Luokanopettajan arki

Mitä lapsen vanhemmat eivät tee, sen opettaja tekee. Niin se kai menee. Niin kai sen pitää mennä. Mitä taas sönkötän? No, edessäni istuu pieni suloinen poika pulpettinsa takana. Hän on ylimielinen ja vääntelee naamaa ja luo ”iltalypsykatseita” kaveriinsa päin kääntyen. Käsken hänen lopettaa ja istua nätisti ja olla oma itsensä. Hän on hämillään. Hän hämmentyy.    Oppitunnin jälkeen jututin poikaa ja kysyin, ymmärsikö hän, mitä häneltä odotin ja kasvatuksellisesti toivoin? Ei. Hän ei ymmärtänyt. Kerroin hänelle ilmeiden, eleiden ja tunteiden psykodynamiikasta. Minkälaista tunnetta tietynlainen ilmeily, käytös tarkoittaa? Avasin ylimielisyyden käsitettä. Miltä se näyttää? Sitten kysyin, miksi olet ylimielinen? Poika on hämillään. Ei ymmärrä. Ajattelen, niin! Tässä minä olen nyt pojan ensimmäinen aikuinen, joka peilaa tunnetta, nimeltä ylimielisyys, koppavuus.    Tuntemattoman tunteen esiin peilaus on umpihankeen hiihtoa, neitseellistä. Luokanopettajan näkökulmas...

Flunssa kausi. Sijainen luokassa. Olen kotona. Lepään. Ennen lepoa soitan töihin. Olen kipeä. En tule. Joo, laitan sijaiselle jotain ohjeita. Esimies on lempeä ja sanoo, että jotain pientä ohjeistusta päivästä tai päivistä.    Alan kirjoittaa sähköpostia sijaiselle. Ensimmäinen tunti. Olemme sivulla 23. Tarkista läksy työkirjasta sivulta 34. Ole tarkka, että on väritetty mustavalkoiset linnut. Menkää sitten seuraavaan kappaleeseen. Lukekaa se ja käykää opetuskeskustelu. Alleviivatkaa. Tehkää vihkoon tiivistelmä. Anna läksyksi sivu 35. Esittele itsesi. Tee se leikkisästi. Voit käyttää sitä tai tätä tai sitäsuntätä esittelyleikkiä. Osaatko laulaa? Hyvä, et vai?   Toinen tunti. Tarkistakaa laskut sivulta 54. Opeta allekkain jakolasku. Tehkää seuraava aukeama ja hiirisivut ja vaarisivut ja hupisivut. Anna läksyksi mökki 16. Katso, että ulos mennessä jokaisella on pipo, heijastin, paukkuliivit, hanskat ja kaikki käyvät vessassa ja pesevät kätensä. Ennen ulosmenoa muistu...

Aikuisuus kävi kylässä eilen. Ihan yllättäen. Avasin sille oven, soin sen tupaani tulla. Sillä oli asiaa. Kuuntelin, rauhoituin ja mielistyin sen puhetta kuunnellessani. Kun olen kohdannut aikuisuuden, onko nyt aika kuolla? Ei. Päinvastoin. On aika aloittaa vapaa elämä.    Aikuisuus kertoi minulle, miten ahdistavaa oli työskennellä avoimissa konttoreissa, jossa kaikilla oli hauskaa. Aikuisuus oli vieraillut mainostoimistossa, jossa työntekijät olivat palkittu Garda-järven lomamatkalla. Siellä kaikki olivat esitelleet tatuointeja. Oli pukeuduttu sillä tavalla, kuin mainostoimistoissa pukeudutaan, originaalisuus ja tatuoinnit esiin tuoden. Erilaisia hattuja, egosentrisiä ajatuksia, selfie-tikut ja perseet heiluivat, oli synnytetty ja vaalittu voimakasta me-henkeä. Oli käyty Serie A:n peliä katsomassa. Yhdessä ja kaikki. Oli käyty katsomassa Veronesen maalauksia. Yhdessä ja kaikki. Oli otettu samanlaiset tatuoinnit, sellaset pienet ja huomaamattomat. Aikuisuus kertoi, minä k...

