Luokanopettajan arki

Psykisk onani, henkistä onaniaa. Sitä tämä on. Tällainen blogin pitäminen. Henkistä onaniaa. Sitä kaikki harrastavat. Olen kyyninen onanisti. En kerro onnellisuudesta. En piittaa värimaailmasta. Jos piittaan, niin musta olla pitää. En kuvaa itseäni vanhalla juna-asemalla villasukat jalassa, harmaa kalastajan villapaita päällä. En laita kuvaa kaakeliuunista. Vihaan sen lämpöä. En kerää vanhoja opetustauluja. Ne ovat kamalia nostalgiakuvia menneisyydestä. Pauligin Juhlamokan peltilaatikot ovat rumia. En haaveile omasta hevosesta. En toteuta lapsuuden unelmia. Minulle ei ollut lapsuuden unelmia. En kerro päivistä kadonneen, unohdetun maaseudun syrjäisellä kyläkaupalla, jossa aika on pysähtynyt ja kärpäsiä liimapaperissa. Kärpäset ovat kuvottavia. Maaseutu haisee paskalta, väkirehulta, kanan paskaan piilotetuilta pornolehdiltä. En kierrä kirpputoreja. En etsi nostalgiaa. Nostalgia on paluuta neuvostojen aikaan, pula-aikaan. En halua kertoa onnellisuudesta. En halua ottaa itsestäni kuvaa...

Valtava hype päällä. Kesken työpäivän voi käydä nostelemassa puntteja työpaikan omalla salilla. Sitten me pukeudutaan aina villasukkiin. Se luo kodinomaisen turvan. Olemme töissä ja mummolassa. Kenen koulussa on valtava hype, mahtava pössis päällä? Kyllä mä näytän teille hypet ja pössikset. Tervetuloa peruskouluun! Lapsilla on valtava hype ja pössis viikonlopun jäljiltä. Valtavalla hypellä ja pössiksellä on lanattu minee ja fortnaittii tuntitolkulla. ES ja sipsipussi on kultivoittanut pösssiksen hypeksi asti. Sitten pienet pelihirviöt herätetään maanantaiaamuun. Punaiset, verestävät silmät vihaavat huoltajaa, hoivan antajaa. –Työnnä kaurapuuro hanuriin! En syö mitään. Kostan, kun en saa pelata ja joudun kuuntelemaan ohjeita. Minä, Shakespearen väärin ymmärretty Hamlet! Niin oman elämänsä virtuaalisankarit astelevat läpi jäisen ikiroudan betonipyhätön kirkkaiden loisteputkien alle. Pitäisi käyttäytyä hyvin, olla kohtelias ja tehdä huolellisesti opettajan antamia tehtäviä. Siistillä k...

Olen joskus miettinyt mahdollisuuksia. Enää en mieti. Niitä ei ole. Pitäisikö olla? Kun kauan sitten vielä mietin, ajatuksissani käväisi kunnallisvaaliehdokkaaksi asettuminen. Ajattelin lähteä politiikkaan. Isäkin sanoi joskus, että pitäisi mennä mukaan politiikkaan näyttämään, miten niitä asioita ajetaan. En minä tosissani. En viime keskiviikkoisen jälkeen. En todellakaan aio politiikkaan.    Viime viikolla olin kaupunginosani kuulemistilaisuudessa. Kuulemistilaisuudessa kaupungin virkamiehet landaavat veronmaksajien keskuuteen kysymään, mikä lähiössä toimii, mikä ei? Menin uteliaisuudesta mukaan. Oli minulla asiaakin heille. Ei tulikiven katkuista. Halusin saada ääneni kuuluville, kun en työssäni, kotonani, elämässäni saa. Vein heille pienen ihmisen pienen asian, mitättömistä mitättömimmän murheenkryynin. Kentän jäätä ei mielestäni hoideta riittävän hyvin. Olisin voinut myös valittaa, että ihmiset kävelevät ladulla, koiran paskaa on kadun varsilla, koulun ohi kulkevalla...

