Luokanopettajan arki

Omissa oloissaan. J. Karjalainen on saanut olla koko elämänsä omissa oloissaan. Saan olla omissa oloissani hyvällä onnella tunnin päivässä. Perheen kanssa jaettu, työn kanssa jaettu aika ei ole omissa oloissa olemista. Se voi olla omillaan, hetkittäin omillaan olemista. Luokanopettajan työssä harvoin olen omillani. En koe sitä omakseni. Mitä voisinkaan kokea omakseni? Lapseni, jotka ovat lainaa vain. Vaimoni, joka kuolemaan asti on vain lainaa.    J. Karjalainen on saanut olla omissa oloissaan. Katsoin hänestä kertovan dokumentin. Hän istuu, seisoo, oleilee työhuoneessaan. Kuuntelee vanhoja äänityksiään, lueskelee vanhoja sanoitusideoitaan, polttaa piipullisen hyvää tupakkaa, kaataa jallua lasiin, hakee oikeaa tunnelmaa. Hän kävelee keltaisen talon puutarhassa. Käsi hyväilee lupiineja. Katse lakaisee peltosarkoja. Silmä hakee lintuja. Nenässä syreenin tuoksu. Omenapuiden tuoksu syksyllä, omenapuun kukkien väriloisto ja voimakas lemu. Hän ruokkii aivojaan muistoilla, nykyh...

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille. Tänään olin joulupukkina 15 perheelle. Luokanopettaja tekee pukkina hyvän lisätienestin. Kikyn raiskaamat lomarahat saa hyvin tapettua. Talous tasapainotetaan joulupukkina. Tämän vuoden pukkituloilla vien perheeni Pariisiin, jonne lapseni haluavat.   Pukitus on mukavaa. Pukitukseen kuuluu pukitus ja siirtymät seuraavaan kohteeseen. Kadut, tiet ovat autoista tyhjiä. Koko Suomi käpertyy jouluaattona kuoreen. Perheet vetäytyvät kuin karhut talvipesiin syömään imellettyjä perunalaatikoitaan. Loppuillasta perheissä paskotaan ripuleita ja ummetuspaskoja, liuotetaan Alsucralia käden lämpöiseen veteen ja otetaan Burana yötä vasten. Sitruunalla raikastettu kivennäisvesi liuottaa rasva-ja sokeripaakkuja. Ollaan ähkyssä eli turvassa. On hyvä olla ja ei tunnu tunteet, kun vatsassa tuntuu ja päässä kivistää. Joulun ihme. Enkelin siipi hipaisee ja uni tulee joulupäivän aamuna kello viisi, kun entisaikojen sääty-yhteiskunta laittautui joulukirkkoon. Ny...

Joululoma. Joulukirkossa suuresti arvostamallani papilla oli flunssa. Hartauden jälkeen hän totesi, että kuusiallergia. Kappeliin tuotu joulukuusi ja liian myöhään aloitettu antihistamiinilääkitys oli laukaissut allergisen flunssan. Voiko enkeleille, Jeesukselle, seimelle, joulun sanomalle, joulun ihmeelle olla allerginen? Ainakin voi kuvitella, että voi.    Olen väsynyt. Väsynyt työstä. Väsynyt myös joulusta. Moni luokkani lapsi olisi halunnut jäädä erityisopettajan luokkaan kirkkoon kuulumattomien kanssa pelaamaan Aliasta. Valistin, sivistin. Kerroin, minkä ikäiseksi vanhemmat päättävät kirkkoon kuulumisesta. Eivät tykkää Jeesus-jutuista. Ihmettelevät, miksi Jeesus kuuluu jouluun? Raavin ihoa. Minulla ei ole psoriasista. Olen hämmentynyt. Olen man on the moon.   Kerron, miksi joulua vietetään ulkoavaruudesta Tellukselle laskeutuneille Alieneille. Kerron, etten kuulu kirkkoon, eikä minua vapahda Jeesus. Kerron, että joulukirkko on kaunis kokemus. Se on esteettistä k...