Ainiin ja Mutkutoi on muuttanut kouluumme. Tulivat Japanista. Ainiin on hellyttävä ihminen. Hän on huumorintajuinen. Hän on paljastanut sivulause-ihmiseksi. Itseasiassa hän on parhaimmillaan ja hauskimmillaan kaikessa epävirallisessa, koulunpidon kannalta täysin turhissa asioissa. Ainiin tulo työpaikallemme on synnyttänyt ihanan ai niin-kulttuurin. Heti kättelyssä huomasimme, että kun Ainiin sai tai kun hän otti jonkin yhteisen työtehtävän hoitaakseen, hän seuraavassa hetkessä oli jo sen unohtanut. Kun häneltä sitten kysyttiin, mites sen ja sen projektin kanssa menee, hän vastasi iloisesti hymyillen, että ”Ai niin”. Otimme hänestä oppia ja mallia. Aina kun työnjohto antaa meille jonkin työn kannaltamme epäolennaisen tehtävän, niin kontrollikierroksella hieromme iloisen tuskaisena ohimoitamme ja sanomme naurua hytkyen ”Ai niin”. Meillä on niin hauskaa. Voitte arvata, ettemme ota enää paineita, kun työnantaja kysyy, että oletteko jo ehtinyt täyttää sen ja sen kyselyn ja vastanneet si...

Kirjoitan blogia, jotta pystyn päästämään irti itseäni vaivaavista työasioista. Kirjoitan siis täysin itsekkäistä pyyteistä käsin. Blogin kirjoittaminen on kuin puhaltaisi saippuakuplia. Saippuakuplat tulevat sisältäni, eivät tiskiaineliuoksesta. Kuplien ajatukset ovat käsittelemätöntä mielen saastaa, jotka saippuakuplana saavat muodon. Katselen saippuakuplaa ja ymmärrän itseäni hetken. Kun se poksahtaa, olen päästänyt irti ja koen katharsiksen, puhdistautumisen, mielen tyyntymisen. Seuraava päivä, seuraava viikko laittaa mieleni uudelleen kuohuntaan ja kuplintaan ja taas puhallan, annan muodon ja päästän irti. Näin se menee. Tärkeä on antaa paskalle muoto ja päästää irti. Ei siinä mitään tietenkään voita, kun seuraavana päivänä uusi paskakupla jo työntyy esiin.   Opettajia kuunnellessa irti päästämisen ajatus on monella keskeinen osa omaa työnohjausta. Jokaisella opettajalla tulisi olla itselle luonteva keino päästää irti. Näin vaikuttaisi myös olevan. Käsityöt, liikunta ja t...

Marraskuun mustuus imee elämänvoimat. Kolme viikkoa koulunpitoa takana syysloman jälkeen. Kaamos, kellojen siirto ja kaiken tappava tasaisuus ja harmaus luhistuttaa ja suistaa ojaan. Olen yrittänyt tasapainottaa epätasapainoa nukkumalla päiväunia ja yrittämällä tehdä noin tunnin mittaisia kävelylenkkejä päivittäin. Kostea usva leijailee jäähtyvän järven yllä. Närhi rääkäisee ja lentää tien yli. Nuori mies on pysähtynyt hiekkatiellä pyöränsä viereen juomaan olutta. Ohitan hänet. Pelkään, että se lähtee perään ja puukottaa minut tai lyö kirveellä. Ruumiini löytyy vasta keväällä. Kaikki on harmaata, sinisen harmaata, tumman harmaata, mustan harmaata. Autojen valot poraavat maisemaan jäisiä reikiä. Pissapojan nesteet haisevat alkoholilta. Luulen näkeväni joulutontun metsässä, mutta se onkin hirven metsästäjä. Mustavalkoinen metsästyskoira toteuttaa veren viettiä, libidonsa himoa ja ajaa kieli pitkällä takaa hirven jälkeä. Minä kävelen ja yritän löytää hengityksen rytmin. Yritän löytää h...

Halloweenin kunniaksi olisi ollut OAJ:lla mielenilmauksen paikka. OAJ olisi voinut haastaa opettajat pukeutumaan ylikoulutetuiksi, alipalkatuiksi viran haltijoiksi.   Meikkihaasteena olisi ollut uupumus, väsymys eli luomuna olisi selvinnyt ilman ihoa vahingoittavia kasvomeikkejä. Minä ainakin pukeuduin näin. Olenkin kyyninen ilonpilaaja. En ollut taaskaan noita, en vampyyri. Some oli viime viikolla pullollaan kuvia halloween-opettajista. Kieltämättä olen iloinen opettajakunnan puolesta, että meidän joukosta löytyy asiaan panostavia.   Opettajien palkkaukseen pitäisi ottaa viikonlopun yöunet rikkova alitajuntalisä. Monien opettajien viikonlopun unet pilaavat alitajunnan piinallinen halu ratkoa oppilaiden oppimiseen tai kotielämään liittyviä ongelmia. Työ tulee uniin, vaikka moni asia ratkeaa yön aikana. Oikeat sanat, oikeat toimintatavat löytyvät. Parhaat ideat syntyvät valveunessa. Hyvä niin, mutta töissä ollaan ja tiukasti.  