Lapsen oikeus turvalliseen kotiin ei tule kuin Manulle illallinen. Lapsi ymmärtää turvattomuuden täydellisen hyvin, vaikka luo sokerihunnun perheensä ylle. Koulu ja oma luokanopettaja voi olla turvallisin ihminen lapsen elämässä. Auttamisen halu täytyy toki typistää kuulevaksi korvaksi. Huolen voi viedä oppilashuoltoryhmään. Parhaimmillaan huoli johtaa siihen, että tehdään lastensuojeluilmoitus ja lapsi käy säännöllisesti kuraattorilla tietyn ajan.    Huoli on taas herännyt. Huono-osaisuus on lähtenyt vierimään lumipallona. Oppilaani äiti on työtön pentutehtailija. Äiti synnyttää lapsia. Miehiä tulee, miehiä menee. Lapsi sanoo, että äiti on joskus ollut siivoaja. Lapsi kertoo ylpeänä, että äidillä oli siivousfirman komeat vaatteet. Äiti sai ajaa vaikeasti käsiteltävää siivouskonetta tavaratalossa. Vain äiti sai sitä ajaa. Siitä on jo monta vuotta. Biologinen isä ei suostu menemään töihin, koska silloin pitäisi maksaa elatusmaksuja. Lapsen isä on kertonut näin lapselle. La...

Olen ääniyliherkkä. Kuorsaamiseen minulla on nollatoleranssi, siis sen kuuntelemiseen. En puhu nyt omasta kuorsaamisestani. Paprikan narskahtelu kauraleivän päällä on kuin kauhavalainen kylkiluiden väliin. Sipsien rouskuttelu kaikuu päässäni kuin pieru Iisakin kirkon korkean kupolin alla. Maiskutus, huulien lipominen, ovat ärsyttäviä. Liian kovaa tapahtuva nenän niistäminen ärsyttää. Toisten pierut, hiljaiset tai helvetilliset, ajavat romahduksen partaalle. Voice Finland ja Idols raiskaavat korvani. Kynsien pureskelu, armoton äänimaisema. Ja maailmaan mahtuu ääniä. Minun maailmaani ei mahdu ääniä. Ei saatana mahdu.     Pahin äänimaisema on vapaapäivän aamuna lasten riitelyn ja väittelyn äänet peliajasta. Se synnyttää murhan himon. Kuopuksen vingahteleva uhriääni. Esikoisen puolustusäänensävyt. Poikalapsista lähtee kova ääni. En tiedä, lähteekö tytöistä. Kun isoveli nipistää pikkuveljeä, on seurauksena pitkä, ujeltava älä, joka päättyy valittavaan äiti tai isä-huutoon...

Edessäni on hälinää. Takanani on villiä menoa. Sivullani maisema vilisee. Näkökenttäni on levoton. Kuuloalueeni on myrskyn silmässä. Sieluani tallotaan. Minua lääpitään. Päälleni kävellään. Ylitseni astutaan. Minua tökitään sormella. Minua viitataan jakamaan puheenvuoroja, johtamaan puhetta. Eteeni ja taakseni muodostuu ja muodostetaan joka hetki jonoja. Viereeni syntyy rivejä. Kysymystulva on pohjaton. Sieluni painuu ja taipuu. Haluaisin seistä hiljaa kuvisvarastossa. Pimeä liikuntavälinevarasto. Hiljainen hetki vessassa. Lapset tulevat liian lähelle. He tulevat kovaäänisesti. Kaikki näyttää ja tuntuu röyhkeältä. Haluan istua hiljaa ruokasalissa. Se viedään minulta. Esimerkkiruokailen, jakelen ohjeita, huomautan käytöksestä, pyydän hiljaisuutta. Kerjään hiljaisuutta. Anelen polvillani hiljaisuutta. Kuuntelen ilmastoinnin tasaista, rauhoittavaa hurinaa. Haluan luostariin, luostarin puutarhaan, luostariviinien luo, alle pyökkipuiden.   Olen luokan edessä. Auktoriteetti riisuttuna...

Rikkaiden kusipäiden koulu. JJ Cale soi taustalla. Sain juuri läpi rahoituksen koulusta rikkaiden kusipäiden lapsille. Koulussa painotetaan itsekeskeistä maailmankatsomusta. Oppilaaksi ottaminen tapahtuu tilinauhan ja nopeat syö hitaat pohjalta. Kiusaaminen, oman edun tavoittelu on tärkein oppimistavoite. Empatiasta pois opitaan yleensä ensimmäisen vuoden aikana. Viidakon lait vallitsevat ja lapset saavat omin päin rauhassa muodostaa oman dynamiikkansa. Etsitään johtajuutta. Johtajuudesta laitetaan taistelemaan.   Kilpailu on koulunkäynnin keskiössä. Voittajia rohkaistaan juhlimaan barbaarisesti. Häviäjiä rohkaistaan rähisemään, mitätöimään ja vittuilemaan voitosta voittajille. Kuvitteellista hegemoniaa vahvistetaan valheilla ja kaikkien muiden alistamisella ja halveksunnalla.   Rikkaiden kusipäiden koulu. Minun koulussani olisi muutama paatunut, lapsen mulkero, jotka lähettäisin heti Rikkaiden kusipäiden kouluun, jos sellainen olisi. Parantumattomille kusipäille, joille ...