Klarinettitrio aloitti. Ajatella, että oppilaiden vanhemmista oli saatu sellainen koottua. Onnellinen sattuma oli johdattanut nämä vanhemmat tilanteeseen, että heidän lapsensa olivat samalla luokalla. Täten oli luonnollista, että koulun joulumyyjäisissä trio esitti joululauluja. Joululaulupotpuri oli sopivan mittainen. Potpurit ovat muutenkin hyviä: Joululaulut kun ovat vain muutaman minuutin rallatuksia ja jollotuksia, miksi niitä ei putkeen soittaman? Trio oli korkeakulttuuria, akateemista hyväosaisuutta, polyfonista taituruutta ja osaamisen jälkeä. Trio jatkoi, pidettyään riittävän pitkän tauon (jonka aikana yleisön nälkää kasvatettiin), moniäänisillä joululauluilla, joissa oli mukana taiteellinen äänenmuodostus. Oli kuorokansio, äänenanto, ammatillinen vilkaisu nuotteihin, kuoronjohtajan käden tuijotus, hillityt ja pidätetyt kuorolaulajan ilmeet. Oli harmonia, apollonia ja joulun hillitty aivokuolema alasti riisuttuna. Minä, paholainen olin pukeutunut joulukuuseksi ruokasalin nu...

Veronpalautusrahat. Kotiimme hankittiin uusi perheenjäsen. Hän on hiljainen. Hän on nurkassa useimmiten. Hän on tehokas ja syöppö. Nopealiikkeinen. Edellinen oli jo käynyt tehottomaksi. Sen liikehdintäkin oli jo käynyt verkkaiseksi. Vanha perheenjäsen herätteli välillä yöaikaan. Se ei jaksanut pitää kärsäänsä pystyssä, vaan retkautteli sitä öisin lattialla kolisten ja herättäen minut, perheeni huonounisimman. Kärsän kolina yöllä oli turvallista. Tiesin, että sillä oli kaikki hyvin. Se halusi toimintaa, tanssia ja leikkiä yölläkin. Yöllä heräsin aina kärsän lätkyttelyyn. Nyt en puhu omasta kärsästäni, joka pitää myös öisin hereillä vaatien leikkimistä, tanssia ja toimintaa. Herään yöllä myös Hesarin voimalliseen penetraatioon kapeasta postiluukusta. Kuuntelen joka yö posteljoonin tunkeutumista porraskäytäväämme, posteljoonin varovaista nousua yläkerroksiin, nopeaa Hesarin työntöliikettä luukkuun ja taakasta keventynyttä posteljoonin nopeaa ryntäämistä portaita alas. Taas rikos onnist...

Joulu täyttää taas joka paikan. Olen kusessa. Joulu ei edelleenkään ole minulle juhlien juhla. Joulu tekee minusta hengettömän materialistin. Menetän uskoni omaan narratiiviin ihmisenä. Jouluna en tiedä, kuka olen tai mitä minun pitäisi olla. Menetän uskoni perheeseeni. Jouluna mietin, miksi perhe on yhdessä? Joulu haluaa vastauksia. Joulu kärttää motiiveja parisuhteelle, perhe-elämälle, läheisyydelle ja erillisyydelle. Joulu tuputtaa muiden perheiden tarinoita. Kun niitä peilaa omaansa, ei omaa enää löydä. Tulen taas surulliseksi ja koen maailman mustana aukkona, joka nielaisee minut helvettiin. Muu kristikunta kokee valkoisen valon ja evankeliumin. Silmät muuttuvat kuiviksi. Johtunee hyasinteista.   Jouluna ihmiset haluavat nähdä ja tavata toisiaan. Puhelimet soivat, voidaanko tulla kylään? Sovitaan kellon ajoista, päivistä. Puren kynsiä. Vatsani on turvonnut. Olen mustassa aukossani ja huonoa seuraa. Vetäydyn hiljaiseksi. Haluan piiloon. Maaninen tarve nähdä, tavata ja vier...

Itsenäisyyspäivä sai minut, piinkovan egoistin ja rahan ahneen paskiaisen, ajatusten valtaan. Hakaristimarssijatkin ovat piinkovia egoisteja ja kunniattomia paskiaisia. Mikä meihin auttaisi? Rakkaus. Naisen rakkaus. Vaimon rakkaus. Isoäidin rakkaus. Hyvyys, altruismi ja antelias käytös. Hakaniemessä hakaristiä kantava pieni ihminen on saanut kokea elämässä paljon pettymyksiä ja tarpeetonta kovuutta. Vai kuvitteletteko, että Auschwitzia ja leirielämää ihailevan Jugend-soturin kotona on juhannuksena soinut Merikannon Valse Lente, Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maija? Jos ihailee hakaristiä, onko saanut hengittää koivun vastan tuoksua savusaunassa suvun perintömökillä kirkasvetisen järven rannalla? Ei ole joulupukki tuonut muuta kuin tupakin savua, nyrkkiä, rasistisia puheita ja halua saada hyvitys alistamalla jotakin. Alistamalla voi saada hyvityksen, kompensaation. Joukossa on turvallista marssia ja huutaa, kun yksilöllisyys sulaa massaan ja joukkohuumaan. Hyvitys on aivan muualla...