Tapasin vanhaa koulukaveriani yli 30 vuoden tauon jälkeen. Solmin yhteyksiä menneisyyteeni ja se, jos jokin tekee ihmiselle hyvää. Hän oli hankkinut ammatin, jossa työ, harrastus ja intohimo kohtaavat. Olin hankkinut itselleni ammatin, jossa pakkotyö, ahdistus ja näännyttävät velvollisuudet kohtaavat. Olin vastuullisesti katkera. Hyväksyin uravalintani, jonka olin lukion ja armeijan jälkeen ajopuuna tehnyt. Olin saanut näköalapaikan kasvatuksen murroksen seuraamiseen: Miten lapsuuteen aikaisemmin kuulunut hiljainen, nöyrä kuuliaisuus oli muuttunut pubertaaliseksi päänaukomiskarnevalismiksi. Luokkatoverini oli saanut näköalapaikan suomalaiseen korkeakulttuuriin. Todellakin hänellä oli mahdollisuus seurata kansakunnan piippuhyllyltä, ketkä olivat kansallisen kulttuurielämämme valovoimaisimpia hahmoja. Olin vastuullisesti katkera eli en väännellyt naamaa, enkä aukonut päätäni pubertaalisesti, joka sekin minulta onnistuu, aina. Oli ihana nähdä koulukaveria huolimatta ahdistavasta luokka...

Alice in Chains, Seattle-Keski-Suomi, lokakuu ja ihmisyys kuin kostea viemäri. Seattlessa viemärivedestä löytyy merkkejä ankarasta opiaattien käytöstä, Keski-Suomessa amfetamiinin ja kannabiksen. Jämsässä yli 10 % yläasteikäisistä on kokeillut huumeita. Jyväskylässä huumeet ovat katukuvassa voimakkaasti läsnä. 12-13-vuotiaat tytöt myyvät itseään saadakseen huumeita. Puistoissa ja kaduilla näkee turkiskauluksisiin toppatakkeihin pukeutuneita aikuisia miehiä, joiden ympärillä pyörii lapsia. Ala-asteikäiset diilaavat kovia huumeita. Keskisuomalaisessa kerrottiin syyksi, että nuoret tai lapset eivät koe elämää merkityksellisenä. Elämän tarkoitus on hukassa. Sitä ei ole.    En tiedä, onko syy liian korkean elintason? Onko syy siinä, että sivistysvaltiota ei enää ole? Tytöille ja pojille tai ylipäänsä teini-ikäisille ei riitä ilmeisesti enää ihastuminen, ensirakkaus, tuskalliset erot ja niistä selviytyminen. Eivätkö aikuiset enää pidä kiinni lapsistaan? Mitä muuta aikuisella ih...

Opetusalalla kirsikat kakun päältä poimivat ideahörhöt, ne ”rohkeat” omille teille lähteneet ideanikkarit. He yleensä luovat jonkin umpihölmön, arkea ”helpottavan”, ”toimivan” käytänteen, jolla oppimistulokset paranevat 40 %. Kylkeen ympätään tieteellinen tutkimus, jolla vakuutetaan hölmö luokanopettaja tarttumaan typerään ideaan. Hyvä esimerkki on ”Aivovoimaa” kirjan innoittamat aivojen aktivointiharjoitteet, joita maaninen ja riehakas sportti-luennoitsija ylistää ja laittaa opettajakunnan jollakin maailmanlopun YS-ajalla tekemään esimerkkiharjoitteita. Siinä sitä sitten laitetaan lyijykynää lattialle ja hypitään 20 kertaa lyijykynän yli ja sivuttain sama. Luennoitsija laskuttaa tottakai kunnon hinnan ja myy kirjan kaupan päälle ja häipyy rikospaikalta Skoda Octavialla ja opettajakunnan YS-aika jatkuu ja seuraavaksi käsitellään pikkujouluja ja joulujuhlia ja mitkä yhteislaulut lauletaan ja saako puhua Jeesuksesta tänä jouluna vai ei?   Sanonpahan vaan, että paska voidaan käär...