Näin aaveen. Ystävä, jonka luulin jo kuolleeksi, hiihti minut kiinni ladulla ja kysyi, olenko minä se, joksi hän minua luulee? Vastasin, että olen. Tunnistin hänet. Tietysti. 21 vuotta sitten olin hänet viimeksi nähnyt. Hän tuli luokseni silloin kylään. Olin juuri aloittanut opinnot OKL:ssa. Hain hänet asemalta. Opiskelijasolussani hän alkoi sekoitella Cafe Gallianoja, silloin muodissa olleita hot shotteja. Makea shotti kermavaahdolla. Otimme pohjia. Sitten lähdimme iskemään naisia. Olin kokematon. Ystäväni kokenut. Hänellä oli vaaleat, paksut ja pitkät hiukset. Hän oli voimakas. Ruotsalaisen näköinen viikinki. Penkkipunnertaja. Kova tappelemaan.   Vielä kovempi juomaan. Jostain kuulin, että hän oli sekaantunut kovempiinkin aineisiin niiden vuosien aikana, jolloin luulin hänen jo kuolleen. Pohjien jälkeen lähdimme kaupungille iskemään naisia. Ennen ravintolakierroksen alkua satunnainen ohikulkija löi minua kadulla. Niin voi käydä. En provosoinut. No sain osuman. Ystäväni alkoi m...

Perinteinen hiihto, lumenluonti, angina pectoris. Luetelluista vitutuksen aiheista seuraa sydänlihaksen kuolio, kuolinpesän kamppailu hopeasompalusikoista ja velvollisuus muistella vainajaa vahakynttilällä kaksi kertaa vuodessa. Eilen tein lumityöt ja tänään hiihdin 5 km. Nyt odotan muljahdusta. Katselenko minäkin ennen kuolemaani sinistä taivasta nostalgisesti kuten Louhimiehen tuntemattomat sotilaat. Ei, katselen huokoista betonielementtikattoa.    Hiihtäminen on paskamaista puuhaa. Tehokasta tietysti. Eniten vituttaa hikoilu, sitten höyrystyneet silmälasin linssit, sitten ylämäet, sitten huono kunto. Hiihtäessä on aina kiire kotiin. Minulla on aina kiire perheen luo. Jos olisin joutunut rintamalle, minulla olisi ollut aina sieltäkin kiire kotiin. - Minne se sotamies on matkalla?- Ka kottiin, ka kottiin. Kiire nauttimaan angina pectoriksesta omaan keinutuoliin. Haluan nähdä tutun huokoisen betonikaton.   Hiihtäminen ei ole kivaa. Lasken kilometrejä. Tänä talvena...

Joululomalla on ollut aikaa lukea. Hans Falladan romaani ”Yksin Berliinissä” oli kovin lukukokemus aikoihin. Romaani sijoittuu natsihallinnon aikaiseen Berliiniin.   Iäkkään aviopari Quangelin ainokainen kuolee operaatio Barbarossassa. Perhe ajautuu kriisiin.     Vaimo syyttää natsihallintoa, mies vaikenee. Sitten miehen silmät aukeavat ja hän saa rohkeuden. Hän päättää, että jollakin tavalla hänen on vastustettava totalitaarista natsien kusetus- ja rikollisjärjestöä. Lopulta hän keksii tavan: Hän alkaa kirjoitella postikortteja, joissa hän haukkuu Hitlerin hallintoa ja kehottaa kortin lukijoita kaikin tavoin vastustamaan ja sabotoimaan hirmuhallintoa, jotta tarpeeton tappaminen ja veren vuodatus saataisiin loppumaan. Totta kai Gestapo saa avioparin kiinni, mutta se sisäinen rauha ja yksilön voima, jota pariskunta kokee kortteja kirjoittaessaan ja niitä viedessään julkisille paikoille, on upea esimerkki yksilöllisen ajattelun voimauttavasta vaikutuksesta. Miten pa...

