Luokanopettajan arki

Pitääkö luokanopettajan tietää, mitä tarkoittaa hyvä journalistinen tapa? Pitääkö esimiehen tietää, mitä tarkoittaa hyvä esimiestapa? Ensimmäiseen vastaus on ei, jälkimmäiseen kyllä. Suomessa on sananvapaus. Kun kirjoittaa mielipidekirjoituksen, lehdet yleensä vaativat, että se julkaistaan omalla nimellä. Kipeitä aiheita julkaistaan myös nimimerkillä. Eräs luokanopettaja kirjoitti maakuntalehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän kevyesti kritisoi työantajapuolta. Kritiikki kohdistui Veso-päivään. Kritiikissä luokanopettaja ihmetteli, miksi Vesossa   työnantaja ei kustanna ruokailua opettajille ja miksi työnantaja ei ole palkannut ulkopuolista kouluttajaa.   Hän allekirjoitti kirjoituksen omalla nimellään ja mainitsi minkä koulun opettaja hän on. Sitten alkoi sataa paskaa.   Työnantaja haukkui opettajan, vilautti suullisen huomautuksen mahdollisuutta ja peruste oli, että opettaja ei olisi saanut merkitä koulunsa nimeä mielipidekirjoitukseensa. –Et voi puhua koko koulu...

Häpeän. Häpeän olla luokanopettaja, kansankynttilä, tulevaisuuden toivojen kasvattaja. Häpeän, että joudun siivomaan, kun työstä saamani palkka ei riitä. Siivoan teollisuushallia ja fysikaalista hoitolaitosta kahtena päivänä viikossa. Jynssään paskaisia vessanpyttyjä puhtaaksi. Minä, joka kasvatan yhteiskunnan toivoja! Minä, joka työskentelen maailman parhaassa koulujärjestelmässä.   Pelkään, että joku tuttu näkee minut alennustilassani. Miten sen selittäisin? – Miten niin palkkasi ei riitä, korkealle koulutettu kunnan virkamies? Mitä minä siihen hädissäni, häpeissäni vastaisin? Kun ei riitä, ei riitä. Ei tullut rikkaita myötäjäisiä. Ei osunut metsää perheelleni. Ei ole edes perintöhopeoita, kultaisia kelloja, jota kiikuttaa kaniin. On vain palkka ansiotyöstä. Sitten ovi aukeaa ja vanhempi fysioterapeutti näkee minut ja naurahtaen sanoo:- Aah, ahkera-Liisahan se siinä. Terve Markku! Hävettää.    Häpeän myös sitä, että ammattijärjestö OAJ lepsulla asenteellaan on tehn...

Ville Valo tekee komean paluun Agentsin kanssa. Syksy, ruska, Agents, Esa Pulliaisen sinivalkoinen kitara ja kuin uudesti syntynyt Badding, Ville Valo. Onko olemassa suurempaa sentimentaalisuutta, melankoliaa ja kaipuuta johonkin vanhan ja aitoon, jota ei ole olemassa. Jota ei ole ollutkaan olemassa. Aika entinen oli aivan yhtä kurjaa kuin nykyinenkin. Aika kultaa muistot. Nostalgiaan on ihana uppoutua. Tyyni järven pinta, jonka rannalla sauna lämpiää. Lasissa jaloviinaa. Ruskan värjäämät puut järven rannalla ja peilikuva tyynessä järven pinnassa. Tähdet, tähdet, enkö tulla jo saa. Kuihtuu kesäinen päivä.   Yksinäisyys ja vesilinnun rääkäisy järven selän tuolta puolen. Kuin väreilevä kaitafilmi, pystyn kuvittelemaan, kuinka isoisä soutaa rantaan syysverkoilta. Se vetää veneen talaalle, nostaa verkot, käy lisäämässä saunaan puita ja alkaa selvittämään verkkoja. Olutpullo aukeaa. Lehtien haravointia. Tiellä traktori. Äänet kuuluvat kuin pumpulissa. Kaikki kuin unta. ...