Luin kirjan Yrjö Kallisesta. Kiitos Perttu Häkkisen toukokuisen teeman saman nimisessä ohjelmassaan, tulin tutustuneeksi Kalliseen, Pekka Ervastiin ja teosofiaan. Löysin itsestäni teosofin. Nytkö ryntään noutamaan jäsenkirjaa? Olenko hurahtanut? En ja kyllä.     Teosofia syntyi 1800-luvun lopulla. Aika oli kypsä teosofialle. Lyhyesti kiteytettynä teosofia pyrkii yhdistämään ihmiskunnan kaiken tähän päivään asti oivaltamat ajatukset. Teosofia pyrkii yhdistämään idän ja lännen uskonnot, filosofiat ja kaikki muut opilliset ja opeista vapaat ainekset. Pasifismi ja veljesrakkaus sekä panteistinen elämän kunnioitus kuuluivat alusta asti teosofiaan. Kunnianhimoista, eikö totta? Lisäksi siihen sekoittui ylimaallisia aineksia johtuen kenties juuri siitä, että 1800- ja 1900-luvun taitteessa syntyi voimakas kiinnostus ihmisen alitajunnan tai tiedostamattoman tutkimiseen, jossa etenkin Sigmund Freud ja C.G. Jung kunnostautuivat. Myös paranormaalit ilmiöt ja muut rajan takaiset a...

Työyhteisö oli tyhyilemässä. Olimme teatterissa ja syömässä. Silmäni ja korvani olivat ylivalppaat jälleen kerran. Tutkani oli päällä ja haravoi havaintoja. Kriittinen mieleni leikkasi ilmaa kuin viikate kaurahalmetta. Haluan kertoa niistä, en tiedä miksi? Ehkä siksi, etten kokisi yksin niin kuin koen.    Lämpiöön kokoontui epävarma, hämillinen joukko. Olimme vieraalla maalla. Meiltä puuttui huolehdittava luokka, kierrepäivyrit, wilma-viestit, pitkät käytävät, ovien aukomiset ja sulkemiset. Olimme riisuttu ammattirooleistamme. Mitä meille jäi? Epävarmuus ja hämillisyys. Tulimme lapsen kaltaisiksi. Kysyimme toisiltamme, voiko tähän istua, tyhjälle penkille? - Onko meille varattu jokin tietty tila, minne menemme? joku kysyi pelokkaasti. Käännyimme hädissämme johtajaan päin. Katse anoi: -Johda meitä, anna lohdutuksen sanoja, näytä suunta ja tarkoitus tai edes saatana oma istumapaikka, tuoli, lavitsa, riuku tai vaikka talli ynnä härkäin ja aasein. Johtaja sanoi, että olkaamme...

: left;" trbidi="on"> Minulla on oppilas luokassa, jonka tunteiden säätely on täydellisesti minun varassa. Yritän ennakoida hänen mielen liikkeitä, jotta hän ei joudu tilanteiseen, jossa hän räjähtää ainakaan ilman minun läsnäoloa.   Aamulla tunnustelen, millä tunteella, millä mielialalla on lähdetty kouluun. Hän on usein väsynyt. Sitten johonkin paikkaan sattuu. Selkään, jalkaan tai käteen. Tai on tosi väsynyt, poikki. Sanoitan hänen mielen liikkeitä ja kehon tuntemuksia. Jos selkään sattuu, haemme siihen syitä. Laitan hänet kiertämään koulun, jotta verenkierto selässä elpyisi. Hän on motivoitunut tutustuessaan itseensä. Hän todellakin etsii itseään ja kaipaa sanoitusta.    Oppituntien aikana tulee romahduksia, torjuntoja ja aggression purkauksia. Turhautuminen tulee nopeasti. Otan vastaan tiukalla hihalyönnillä, syötän passarille eli sanoitan, mitä olen kuullut ja nähnyt ja annan hakkurin laittaa pallon takaisin oppilaalleni yleensä hellällä sormilyönnillä. Maa...