Omissa oloissaan. J. Karjalainen on saanut olla koko elämänsä omissa oloissaan. Saan olla omissa oloissani hyvällä onnella tunnin päivässä. Perheen kanssa jaettu, työn kanssa jaettu aika ei ole omissa oloissa olemista. Se voi olla omillaan, hetkittäin omillaan olemista. Luokanopettajan työssä harvoin olen omillani. En koe sitä omakseni. Mitä voisinkaan kokea omakseni? Lapseni, jotka ovat lainaa vain. Vaimoni, joka kuolemaan asti on vain lainaa.    J. Karjalainen on saanut olla omissa oloissaan. Katsoin hänestä kertovan dokumentin. Hän istuu, seisoo, oleilee työhuoneessaan. Kuuntelee vanhoja äänityksiään, lueskelee vanhoja sanoitusideoitaan, polttaa piipullisen hyvää tupakkaa, kaataa jallua lasiin, hakee oikeaa tunnelmaa. Hän kävelee keltaisen talon puutarhassa. Käsi hyväilee lupiineja. Katse lakaisee peltosarkoja. Silmä hakee lintuja. Nenässä syreenin tuoksu. Omenapuiden tuoksu syksyllä, omenapuun kukkien väriloisto ja voimakas lemu. Hän ruokkii aivojaan muistoilla, nykyh...

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille. Tänään olin joulupukkina 15 perheelle. Luokanopettaja tekee pukkina hyvän lisätienestin. Kikyn raiskaamat lomarahat saa hyvin tapettua. Talous tasapainotetaan joulupukkina. Tämän vuoden pukkituloilla vien perheeni Pariisiin, jonne lapseni haluavat.   Pukitus on mukavaa. Pukitukseen kuuluu pukitus ja siirtymät seuraavaan kohteeseen. Kadut, tiet ovat autoista tyhjiä. Koko Suomi käpertyy jouluaattona kuoreen. Perheet vetäytyvät kuin karhut talvipesiin syömään imellettyjä perunalaatikoitaan. Loppuillasta perheissä paskotaan ripuleita ja ummetuspaskoja, liuotetaan Alsucralia käden lämpöiseen veteen ja otetaan Burana yötä vasten. Sitruunalla raikastettu kivennäisvesi liuottaa rasva-ja sokeripaakkuja. Ollaan ähkyssä eli turvassa. On hyvä olla ja ei tunnu tunteet, kun vatsassa tuntuu ja päässä kivistää. Joulun ihme. Enkelin siipi hipaisee ja uni tulee joulupäivän aamuna kello viisi, kun entisaikojen sääty-yhteiskunta laittautui joulukirkkoon. Ny...

Joululoma. Joulukirkossa suuresti arvostamallani papilla oli flunssa. Hartauden jälkeen hän totesi, että kuusiallergia. Kappeliin tuotu joulukuusi ja liian myöhään aloitettu antihistamiinilääkitys oli laukaissut allergisen flunssan. Voiko enkeleille, Jeesukselle, seimelle, joulun sanomalle, joulun ihmeelle olla allerginen? Ainakin voi kuvitella, että voi.    Olen väsynyt. Väsynyt työstä. Väsynyt myös joulusta. Moni luokkani lapsi olisi halunnut jäädä erityisopettajan luokkaan kirkkoon kuulumattomien kanssa pelaamaan Aliasta. Valistin, sivistin. Kerroin, minkä ikäiseksi vanhemmat päättävät kirkkoon kuulumisesta. Eivät tykkää Jeesus-jutuista. Ihmettelevät, miksi Jeesus kuuluu jouluun? Raavin ihoa. Minulla ei ole psoriasista. Olen hämmentynyt. Olen man on the moon.   Kerron, miksi joulua vietetään ulkoavaruudesta Tellukselle laskeutuneille Alieneille. Kerron, etten kuulu kirkkoon, eikä minua vapahda Jeesus. Kerron, että joulukirkko on kaunis kokemus. Se on esteettistä k...

