaria-luokka eli näkymätöntä työtä tekevät ammattiluokat kuten siivoajat ja joukkoliikennekuljettajat eivät tarvitse auktoriteettiasemaa kun he ovat sylkykuppiasemassa.    Olisiko avain yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ns. auktoriteettikertoimessa? Määritellään hyvä auktoriteetti. Mitataan työn pitkäjänteisyys aseman hankinnassa. Määritetään kunnioittavien ihmisten määrä kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Kuvataan prisma-kameralla auktoriteettiaura ja – värähtely. Sen mukaan maksetaan palkka. Saavat kaikki ansaita saatana auktoriteettiaseman...

Luonnonlapset. Ai, miten ärsyttäviä! Luonnonlapsi elää onnellisesti. Onnellinen luonnonlapsi luottaa vaistoihinsa. Luonnonlapset ovat sukupolviketjun onnellinen helmi. Turvallinen kiintymyssuhde tuottaa luonnonlapsia, noita paljain jaloin kesällä kuljeskelevia keijukaisia, isän ja äidin silmäteriä. Minun silmissäni he ovat luonnon oikkuja. Minullapa onkin välttelevä ja takertuva kiintymyssuhde. Ajoittaista vainoharhaa, päivittäistä kyynisyyttä, jatkuvaa mielipahaa sisältävät päiväni. Ainut iloni on vahingon ilo.     Miksi nämä luonnonlapset täyttävät lehtien palstat? Luonnonlapsi höpöttää kaupallisella radiokanavalla levotonta läppää, jolle pöljäraati nauraa hekottaen, hohottaen, tirskuen. Luonnonlapsi tatuoi itsensä. Luonnonlapsi laittaa lempiruokia kalliolla meren rannalla auringon laskiessa horisonttiin. Luonnonlapsi kertoo biorytmeistään, valmistaa mustikkakvinoakaurahiutalesmoothieta ja opiskelee tullakseen personal traineriksi. Luonnonlapsi juontaa Emma-gaalaa,...

Ankaruus. Mistä opitaan ankaruus tai sen vastakohta lempeys? Kuka sen opettaa, miten se ilmenee? Huomaan olevani tosi ankara itseäni kohtaan.   Ankaruus ilmenee ilon kieltämisellä. En voi olla iloinen, en saa olla iloinen, kun pankkitilini ei anna siihen aihetta ja lupaa. Pankkitilini, joka on käytetty, säätelee ankaruuttani. Pankkitilini on elämän iloni säätelijä. Nyt lukijani pidätte minua ihan höpsönä. Mutta totta se on. Jos tili on nollilla, minua uhkaa eksistentiaalinen kriisi ja epäonnistuminen murskaa minut kuin hyönteisen. Kesälomat ovat kaltaiselleni rahan orjalle pahinta aikaa. Kesä, ilo, ilon hetket, ihanat ravintolaretket, autoajelut, huvipuistot maksavat helvetisti. Ja aikaa opettajalla on laittaa rahat menemään. On aikaa, ei rahaa. Toisilla ongelmana on aika, ei raha.    Raha ilmentää ankaruutta. Isältäni opin suhtautumiseni rahaan. Kesällä isä hyperventiloi ruskeaan paperipussiin, kun luotto oli tapissa ja mansikka-aika käsillä. Ulkomaan matkoilla veny...

Köyhä voi olla suhteellisesti tai absoluuttisesti. Olen suhteellisesti. Se tarkoittaa sitä, että minulla on koti, syön halvinta mahdollista LIDL-paskaruokaa, vehnähöttöä ja eineksiä, mutta minulla ei ole varaa mihinkään. Toki voin hengittää ja liikkua. Suhteellinen köyhyys ei tuhoa minun haluani unelmoida ja haaveilla. Kunpa se tuhoaisi. Suhteellinen köyhyys ei poista kykyäni katkeroitua. Katkeroidun. Elämä on tilipäivän odottelua. Päivien, tuntien laskemista tilipäivään. Silloin käydään kaupassa isoilla ostoksilla. Olen narisija. Marisen mielelläni. Sitten on tämä saatanan kesäloma, josta minulle ollaan kateellisia. Mitä teit kesälomalla? Hengittelin ja odottelin niitä saatanan leikattuja lomarahoja. Mistä olen katkera? Mistä en ole katkera? Katkeruus-lista: -           Olen katkera toisten kesämökeistä ja kaiken maailman rottinkiryhmistä. -           Olen katkera toisten lomamatkoista ja ...