Luen Noah Hararin kirjaa 21 oppituntia maailman tilasta. Suosittelen. Oppilaiden kanssa puhuimme ihmiskunnan, maapallon aikajatkumosta näin itsenäisyyspäivän alla. Suomi on nuori valtio, 101 vuotta. Ruotsi on vanha valtio, riippuen hieman laskutavasta 900 vuotta, jos viikinkiaikaa ei lasketa.   Jeesuksen syntymästä on tosi pitkä aika, 2018 vuotta tai jotain. Antiikin Kreikan kukoistusaika oli tosi kauan sitten, n. 2300 vuotta sitten. Ihmiskunta on juonut olutta tosi kauan, 3000-4000 vuotta.   Suuret monoteistiset uskonnot ovat 2500-2000 vuotta vanhoja.   Hassua, miten todellisuuden taju sumenee.    Joulupukki oli ennen vanhaan pukin sarvilla varustettu, kyrpäinen, inhoa herättävä äijän rumilus, joka öykkäröi ja haisi viinalle. Coca-cola-pukki kuvitellaan aidoksi, oikeaksi Korvatunturin pukiksi. Miksi pukki nimeä ei ole muutettu vastaamaan kuvailemaansa hahmoa. Joulutonttu, jultomte tai jouluäijä niin kuin julgubbe? Pukinsarvinen rumilus koputteli vielä pirt...

Alkoholismi on sairaus. Työkaverini on alkoholisti. Hän juo maanisesti, kaksin käsin, seurassa, yksin ja paljon. Hän järjesti pikkujoulujen etkot. Hän isännöi, tarjosi viinaa, teki upeita paukkuja, gin toniceja, samppanjaa, kypsää rommia, arvokasta jaloviinaa, savuviskiä Ylämailta, karpalolonkeroa. Hän esitteli viinavarastojaan. Oma hylly kirkkaille, kulmakaappi ruskeille tisleille. Oma jääkaappi oluelle, siiderille, lonkerolle eli kylmille juomille. Alkoholista oli tullut työkaverilleni lapsi ja epäjumala. Me työkaverit joimme ilolla. Sitten lähdettiin joulujuhliin.    Juhlapaikalla myytiin alkoholia. Alkoholisti joi paljon. Hän koki syyllisyyttä jo juodessaan ja yritti ratkaista sitä ostamalla eli tarjoamalla myös työkavereille viinaa samaan tahtiin.   Ja mehän juotiin. Hän yritti hyvittää juomisestaan aiheutuvan häiriön juottamalla meitä. Ja häiriötä tuli. A-mies haukkui uskovaisia opettajia, kyseli armeijataustasta ja haukkui armeijan käyneet. Kaikki kokivat ol...

Mitä lapsen vanhemmat eivät tee, sen opettaja tekee. Niin se kai menee. Niin kai sen pitää mennä. Mitä taas sönkötän? No, edessäni istuu pieni suloinen poika pulpettinsa takana. Hän on ylimielinen ja vääntelee naamaa ja luo ”iltalypsykatseita” kaveriinsa päin kääntyen. Käsken hänen lopettaa ja istua nätisti ja olla oma itsensä. Hän on hämillään. Hän hämmentyy.    Oppitunnin jälkeen jututin poikaa ja kysyin, ymmärsikö hän, mitä häneltä odotin ja kasvatuksellisesti toivoin? Ei. Hän ei ymmärtänyt. Kerroin hänelle ilmeiden, eleiden ja tunteiden psykodynamiikasta. Minkälaista tunnetta tietynlainen ilmeily, käytös tarkoittaa? Avasin ylimielisyyden käsitettä. Miltä se näyttää? Sitten kysyin, miksi olet ylimielinen? Poika on hämillään. Ei ymmärrä. Ajattelen, niin! Tässä minä olen nyt pojan ensimmäinen aikuinen, joka peilaa tunnetta, nimeltä ylimielisyys, koppavuus.    Tuntemattoman tunteen esiin peilaus on umpihankeen hiihtoa, neitseellistä. Luokanopettajan näkökulmas...