Klarinettitrio aloitti. Ajatella, että oppilaiden vanhemmista oli saatu sellainen koottua. Onnellinen sattuma oli johdattanut nämä vanhemmat tilanteeseen, että heidän lapsensa olivat samalla luokalla. Täten oli luonnollista, että koulun joulumyyjäisissä trio esitti joululauluja. Joululaulupotpuri oli sopivan mittainen. Potpurit ovat muutenkin hyviä: Joululaulut kun ovat vain muutaman minuutin rallatuksia ja jollotuksia, miksi niitä ei putkeen soittaman? Trio oli korkeakulttuuria, akateemista hyväosaisuutta, polyfonista taituruutta ja osaamisen jälkeä. Trio jatkoi, pidettyään riittävän pitkän tauon (jonka aikana yleisön nälkää kasvatettiin), moniäänisillä joululauluilla, joissa oli mukana taiteellinen äänenmuodostus. Oli kuorokansio, äänenanto, ammatillinen vilkaisu nuotteihin, kuoronjohtajan käden tuijotus, hillityt ja pidätetyt kuorolaulajan ilmeet. Oli harmonia, apollonia ja joulun hillitty aivokuolema alasti riisuttuna. Minä, paholainen olin pukeutunut joulukuuseksi ruokasalin nu...

Veronpalautusrahat. Kotiimme hankittiin uusi perheenjäsen. Hän on hiljainen. Hän on nurkassa useimmiten. Hän on tehokas ja syöppö. Nopealiikkeinen. Edellinen oli jo käynyt tehottomaksi. Sen liikehdintäkin oli jo käynyt verkkaiseksi. Vanha perheenjäsen herätteli välillä yöaikaan. Se ei jaksanut pitää kärsäänsä pystyssä, vaan retkautteli sitä öisin lattialla kolisten ja herättäen minut, perheeni huonounisimman. Kärsän kolina yöllä oli turvallista. Tiesin, että sillä oli kaikki hyvin. Se halusi toimintaa, tanssia ja leikkiä yölläkin. Yöllä heräsin aina kärsän lätkyttelyyn. Nyt en puhu omasta kärsästäni, joka pitää myös öisin hereillä vaatien leikkimistä, tanssia ja toimintaa. Herään yöllä myös Hesarin voimalliseen penetraatioon kapeasta postiluukusta. Kuuntelen joka yö posteljoonin tunkeutumista porraskäytäväämme, posteljoonin varovaista nousua yläkerroksiin, nopeaa Hesarin työntöliikettä luukkuun ja taakasta keventynyttä posteljoonin nopeaa ryntäämistä portaita alas. Taas rikos onnist...

Joulu täyttää taas joka paikan. Olen kusessa. Joulu ei edelleenkään ole minulle juhlien juhla. Joulu tekee minusta hengettömän materialistin. Menetän uskoni omaan narratiiviin ihmisenä. Jouluna en tiedä, kuka olen tai mitä minun pitäisi olla. Menetän uskoni perheeseeni. Jouluna mietin, miksi perhe on yhdessä? Joulu haluaa vastauksia. Joulu kärttää motiiveja parisuhteelle, perhe-elämälle, läheisyydelle ja erillisyydelle. Joulu tuputtaa muiden perheiden tarinoita. Kun niitä peilaa omaansa, ei omaa enää löydä. Tulen taas surulliseksi ja koen maailman mustana aukkona, joka nielaisee minut helvettiin. Muu kristikunta kokee valkoisen valon ja evankeliumin. Silmät muuttuvat kuiviksi. Johtunee hyasinteista.   Jouluna ihmiset haluavat nähdä ja tavata toisiaan. Puhelimet soivat, voidaanko tulla kylään? Sovitaan kellon ajoista, päivistä. Puren kynsiä. Vatsani on turvonnut. Olen mustassa aukossani ja huonoa seuraa. Vetäydyn hiljaiseksi. Haluan piiloon. Maaninen tarve nähdä, tavata ja vier...

Itsenäisyyspäivä sai minut, piinkovan egoistin ja rahan ahneen paskiaisen, ajatusten valtaan. Hakaristimarssijatkin ovat piinkovia egoisteja ja kunniattomia paskiaisia. Mikä meihin auttaisi? Rakkaus. Naisen rakkaus. Vaimon rakkaus. Isoäidin rakkaus. Hyvyys, altruismi ja antelias käytös. Hakaniemessä hakaristiä kantava pieni ihminen on saanut kokea elämässä paljon pettymyksiä ja tarpeetonta kovuutta. Vai kuvitteletteko, että Auschwitzia ja leirielämää ihailevan Jugend-soturin kotona on juhannuksena soinut Merikannon Valse Lente, Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maija? Jos ihailee hakaristiä, onko saanut hengittää koivun vastan tuoksua savusaunassa suvun perintömökillä kirkasvetisen järven rannalla? Ei ole joulupukki tuonut muuta kuin tupakin savua, nyrkkiä, rasistisia puheita ja halua saada hyvitys alistamalla jotakin. Alistamalla voi saada hyvityksen, kompensaation. Joukossa on turvallista marssia ja huutaa, kun yksilöllisyys sulaa massaan ja joukkohuumaan. Hyvitys on aivan muualla...