-Miksi minua aina syytettään? Oli siinä Kake ja Eskokin mukana. Näin kysyi poikani, kun oli tullut ilmi, että erään pojan äiti oli kertonut toisen pojan äidille, että hänen poikansa pelkää minun poikaani. Aloitimme kasvatuskeskustelun.   Kävi ilmi, että poika, joka poikaamme pelkää, ajautuu helposti ristiriitatilanteisiin. Hän jankkaa omia näkemyksiään eli jumittaa ja ei tee kompromisseja. Hän huutaa ja puhuu kovaan ääneen, joka ärsyttää. No sanoimme, etteivät ne ole syitä olla ilkeä, torjuva tai eristävä kaveruudessaan poikaa kohtaan. Pojalla, joka poikaamme pelkää, on ongelma ja kasvun paikka.   Sitten poikani kysyi, miksi häntä aina syytetään kaikesta? On siinä ollut muitakin mukana ja nimiä luetellaan ja tilanteita.   En puolusta poikaani. Hän osaa olla oikea perkele, niin kuin jokainen enkelinäkin pidetty diplomaatin alku. Mutta poikani nimi useasti mainitaan pääperkeleiden joukossa. Kellot soivat päässäni. Muistan. Minulle kävi lapsena samoin. Olin samanlainen ...

Turussa on opettajille sopiva kuppila Panimoravintola Koulu. Koulusta saa omia, itsepantuja kausioluita, jotka ovat kerrassaan maistuvia ja hyviä. Kesäaikaan Koulun pihalla on idyllinen Winegarden, joka on ihana keidas etenkin kun elokuun illat pimenevät ja vanhojen lehtipuiden väleihin kiinnitetyt värivalot syttyvät. Koulun sisätiloissa voi ostetun kausioluen tai lasiin valutetun laadukkaan viinilasillisen nauttia korkeissa luokkahuoneissa. Suosikkiluokkani nauttia olutta on historian luokka. Yläkerran juhlasalissa voi nauttia seisovasta pöydästä maittavaa ruokaa ja listaltakin saa pikkunaposteltavaa bistron tapaan.   Korkeat luokkatilat ja vielä korkeammat koulun käytävät luovat mielen, sielun avaruutta. Koulussa ei radiokaan tuuttaa päivän hittejä ja journalistinen paskanjauhanta ei kuulu mistään toosasta. Rekvisiittana on vanhoja koulukarttoja ja lasivitriineissä komeilevat täytetyt mallieläimet Suomen faunasta. Tietenkin Koulussa opettajan kannalta riemastuttavinta on per...

Vessan käsisuihku tiputti vettä kaksi vuotta ennen kuin selvitin, mistä se johtui. Tai en päässyt syystä varmuuteen. Kun avasi vesihanan, käsisuihkukin aktivoitui ja valutti vettä lattialle. Lattialla oli pyyhkeitä ja muovikippo. Kipon sai tyhjentää parin päivän välein. Monta kuukautta ajattelin, että vika on letkussa. Letku vuotaa. Jossakin vaiheessa mietin, että vaihdan käsisuihkun ja letkun taloyhtiön yhteisen tilan vessan käsisuihkuun ja letkuun. Elin, perheemme eli vuotavan käsisuihkun kanssa kaksi vuotta. Sitten sain viimein selvitettyä vian syyn ja loppu olikin helppo. Prismasta uusi käsisuihku. Enää ei valuta.    Minulla on tapana alkaa elää vikojen ja puutteiden kanssa. Äidinisä oli samanlainen. Katto sai vuotaa. Ylimääräiset tavarat työnnettiin vain piharakennukseen. Isänisä puolestaan korjasi kaiken heti, kun vika ilmeni. Hänen ammattinsakin selitti osaltaan aktiivisemman otteen. Rakennusmestari ei vikojen kanssa elä. Äidinisä oli pankinjohtaja. Jos pankkiholvi...