Flunssa kausi. Sijainen luokassa. Olen kotona. Lepään. Ennen lepoa soitan töihin. Olen kipeä. En tule. Joo, laitan sijaiselle jotain ohjeita. Esimies on lempeä ja sanoo, että jotain pientä ohjeistusta päivästä tai päivistä.    Alan kirjoittaa sähköpostia sijaiselle. Ensimmäinen tunti. Olemme sivulla 23. Tarkista läksy työkirjasta sivulta 34. Ole tarkka, että on väritetty mustavalkoiset linnut. Menkää sitten seuraavaan kappaleeseen. Lukekaa se ja käykää opetuskeskustelu. Alleviivatkaa. Tehkää vihkoon tiivistelmä. Anna läksyksi sivu 35. Esittele itsesi. Tee se leikkisästi. Voit käyttää sitä tai tätä tai sitäsuntätä esittelyleikkiä. Osaatko laulaa? Hyvä, et vai?   Toinen tunti. Tarkistakaa laskut sivulta 54. Opeta allekkain jakolasku. Tehkää seuraava aukeama ja hiirisivut ja vaarisivut ja hupisivut. Anna läksyksi mökki 16. Katso, että ulos mennessä jokaisella on pipo, heijastin, paukkuliivit, hanskat ja kaikki käyvät vessassa ja pesevät kätensä. Ennen ulosmenoa muistu...

Aikuisuus kävi kylässä eilen. Ihan yllättäen. Avasin sille oven, soin sen tupaani tulla. Sillä oli asiaa. Kuuntelin, rauhoituin ja mielistyin sen puhetta kuunnellessani. Kun olen kohdannut aikuisuuden, onko nyt aika kuolla? Ei. Päinvastoin. On aika aloittaa vapaa elämä.    Aikuisuus kertoi minulle, miten ahdistavaa oli työskennellä avoimissa konttoreissa, jossa kaikilla oli hauskaa. Aikuisuus oli vieraillut mainostoimistossa, jossa työntekijät olivat palkittu Garda-järven lomamatkalla. Siellä kaikki olivat esitelleet tatuointeja. Oli pukeuduttu sillä tavalla, kuin mainostoimistoissa pukeudutaan, originaalisuus ja tatuoinnit esiin tuoden. Erilaisia hattuja, egosentrisiä ajatuksia, selfie-tikut ja perseet heiluivat, oli synnytetty ja vaalittu voimakasta me-henkeä. Oli käyty Serie A:n peliä katsomassa. Yhdessä ja kaikki. Oli käyty katsomassa Veronesen maalauksia. Yhdessä ja kaikki. Oli otettu samanlaiset tatuoinnit, sellaset pienet ja huomaamattomat. Aikuisuus kertoi, minä k...

Ainiin ja Mutkutoi on muuttanut kouluumme. Tulivat Japanista. Ainiin on hellyttävä ihminen. Hän on huumorintajuinen. Hän on paljastanut sivulause-ihmiseksi. Itseasiassa hän on parhaimmillaan ja hauskimmillaan kaikessa epävirallisessa, koulunpidon kannalta täysin turhissa asioissa. Ainiin tulo työpaikallemme on synnyttänyt ihanan ai niin-kulttuurin. Heti kättelyssä huomasimme, että kun Ainiin sai tai kun hän otti jonkin yhteisen työtehtävän hoitaakseen, hän seuraavassa hetkessä oli jo sen unohtanut. Kun häneltä sitten kysyttiin, mites sen ja sen projektin kanssa menee, hän vastasi iloisesti hymyillen, että ”Ai niin”. Otimme hänestä oppia ja mallia. Aina kun työnjohto antaa meille jonkin työn kannaltamme epäolennaisen tehtävän, niin kontrollikierroksella hieromme iloisen tuskaisena ohimoitamme ja sanomme naurua hytkyen ”Ai niin”. Meillä on niin hauskaa. Voitte arvata, ettemme ota enää paineita, kun työnantaja kysyy, että oletteko jo ehtinyt täyttää sen ja sen kyselyn ja vastanneet si...