Paavo Berglundille kuulunut Bechstein-flyygeli soi edelleen. Se oli Paavon työkalu. Paavo oli kuuluisa kapellimestari. Se jäi Paavolta. Siitä Paavo tunnetaan. Sibelius tunnetaan sikareistaan. Paavo Nurmi piikkareistaan. Timo Jutila nuuskaamisesta ja rillaamisesta ja vuodesta 1995. Hovioikeuden neuvos muistetaan laillisuusmiehenä. Ennen vanhaan edesmenneestä poliisista saatettiin sanoa, että siinä oli kova kaveri pamputtamaan ja äkeä mies. Mistä opettaja tunnetaan?    Karttakepistä. Sillä oli aina karttakeppi. Sillä se huitoi, näytti, löi ja rankaisi. Sillä opettajalla oli mahdottoman kaunis käsiala. Se opettaja pukeutui aina kuin satuhahmo.   Sillä opettajalla oli niin ihania kiiltokuvia. Se opettaja ohjasi kulmakarvoilla. Kulmakarvoilla piti kuria. Toinen opettaja taas muistetaan heikoista hermoista, impulsiivinen raivotar.   Yksi opettaja jätti jälkeensä vainoharhaiset kuulustelut ja aina jännitteisen tunnelman. Se opettaja taas oli aina ystävällinen ja empaat...

En ole vielä loppuun palanut. Olen syvästi väsynyt. Ensin on tilapaisesti väsynyt, sitten kroonisesti eli syvästi väsynyt, sitten uupunut, lopen uupunut, kevyesti loppuun palanut ja lopulta loppuun palanut eli burn out. Mistä tiedän olevani vasta syvästi väsynyt? Suunnittelen tulevaisuutta, en unohtele aivan kaikkea ja sitten se, että vielä jaksan seistä omilla jaloillani ja puolustaa omia mielipiteitäni. En ole vielä kokemassa sulamista ja yhtymistä suureen opettajalaumasieluun ja antautumista lopulliseen kompromissiin. Kompromissitilassa pää vain nyökyttelee, silmät kyyneltyvät, ääni on käheä ja kurkkuun takertunut ja eteenpäin kävely on pumpulista ja vastahankaista. Olen siitä iloinen. Viime viikon aikana kävin erään keskustelun, jonka jälkeen vakuutuin tautitaksonomiastani.    Keskustelu koski hmm.. mitäpä muutakaan kuin yhteisiä pelisääntöjä. Kuvailen keskustelun kulun. En opeta historiaa luokalleni. Sitä opettaa toinen luokanopettaja. Hän laittoi erään pojan vanhe...

Sain kuulla tänään vaimoltani, että olen uupunut. Olen lähellä loppuun palamista. Puhun koulutyöstä, oppilaista, liian alhaisesta palkasta katkerasti. Nukun yöt huonosti. Jo illalla alan latautua, jännittyä, hermostua seuraavaa aamua kauhulla jännittäen. En ole onnellinen. Lusin elämääni kuin vanki tiilenpäitä lukien. Hätkähdin. Silmiä alkoi kirveltää. Minut peilattiin suorasti ja julmasti omaan elämän tilanteeseeni. En ole onnellinen työssäni. En tiedä, johtuuko se luokastani? Henkilökemiamme eivät ole parhaat mahdolliset. En ymmärrä oppilaita. Olen ymmälläni, hämilläni monessa asiassa. En tiedä, johtuuko se koulun aikuisten henkilökemiasta? Ovatko he minulle liian tylsiä? Teenkö liian vähän asioita vapaa-ajalla, jotka tuottavat minulle iloa, rentoutta ja vastapainoa? Olen kuin vanki, hengitykseni ei kulje. Minusta tuntuu, että joku tutkii, tarkkailee ja raportoi työni laadusta jollekin viskaalille. Vainoharhaa? Ei ole. Tarkkailen itse toimintaani ja minua pelottaa, että unohdan mu...

Psykiatri Kalle Achte täytti 90 vuotta. Hesari teki Kallesta jutun. Onnea Kalle! Kalle määritteli onnellisuuden sanoilla, jotka jäivät kaikumaan koko päiväksi korviini. Kalle sanoi, että onnellinen on ihminen, joka ei kärsi syyllisyyden tunteista ja jolla on hyvät ihmissuhteet. Ei kärsi syyllisyyden tunteista. Voi kamala! En muuta teekään. Tunnen syyllisyyttä välillä jopa näkemistäni unista. Aiheellista vai aiheetonta. Kalle tarkoitti varmasti aiheetonta syyllisyyttä.    Olen koko ajan syyllinen. Opettajana en muuta välillä tunnekaan kuin syyllisyyttä. Olenko osannut opettaa tarpeeksi hyvin? Olenko opettanut riittävästi? Jätänkö heitteille? En kai ole liian laiska? Sitten minun suurin syyllisyyteni. Syyllistyn sellaiseen, etten pidä opettamisesta. En pidä asioiden pilkkomisista ja osien opettamisesta ja kasaamisesta kokonaisuuksiksi. Mikä on rangaistukseni? Elinkautinen syyllisyys väärästä ammatin valinnasta? Pidän keskusteluista lasten kanssa. Syyllisyys säilyy. Olen lem...