Siivosimme varaston. Jätesäkeittäin pois heitettävää tavaraa. Kontteihin lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Parhaat erotettiin kirpputorilla myytäväksi kelpaavaksi. Varaston siivous laajeni asuinhuoneistoon. Kaapit revittiin auki. Kaikenlaista tuli vastaan. Myös omat päiväkirjat menneiltä vuosilta, jotka laitoin vaimoni nimeämään muistojen laatikkoon. Muistojen laatikko on kaunis nimi. Se on kuin uuden kauppakeskuksen tai kodin kivijalan betoniin teräslieriöön valettu muistomausoleumi.   Muistojeni laatikossa on vanhoja päiväkirjojani, joissa kirjoitan näkemistäni unista, unelmista ja haaveistani. Ne ovat myös täynnä yksinäisyyden purkua, minuuden rakentamista, itsereflektiota ja naisen kaipuuta. Vuoropuhelua itseni kanssa omasta kehityksestäni.    Muistojeni laatikossa on valokuvia ja lehtileikkeitä. Siellä on myös isoisäni vanhoja päiväkirjoja, vanhoja mummolasta saatuja kirjeitä, armeija-aikainen kirjeenvaihtoni. Olen iloinen, että muistojeni laatikossa on paljon...

Some on täynnä perheiden lomakuvia. Kreeta, Crete, tuntuu olevan lapsiperheiden suosikki. Kreetaa ylistetään. Hyvä palvelu, ihana uima-allas, turkoosi Välimeri, upea palvelualttius. Maa, jonka talous on romahtanut, panee parastaan ja pystyy vakuuttamaan ainoastaan lapsiperheet. Lainanantajia ei Välimeren ruokavalio vakuuta. Mutta kun katselee persoonattomia, surullisia allaskuvia persoonattomista ja surullisista suomalaisperheistä, joille on myyty valmis unelma, tulee surullinen mieli ja häpeä heidän puolestaan. Kuvissa on aina klooriallas, vesilelussa kieppuva lapsi, hellehatussa nyhjäävä vaimo ja perheen pää aurinkotuolissa pokkaridekkari kädessä ja jokin metabolinen väridrinkki kädessä.    Ja saman voi saatana kokea kaupungin uimahallissa. Miksi lentää Kreikkaan? No sen loman idean takia. Lomassa tärkeintä on idea. Ei se missä on ja miten kaikki lomakohteessa sujuu. Miksi loman idea ei toteudu Humppilan leirintäalueella? Siksi, että palkasta jää liikaa käteen ”kohtuutt...

Juhannusaatto Berliinissä. Friedrichscheinin rappioromantiikkaa Dönerin ja oluen merkeissä. Sumuista sadetta ilmassa ja sateen jälkeen paahteista hellettä. East Side Galleryssa ihmisiä vähän, onneksi. Berliini toipuu vieläkin toisen maailmansodan pommituksista ja piinaavasta ajasta kommunismin etuvartioasemana idän ja lännen rajalla. Kaikki on sotkuista. Ehkä löydän saastan ja lian alta loistavan boheemiuden, ehkä en. Hipsterit ajavat komeilla pyörillä. Osassa hihnaveto, joka hämmästyttää minua. Miten ne kestävät? Mikä on niiden vaihtoväli? Täällä hipsteri on hipsteri oikeassa ympäristössä. Koko Berliini sopii hipsterille. Suomessa hipstereille sopivat alueet ovat Flow-festivaali ja Kallio. Kuvitelkaa nyt hipsteri Kemlepeelle, Nallikarille, Lappeenrantaan, Huittisiin, Poriin? Pitää olla vilkas mielikuvitus. En ole hipsteri. Olen juntti. Pukeudun kuin aasi, ajattelen kuin Nietzsche. Onneksi ei tarvitse kasvattaa viiksiä ja asetella niitä käyrälle.    Juhannusaattona pitäis...

Halusin näyttää perheelleni Berliinin olympiastadionin. Siinäkin minua kiehtoo natsiarkkitehtuuri olympiavuodelta 1936. Emme päässeet sisään. Tai olisimme päässeet sisään suuren turistiryhmän kanssa, jossa selostus oli englanniksi tai saksaksi. Kaksi tuntia kestävä vieraskielinen molotus ei sovi kieliä osaamattomille lapsille. Omin päin sisään ei päässyt. Syynä oli Rolling Stonesin seuraavan päivän keikka. Olisin halunnut näyttää 1936 tilastolistat, jotka on kiveen hakattu stadionin muuriin. Sieltä olisimme voineet lukea suomalaisten kolmoisvoitosta 10 000   metrin juoksussa:   Isohollo, Askola, Salminen. Olisimme voineet lukea Aale Tynnin voitosta muistaakseni lajissa nimeltä lausuttu lyriikka. Olisimme nähneet natsi-ideologian hyytävät kulissit. Poikani osti stadionin myymälästä Hertha Berlinin tekniikkapallon, josta hän oli onnellinen. Sommerbad Olympia-Stadion oli sentään auki. Ostimme perhelipun ja lähdimme kävelemään kohti maauimalaa. Kassalla oli kaksi turvami...