Kummallista on ryhmäpsykodynamiikka. Aikuinen ihminen yrittää tehdä vaikutuksen uuteen esimieheen. Kuinka lapsellista! Aikuinen kokee kilpailutilanteen, kun uuden esimiehen kanssa suunnitellaan urheilupäivää. Aikuinen miettii valoa ja varjoa. Aikuinen miettii, kuka alaisista on pätevin esimiehen silmissä? Kuka hauskin? Kuka on epäpätevin, osaamattomin esimiehen ranking-listassa? Pelottaa, joutuuko mustalle listalle, tarkkailtavien alaisten listalle. Vainoharhaista, mutta niin normaalia ja todellista. Alkeellista. Uuden esimiehen luona käy yksittäisiä opettajia supattelemassa, ohjastamassa häntä, varmistamassa, että hän varmasti on samaa mieltä kuin supattelija. Testataan, vakoillaan, asetellaan esimiehelle mielen ansoja. Epävarmuutta on jokaisella. Pelottaa. Puhaltavatko pian muutoksen tuulet? Edustanko esimiehelle jotakin vastenmielistä ja inhottavaa. Jopa itsensä hyvin tiedostava tapaa itsensä puhumasta kummallisia ja tekemästä outoja palveluksia. Mitä uusi esimies alaisestaan aja...

Pitääkö luokanopettajan tietää, mitä tarkoittaa hyvä journalistinen tapa? Pitääkö esimiehen tietää, mitä tarkoittaa hyvä esimiestapa? Ensimmäiseen vastaus on ei, jälkimmäiseen kyllä. Suomessa on sananvapaus. Kun kirjoittaa mielipidekirjoituksen, lehdet yleensä vaativat, että se julkaistaan omalla nimellä. Kipeitä aiheita julkaistaan myös nimimerkillä. Eräs luokanopettaja kirjoitti maakuntalehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän kevyesti kritisoi työantajapuolta. Kritiikki kohdistui Veso-päivään. Kritiikissä luokanopettaja ihmetteli, miksi Vesossa   työnantaja ei kustanna ruokailua opettajille ja miksi työnantaja ei ole palkannut ulkopuolista kouluttajaa.   Hän allekirjoitti kirjoituksen omalla nimellään ja mainitsi minkä koulun opettaja hän on. Sitten alkoi sataa paskaa.   Työnantaja haukkui opettajan, vilautti suullisen huomautuksen mahdollisuutta ja peruste oli, että opettaja ei olisi saanut merkitä koulunsa nimeä mielipidekirjoitukseensa. –Et voi puhua koko koulu...

Häpeän. Häpeän olla luokanopettaja, kansankynttilä, tulevaisuuden toivojen kasvattaja. Häpeän, että joudun siivomaan, kun työstä saamani palkka ei riitä. Siivoan teollisuushallia ja fysikaalista hoitolaitosta kahtena päivänä viikossa. Jynssään paskaisia vessanpyttyjä puhtaaksi. Minä, joka kasvatan yhteiskunnan toivoja! Minä, joka työskentelen maailman parhaassa koulujärjestelmässä.   Pelkään, että joku tuttu näkee minut alennustilassani. Miten sen selittäisin? – Miten niin palkkasi ei riitä, korkealle koulutettu kunnan virkamies? Mitä minä siihen hädissäni, häpeissäni vastaisin? Kun ei riitä, ei riitä. Ei tullut rikkaita myötäjäisiä. Ei osunut metsää perheelleni. Ei ole edes perintöhopeoita, kultaisia kelloja, jota kiikuttaa kaniin. On vain palkka ansiotyöstä. Sitten ovi aukeaa ja vanhempi fysioterapeutti näkee minut ja naurahtaen sanoo:- Aah, ahkera-Liisahan se siinä. Terve Markku! Hävettää.    Häpeän myös sitä, että ammattijärjestö OAJ lepsulla asenteellaan on tehn...

Ville Valo tekee komean paluun Agentsin kanssa. Syksy, ruska, Agents, Esa Pulliaisen sinivalkoinen kitara ja kuin uudesti syntynyt Badding, Ville Valo. Onko olemassa suurempaa sentimentaalisuutta, melankoliaa ja kaipuuta johonkin vanhan ja aitoon, jota ei ole olemassa. Jota ei ole ollutkaan olemassa. Aika entinen oli aivan yhtä kurjaa kuin nykyinenkin. Aika kultaa muistot. Nostalgiaan on ihana uppoutua. Tyyni järven pinta, jonka rannalla sauna lämpiää. Lasissa jaloviinaa. Ruskan värjäämät puut järven rannalla ja peilikuva tyynessä järven pinnassa. Tähdet, tähdet, enkö tulla jo saa. Kuihtuu kesäinen päivä.   Yksinäisyys ja vesilinnun rääkäisy järven selän tuolta puolen. Kuin väreilevä kaitafilmi, pystyn kuvittelemaan, kuinka isoisä soutaa rantaan syysverkoilta. Se vetää veneen talaalle, nostaa verkot, käy lisäämässä saunaan puita ja alkaa selvittämään verkkoja. Olutpullo aukeaa. Lehtien haravointia. Tiellä traktori. Äänet kuuluvat kuin pumpulissa. Kaikki kuin unta. ...