Me ei tehdä yhdessä mitään. Näin ajattelin eräänä lauantaina itsestäni ja perheestäni. Me ei tehdä ikinä yhdessä mitään. Näin jatkoin ajatusta. Kenen ongelma se on? kysyin. Kun mietin vastausta, huomasin, että ongelma tai asian pohdinta oli vain minun päässäni. Kaipasin toimintaa. Olin kuin 80-luvun alun Pelle Miljoonaa ja Ratsiaa diggaileva punk-rokkari. Kaupungin betonilähiö ei tarjonnut muuta kuin nuokkarin, jossa voi harrastaa syljeskelyä ja c-kasettien kuuntelua.   Olen aikuinen mies ja kaipaan säpinää. Antakaa moottorisaha ja lava ja kasa epäkohtia, joiden kimppuun hyökätä. Kaukainen on tuo pilvilinna. Olen perheen isä. Tilipäivään on viikko. Tili miinuksella. Luotto vinkuu. Minun säpinäni on imurointi ja pyykinpesu. Välillä vilkuilen ulos ikkunasta. Voisin käydä sienessä. Voisin käydä soutelemassa. Sitten ajattelen, että me ei tehdä yhdessä mitään? Esitän jatkokysymyksen. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Mitä meidän pitäisi yhdessä tehdä?    Raskas viikko o...

Kyyneltyvät silmät. Tiedättekö? Olen huomannut, kun olen väsynyt ja edessäni on huutava luokka, joka haluaisi tehdä sata ja yhtä asiaa ja kaikkein viimeiseksi sitä, mikä minulla, suurella opettajalla, on heille tarjota OPS:n hengessä, niin silloin se tapahtuu. Silmäni kyyneltyvät. Pala on kurkussa. Maa haluaisi minut nielaista. Aloitan rykimisen. Kasvatan ääntäni. Annan sen pauhata ja tykitän tehtävänantoni jyräten ilon ja spontaaniuden. Olen taas ilmatilan herra ja kaikkia vituttaa ja vaadin hiljaisuutta ja työrauhaa ja pakotan oppilaat hymyilemään minulle. Pakotettu hymy on säälin ja ivan hymyä. Mutta kyyneltyvät silmät. Mikä on sen fysiologia? Löytyykö sille selitystä? Ilmiö on hyvin yleinen. Työkavereillanikin kyyneltyvät silmät helposti. Miksi?     Tukala tilanne laukaisee kuivuvat silmät, jota kyynel kosteuttaa. Tukala tilanne laukaisee erilaisia tunteita. Ollaan hyväksymisen, hylkäämisen, riittämättömyyden alttarilla. Oppilaani eivät pidäkään minusta. He eivät...

Silmukka kiristyy. Olin viime viikolla eri mieltä. Siitä joutuu maksamaan. En näytellyt totutusti. Suustani tulivat eri repliikit kuin aikaisemmin. Nyt jäivätkin tulematta väkipakolla puristetut sanat:- Joo mä hoidan ton. Otan ton hoitaakseni. Tottakai toi asia käsitellään. Totta hemmetissä mä puhutan ne pojat. Nyt kieltäydyin minulle annetusta toimeksiannosta. Sanoin: - Tee kuule itse. Sano ihan itse nuo sanat. En voi seistä sanojen takana, joita minun haluaisit luokalleni sanoa.    Tällä viikolla työnantajani puhutteli minut. Hänet piti informoida meidän mielipide-erosta. Hän halusi kuulla, missä mennään. Ja minä kerroin ja avauduin kuin vuotava haava. Ja minusta koko ajan tuntui, että mitä se tuolle kuuluu? Utelias kenokaula. Ja sitten sain vielä kuulla, että teen työtä niin eri linjoilla kuin hän, työnantajani. Nyt mietin, onko se hyvä vai huono. Haavani märkii. Olen tulehtunut.   On se nyt kumma, että spontaani luovuuteni, vapaa ja patoamaton vuorovaikutukseni...