Kompassi sekoaa helposti. Piipahdimme Berliinissä. Vuokrasimme Neuköllnistä huoneiston. Ihanan suttusta, likasta. Löysiä koiranpaskoja katujen varsilla, joista lehahti kärpäsparvia ohi mennessä. Paljon puistoja, jotka täynnä valtavia poppeleita, hevoskastanjoita, tammia, lehmuksia. Neuköllnistä löytyi myös Tempelhoffin lentokenttäalue, joka nykyisin toimii kansanpuistona, Volksparkkina. On se toiminut myös Indiana Jones-elokuvan kulissina. Lentoterminaali on muuten ainoita natsiajalta säilyneitä kansallissosialistisen arkkitehtuurin rakennuksia. Kaunis, ilmava, orgaaninen.   Neuköllnissä asuu paljon islamin uskoisia. Vesipiiput pulputtelevat, kun miehet seuraavat raukein silmin jalkapallon MM-kisoja. Pienillä kujilla löytyi myös saksalaisia bubeja. Niissä lihavia miehiä nahkaliiveissä, puukengissä, käärimässä sätkiään, läikyttelemässä oluitaan ja kovaääniset ”jaajaajaa”-huudot kaikuvat likaisten, paskaisten tienvarsitalojen seiniltä. Helvetin huonohampaisia ja keltasilmäisiä m...

Viidesosa suomalaisista, jotka ovat parisuhteessa, kokevat itsensä yksinäisiksi. Ruuhkavuodet ajavat erilleen puolisosta. Keskustelut käsittelevät lapsia. Toveruus siirtyy parisuhteen ulkopuolelle. Hiljaisuus, äänettömyys ja yksinäisyys alkavat nakertaa ja ahdistaa. Kuulun tuohon viidesosaan.   Yksinäisyys haastaa. Yksinäisyys haastaa muutokseen. Ei näin voi jatkua. Ei näin voi olla. Miksi niin sitten on? Yksinäinen kysyy, olisiko parempi olla täydellisen yksin? Yksinäinen ajattelee, että silloin olisi helpompi olla yksin, kun ei olisi ainakaan saman katon alla ihmistä, joka ei ole yksin. Täydellisessä saippuayksinäisyydessä ulkomaailma antaisi olla rauhassa. Saman katon alla yksinäisyys voi tuntua tikarin pistoilta tai liian sokaisevana valona. Miten yksinäisyys voikaan niin lamauttaa ja ahdistaa?   Yksinäisyys tuntuu tartuntataudilta. Olen saanut tartunnan. Sain sen jo lapsuudestani. Olin itseriittoinen. Tai en ollut, mutta minut opetettiin siihen. Perheeni oli itseri...

Paras tapa saada parempaa palkkaa on vaihtaa työpaikka. Näin kuulin ystävältäni. Palkka siirtyi uudelle tuhannelle. Ystäväni saattaa kuulua vielä keskiluokkaan. Sen ylärajaksi oli määritelty 6500 euroa. Kuulun keskiluokkaan, sen alahaarukkaan. Keskiluokan alaraja on 2000 €.   Pitäisiköhän vaihtaa työpaikkaa. Saisi palkankorotuksen. Kuukausiliksani alkaisi 4 tuhannella. Jos siihen päälle vielä neuvottelee täyden autoedun? Taidankin alkaa etsiä toista koulua. Voi olla, että olen väärässä. Tiedän olevani väärässä. Palkka pysyy samana. Opetusalan kehityskeskusteluissakaan ei keskustella palkasta. Palkka korottuu ikälisien myötä. Autoetuja ei ole, eikä tule. Hyvä kun saa tolppapaikan talveksi.    Matalapalkkainen naisala. Olen matalaotsainen mies matalapalkkaisella naisalalla. Ollapa korkeaotsainen, Stubb-vartaloinen proteiinipatukka korkeapalkkaisella miesalalla. Silti on ihanaa, kun meillä on miehiäkin kasvatusalalla. Ihanaa, helvetin ihanaa. Aivan suurenmoista. ...