Paavo Berglundille kuulunut Bechstein-flyygeli soi edelleen. Se oli Paavon työkalu. Paavo oli kuuluisa kapellimestari. Se jäi Paavolta. Siitä Paavo tunnetaan. Sibelius tunnetaan sikareistaan. Paavo Nurmi piikkareistaan. Timo Jutila nuuskaamisesta ja rillaamisesta ja vuodesta 1995. Hovioikeuden neuvos muistetaan laillisuusmiehenä. Ennen vanhaan edesmenneestä poliisista saatettiin sanoa, että siinä oli kova kaveri pamputtamaan ja äkeä mies. Mistä opettaja tunnetaan?    Karttakepistä. Sillä oli aina karttakeppi. Sillä se huitoi, näytti, löi ja rankaisi. Sillä opettajalla oli mahdottoman kaunis käsiala. Se opettaja pukeutui aina kuin satuhahmo.   Sillä opettajalla oli niin ihania kiiltokuvia. Se opettaja ohjasi kulmakarvoilla. Kulmakarvoilla piti kuria. Toinen opettaja taas muistetaan heikoista hermoista, impulsiivinen raivotar.   Yksi opettaja jätti jälkeensä vainoharhaiset kuulustelut ja aina jännitteisen tunnelman. Se opettaja taas oli aina ystävällinen ja empaat...

En ole vielä loppuun palanut. Olen syvästi väsynyt. Ensin on tilapaisesti väsynyt, sitten kroonisesti eli syvästi väsynyt, sitten uupunut, lopen uupunut, kevyesti loppuun palanut ja lopulta loppuun palanut eli burn out. Mistä tiedän olevani vasta syvästi väsynyt? Suunnittelen tulevaisuutta, en unohtele aivan kaikkea ja sitten se, että vielä jaksan seistä omilla jaloillani ja puolustaa omia mielipiteitäni. En ole vielä kokemassa sulamista ja yhtymistä suureen opettajalaumasieluun ja antautumista lopulliseen kompromissiin. Kompromissitilassa pää vain nyökyttelee, silmät kyyneltyvät, ääni on käheä ja kurkkuun takertunut ja eteenpäin kävely on pumpulista ja vastahankaista. Olen siitä iloinen. Viime viikon aikana kävin erään keskustelun, jonka jälkeen vakuutuin tautitaksonomiastani.    Keskustelu koski hmm.. mitäpä muutakaan kuin yhteisiä pelisääntöjä. Kuvailen keskustelun kulun. En opeta historiaa luokalleni. Sitä opettaa toinen luokanopettaja. Hän laittoi erään pojan vanhe...

Sain kuulla tänään vaimoltani, että olen uupunut. Olen lähellä loppuun palamista. Puhun koulutyöstä, oppilaista, liian alhaisesta palkasta katkerasti. Nukun yöt huonosti. Jo illalla alan latautua, jännittyä, hermostua seuraavaa aamua kauhulla jännittäen. En ole onnellinen. Lusin elämääni kuin vanki tiilenpäitä lukien. Hätkähdin. Silmiä alkoi kirveltää. Minut peilattiin suorasti ja julmasti omaan elämän tilanteeseeni. En ole onnellinen työssäni. En tiedä, johtuuko se luokastani? Henkilökemiamme eivät ole parhaat mahdolliset. En ymmärrä oppilaita. Olen ymmälläni, hämilläni monessa asiassa. En tiedä, johtuuko se koulun aikuisten henkilökemiasta? Ovatko he minulle liian tylsiä? Teenkö liian vähän asioita vapaa-ajalla, jotka tuottavat minulle iloa, rentoutta ja vastapainoa? Olen kuin vanki, hengitykseni ei kulje. Minusta tuntuu, että joku tutkii, tarkkailee ja raportoi työni laadusta jollekin viskaalille. Vainoharhaa? Ei ole. Tarkkailen itse toimintaani ja minua pelottaa, että unohdan mu...