Luen Noah Hararin kirjaa 21 oppituntia maailman tilasta. Suosittelen. Oppilaiden kanssa puhuimme ihmiskunnan, maapallon aikajatkumosta näin itsenäisyyspäivän alla. Suomi on nuori valtio, 101 vuotta. Ruotsi on vanha valtio, riippuen hieman laskutavasta 900 vuotta, jos viikinkiaikaa ei lasketa.   Jeesuksen syntymästä on tosi pitkä aika, 2018 vuotta tai jotain. Antiikin Kreikan kukoistusaika oli tosi kauan sitten, n. 2300 vuotta sitten. Ihmiskunta on juonut olutta tosi kauan, 3000-4000 vuotta.   Suuret monoteistiset uskonnot ovat 2500-2000 vuotta vanhoja.   Hassua, miten todellisuuden taju sumenee.    Joulupukki oli ennen vanhaan pukin sarvilla varustettu, kyrpäinen, inhoa herättävä äijän rumilus, joka öykkäröi ja haisi viinalle. Coca-cola-pukki kuvitellaan aidoksi, oikeaksi Korvatunturin pukiksi. Miksi pukki nimeä ei ole muutettu vastaamaan kuvailemaansa hahmoa. Joulutonttu, jultomte tai jouluäijä niin kuin julgubbe? Pukinsarvinen rumilus koputteli vielä pirt...

Alkoholismi on sairaus. Työkaverini on alkoholisti. Hän juo maanisesti, kaksin käsin, seurassa, yksin ja paljon. Hän järjesti pikkujoulujen etkot. Hän isännöi, tarjosi viinaa, teki upeita paukkuja, gin toniceja, samppanjaa, kypsää rommia, arvokasta jaloviinaa, savuviskiä Ylämailta, karpalolonkeroa. Hän esitteli viinavarastojaan. Oma hylly kirkkaille, kulmakaappi ruskeille tisleille. Oma jääkaappi oluelle, siiderille, lonkerolle eli kylmille juomille. Alkoholista oli tullut työkaverilleni lapsi ja epäjumala. Me työkaverit joimme ilolla. Sitten lähdettiin joulujuhliin.    Juhlapaikalla myytiin alkoholia. Alkoholisti joi paljon. Hän koki syyllisyyttä jo juodessaan ja yritti ratkaista sitä ostamalla eli tarjoamalla myös työkavereille viinaa samaan tahtiin.   Ja mehän juotiin. Hän yritti hyvittää juomisestaan aiheutuvan häiriön juottamalla meitä. Ja häiriötä tuli. A-mies haukkui uskovaisia opettajia, kyseli armeijataustasta ja haukkui armeijan käyneet. Kaikki kokivat ol...

Mitä lapsen vanhemmat eivät tee, sen opettaja tekee. Niin se kai menee. Niin kai sen pitää mennä. Mitä taas sönkötän? No, edessäni istuu pieni suloinen poika pulpettinsa takana. Hän on ylimielinen ja vääntelee naamaa ja luo ”iltalypsykatseita” kaveriinsa päin kääntyen. Käsken hänen lopettaa ja istua nätisti ja olla oma itsensä. Hän on hämillään. Hän hämmentyy.    Oppitunnin jälkeen jututin poikaa ja kysyin, ymmärsikö hän, mitä häneltä odotin ja kasvatuksellisesti toivoin? Ei. Hän ei ymmärtänyt. Kerroin hänelle ilmeiden, eleiden ja tunteiden psykodynamiikasta. Minkälaista tunnetta tietynlainen ilmeily, käytös tarkoittaa? Avasin ylimielisyyden käsitettä. Miltä se näyttää? Sitten kysyin, miksi olet ylimielinen? Poika on hämillään. Ei ymmärrä. Ajattelen, niin! Tässä minä olen nyt pojan ensimmäinen aikuinen, joka peilaa tunnetta, nimeltä ylimielisyys, koppavuus.    Tuntemattoman tunteen esiin peilaus on umpihankeen hiihtoa, neitseellistä. Luokanopettajan näkökulmas...