   Luokanopettajien palkkaus on hanurista. Vähäosaisten, köyhien luokanopettajarassukoiden, joihin itseni luen, pitäisi saada kesäisin köyhyysloukkuavustusta. Avustukseen kuuluisi mökkipaikka järven rannalta   kuukaudeksi, jonka OAJ kustantaisi. OAJ velvoittaisi keräämään pienen kasvion mökkikuukaudelta, jonka saisi tehdä myös digitaalisesti. Kasvion voisi korvata opettelemalla tunnistamaan villiyrttejä ja valmistamaan niistä ruokaa.    Miksei minulla ole positiivista ongelmaa liian monesta kesämökistä? Miksi minulla on vain negatiivisia ongelmia? Esimerkiksi selkäni on jumissa, kehoni rasvakoostumus ei miellytä, virtsanpidätys yöllä tuottaa nyt jo huolta ja vaivaa.    Entinen koulukaverini on johtaja. Hän myy ja vuokraa tyhjiä tehdashalleja ja kontteja yrityksille varastoiksi ja toimitiloiksi. Kävin hänen Face-sivustolla. Otsikkokuvassa on Mt. Blanc. Koulukaverini ja hänen kaverinsa ovat nousemassa helikopteriin. Ovat olleet laskettelemassa Alp...

Käyn saunomassa kaksi kertaa viikossa yleisessä saunassa.   Paikka on ihana. Lähellä kaupungin keskustaa savusauna ja toinen jatkuvalämmitteinen puusauna, portaat laiturille ja siitä järveen. Keidas, rauhan tyyssija arjen keskellä. Tähän asti lauteilla ovat kokoontuneet antiikin vapaat miehet. Eri ammattikunnan edustajat ovat haastelleet kaikesta välillä taivaan ja maan. Ajatustyön ja fyysisen työn tekijät ovat kuunnelleet toisiaan. Tunnelma on ollut Kaurismäkinen; 1950-luku tiukasti läsnä, koivun tuoksu ja eri sukupolvien edustajat samoissa löylyissä, samassa järvessä. Mukaan on mahtunut makealta haiskahtavaa kylähullua sahansoittajaa, kiivashenkistä maallikkosaarnaajaa, ammattikorkeakoulun rehtoria, kaupungin lakimiestä, rakennusmestaria, ammattimuusikoita ja vaikka ketä. Tunnelma on ollut näihin päiviin asti lämmin, humaani, älykäs, tunnelmallinen ja 50-lukuinen.   Tänään tajusin, että jotakin on tapahtunut. Olen alkanut ottamaan lapsiani mukaan yleiseen saunaan, koska...

Autuaita ovat sielut opettajain, jotka saavat alkaa lomansa kuin varkain. Niin sitä sai kuulla saunalla taas naljailua pitkästä lomasta ja puolipäivätyöstä. Siististä sisätyöstä.   En lähtenyt juhlimaan kollegojen kanssa. Tein päätökseni ja jäin kotiin nauttimaan oluitani. En koe orgastista laumailoa. Jään paitsi tuhannesta onnitteluhalauksesta. En jonota kaljojani. Minua ei tuupi yksikään maisteri. Kengänpohjani ei tarraa tahmeaan lattialla lilluvaan siideriin. Kuuntelen hiljaisuutta. Yksinäinen hyttynen on päässyt kaupunkiasuntoon ja sekin ärsyttää.    Haen harmoniaa, etsin yhteyttä itseeni, tunteisiini ja siihen, että minun pitää sopeutua pitkään vapauden jaksoon. Onko opettajan vapaus Pelle Miljoonan suuri vankila? Onko liikaa unelmia loman suhteen? Pääni suorastaan repeää ajatuksista, ideoista. Haluan vuokrata viikoksi mökin Saimaalta. Vienkö perheeni Berliiniin, vai Sisiliaan? Dubrovnik on kuvan kaunis, pittoreski. Käsivarren Lappi ja Pohjois-Norja houkuttele...