Kirjoitan blogia, jotta pystyn päästämään irti itseäni vaivaavista työasioista. Kirjoitan siis täysin itsekkäistä pyyteistä käsin. Blogin kirjoittaminen on kuin puhaltaisi saippuakuplia. Saippuakuplat tulevat sisältäni, eivät tiskiaineliuoksesta. Kuplien ajatukset ovat käsittelemätöntä mielen saastaa, jotka saippuakuplana saavat muodon. Katselen saippuakuplaa ja ymmärrän itseäni hetken. Kun se poksahtaa, olen päästänyt irti ja koen katharsiksen, puhdistautumisen, mielen tyyntymisen. Seuraava päivä, seuraava viikko laittaa mieleni uudelleen kuohuntaan ja kuplintaan ja taas puhallan, annan muodon ja päästän irti. Näin se menee. Tärkeä on antaa paskalle muoto ja päästää irti. Ei siinä mitään tietenkään voita, kun seuraavana päivänä uusi paskakupla jo työntyy esiin.   Opettajia kuunnellessa irti päästämisen ajatus on monella keskeinen osa omaa työnohjausta. Jokaisella opettajalla tulisi olla itselle luonteva keino päästää irti. Näin vaikuttaisi myös olevan. Käsityöt, liikunta ja t...

Marraskuun mustuus imee elämänvoimat. Kolme viikkoa koulunpitoa takana syysloman jälkeen. Kaamos, kellojen siirto ja kaiken tappava tasaisuus ja harmaus luhistuttaa ja suistaa ojaan. Olen yrittänyt tasapainottaa epätasapainoa nukkumalla päiväunia ja yrittämällä tehdä noin tunnin mittaisia kävelylenkkejä päivittäin. Kostea usva leijailee jäähtyvän järven yllä. Närhi rääkäisee ja lentää tien yli. Nuori mies on pysähtynyt hiekkatiellä pyöränsä viereen juomaan olutta. Ohitan hänet. Pelkään, että se lähtee perään ja puukottaa minut tai lyö kirveellä. Ruumiini löytyy vasta keväällä. Kaikki on harmaata, sinisen harmaata, tumman harmaata, mustan harmaata. Autojen valot poraavat maisemaan jäisiä reikiä. Pissapojan nesteet haisevat alkoholilta. Luulen näkeväni joulutontun metsässä, mutta se onkin hirven metsästäjä. Mustavalkoinen metsästyskoira toteuttaa veren viettiä, libidonsa himoa ja ajaa kieli pitkällä takaa hirven jälkeä. Minä kävelen ja yritän löytää hengityksen rytmin. Yritän löytää h...

Halloweenin kunniaksi olisi ollut OAJ:lla mielenilmauksen paikka. OAJ olisi voinut haastaa opettajat pukeutumaan ylikoulutetuiksi, alipalkatuiksi viran haltijoiksi.   Meikkihaasteena olisi ollut uupumus, väsymys eli luomuna olisi selvinnyt ilman ihoa vahingoittavia kasvomeikkejä. Minä ainakin pukeuduin näin. Olenkin kyyninen ilonpilaaja. En ollut taaskaan noita, en vampyyri. Some oli viime viikolla pullollaan kuvia halloween-opettajista. Kieltämättä olen iloinen opettajakunnan puolesta, että meidän joukosta löytyy asiaan panostavia.   Opettajien palkkaukseen pitäisi ottaa viikonlopun yöunet rikkova alitajuntalisä. Monien opettajien viikonlopun unet pilaavat alitajunnan piinallinen halu ratkoa oppilaiden oppimiseen tai kotielämään liittyviä ongelmia. Työ tulee uniin, vaikka moni asia ratkeaa yön aikana. Oikeat sanat, oikeat toimintatavat löytyvät. Parhaat ideat syntyvät valveunessa. Hyvä niin, mutta töissä ollaan ja tiukasti.  

Tapasin vanhaa koulukaveriani yli 30 vuoden tauon jälkeen. Solmin yhteyksiä menneisyyteeni ja se, jos jokin tekee ihmiselle hyvää. Hän oli hankkinut ammatin, jossa työ, harrastus ja intohimo kohtaavat. Olin hankkinut itselleni ammatin, jossa pakkotyö, ahdistus ja näännyttävät velvollisuudet kohtaavat. Olin vastuullisesti katkera. Hyväksyin uravalintani, jonka olin lukion ja armeijan jälkeen ajopuuna tehnyt. Olin saanut näköalapaikan kasvatuksen murroksen seuraamiseen: Miten lapsuuteen aikaisemmin kuulunut hiljainen, nöyrä kuuliaisuus oli muuttunut pubertaaliseksi päänaukomiskarnevalismiksi. Luokkatoverini oli saanut näköalapaikan suomalaiseen korkeakulttuuriin. Todellakin hänellä oli mahdollisuus seurata kansakunnan piippuhyllyltä, ketkä olivat kansallisen kulttuurielämämme valovoimaisimpia hahmoja. Olin vastuullisesti katkera eli en väännellyt naamaa, enkä aukonut päätäni pubertaalisesti, joka sekin minulta onnistuu, aina. Oli ihana nähdä koulukaveria huolimatta ahdistavasta luokka...

Alice in Chains, Seattle-Keski-Suomi, lokakuu ja ihmisyys kuin kostea viemäri. Seattlessa viemärivedestä löytyy merkkejä ankarasta opiaattien käytöstä, Keski-Suomessa amfetamiinin ja kannabiksen. Jämsässä yli 10 % yläasteikäisistä on kokeillut huumeita. Jyväskylässä huumeet ovat katukuvassa voimakkaasti läsnä. 12-13-vuotiaat tytöt myyvät itseään saadakseen huumeita. Puistoissa ja kaduilla näkee turkiskauluksisiin toppatakkeihin pukeutuneita aikuisia miehiä, joiden ympärillä pyörii lapsia. Ala-asteikäiset diilaavat kovia huumeita. Keskisuomalaisessa kerrottiin syyksi, että nuoret tai lapset eivät koe elämää merkityksellisenä. Elämän tarkoitus on hukassa. Sitä ei ole.    En tiedä, onko syy liian korkean elintason? Onko syy siinä, että sivistysvaltiota ei enää ole? Tytöille ja pojille tai ylipäänsä teini-ikäisille ei riitä ilmeisesti enää ihastuminen, ensirakkaus, tuskalliset erot ja niistä selviytyminen. Eivätkö aikuiset enää pidä kiinni lapsistaan? Mitä muuta aikuisella ih...

Opetusalalla kirsikat kakun päältä poimivat ideahörhöt, ne ”rohkeat” omille teille lähteneet ideanikkarit. He yleensä luovat jonkin umpihölmön, arkea ”helpottavan”, ”toimivan” käytänteen, jolla oppimistulokset paranevat 40 %. Kylkeen ympätään tieteellinen tutkimus, jolla vakuutetaan hölmö luokanopettaja tarttumaan typerään ideaan. Hyvä esimerkki on ”Aivovoimaa” kirjan innoittamat aivojen aktivointiharjoitteet, joita maaninen ja riehakas sportti-luennoitsija ylistää ja laittaa opettajakunnan jollakin maailmanlopun YS-ajalla tekemään esimerkkiharjoitteita. Siinä sitä sitten laitetaan lyijykynää lattialle ja hypitään 20 kertaa lyijykynän yli ja sivuttain sama. Luennoitsija laskuttaa tottakai kunnon hinnan ja myy kirjan kaupan päälle ja häipyy rikospaikalta Skoda Octavialla ja opettajakunnan YS-aika jatkuu ja seuraavaksi käsitellään pikkujouluja ja joulujuhlia ja mitkä yhteislaulut lauletaan ja saako puhua Jeesuksesta tänä jouluna vai ei?   Sanonpahan vaan, että paska voidaan käär...

Luin kirjan Yrjö Kallisesta. Kiitos Perttu Häkkisen toukokuisen teeman saman nimisessä ohjelmassaan, tulin tutustuneeksi Kalliseen, Pekka Ervastiin ja teosofiaan. Löysin itsestäni teosofin. Nytkö ryntään noutamaan jäsenkirjaa? Olenko hurahtanut? En ja kyllä.     Teosofia syntyi 1800-luvun lopulla. Aika oli kypsä teosofialle. Lyhyesti kiteytettynä teosofia pyrkii yhdistämään ihmiskunnan kaiken tähän päivään asti oivaltamat ajatukset. Teosofia pyrkii yhdistämään idän ja lännen uskonnot, filosofiat ja kaikki muut opilliset ja opeista vapaat ainekset. Pasifismi ja veljesrakkaus sekä panteistinen elämän kunnioitus kuuluivat alusta asti teosofiaan. Kunnianhimoista, eikö totta? Lisäksi siihen sekoittui ylimaallisia aineksia johtuen kenties juuri siitä, että 1800- ja 1900-luvun taitteessa syntyi voimakas kiinnostus ihmisen alitajunnan tai tiedostamattoman tutkimiseen, jossa etenkin Sigmund Freud ja C.G. Jung kunnostautuivat. Myös paranormaalit ilmiöt ja muut rajan takaiset a...