-Mitähän mä tekisin? huokasi erityisopettaja. Kello oli soinut. Luokanopettajat tiesivät, mitä tekivät. Piti lähteä oppitunnin pitoon. Heillä oli mielessään joko hyviä, vähemmän hyviä tai huonoja oppitunnin ideoita. Jos seuraava oppitunti sattui olemaan omaa vahvuusaluetta, olo tuntui varmemmalta. Jos oppitunti oli ns. epämukavuusalueelta eli ei- vahvuusalueelta, olo tuntui epävarmalta. Toki luokanopettajatkin joutuivat kohtaamaan ”mitä mä tekisin”-kysymyksen. Tai eivät joutuneet. He kysyivät itseltään, miten mä sen tekisin?           Erityisopettajana toimiminen näyttää ja tuntuu olevan vastaamista kysymykseen, mitähän mä nyt tekisin? Siinä joutuu pitämään saneluita. Sanelut pitää sopia luokanopettajan kanssa. Pitää siis aikatauluttaa ja istua alas kalenterin kanssa. Sanelut pitää tarkistaa. Niissä pitää olla taksonomia. Saneluiden jälkeen luokanopettajalle pitää kertoa tulokset. Sitten pitää miettiä, annetaanko erityisopetusta millä aikataululla ja k...

div class="MsoNormal" style="text-align: justify;"> Suuhuni laitetaan sanoja. - Puhutapa Markku oppilaitasi. - Miksi? - He leikkivät käytävällä vaanimisleikkiä. - Mitä siitä sitten? - Sen voi tulkita kiusaamiseksi.- Täh? - Joku voi ymmärtää sen väärin. - Ai, että puhututan oppilaani, vai käymmekö kasvatuskeskustelun, vai kuulustelun? Entä kuulustelupöytäkirja, laadinko protokollan? – Nyt ymmärsit väärin. – En ymmärsin ensimmäisen kerran tahallani oikein. – Mitä tarkoitat? – Sitä, etten aio käydä vaanimiskeskusteluja, koska ne ovat niin absurdeja ja vainoharhaisia ja en halua vajota niin alas. Kuulitko, VAJOTA NIIN ALAS!      Mikään ei ole vastenmielisempää kuin luoda vainoharhainen syytösten viidakko, jossa eritellään sallitut ilmeet, sallitut pihaleikit ja oleminen typistetään pieneen kanan häkkiin ja sitten ihaillaan hiljaisia broilereita ja kehutaan, miten on upea työrauha ja muka tekemisen meininki. Hiljaa ähräävässä luokassa on muka hyvä tekemisen meininki...

Immanuel Kant loi kategorisen imperatiivin käsitteen.   Yksi imperatiiveista kuuluu seuraavasti. Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki. Tajusin, että työpaikallani vallitsee kantilainen eetos täydessä kukoistuksessa. Olemme luoneet itsestämme robotteja. Arvioimme ”inhimillistä” toimintaamme, jota kasvatukseksi kutsutaan, sääntöjen noudattamisena tai noudattamatta jättämisenä. Jos tottelee, saa palkinnoksi nuivan, penseän virkamieshymyn. Jos ei tottele, luetaan lakia ja sovelletaan kekseliästä moniportaista rangaistustaulukkoa. Taulukon laadinta on kekseliäs ja sadistinen.   Kun puhutaan yhteisistä säännöistä ja niiden noudattamisesta ja noudattamatta jättämisestä, liikutaan Kantin jalanjäljissä. Opettaja on laki, asetus, ja hänen ilmeensä eivät ole inhimillisten tunteiden ilmentymiä. Ilmeillä ilmaistaan lain pykäliä ja momentteja. Sääntöjä, pykäliä ja olemisen ja elämisen ohjailunormeja on niin monta, että niiden hallinnan ymmär...

Miten lapselle puhutaan? Miten aikuiselle puhutaan? Miten ihmiselle puhutaan? Poikani jalkapalloturnauksessa mietin puheterrkniikkaa. Turnauksessa oli monta valmentajaa, monta erilaista puhujaa, siksi kai tulin ajatelleeksi puhumista.    Osa valmentajista oli pakosta valmentajan pestiin pestautuneita, kun ketään muutakaan ei saatu. Osa taas valmentajaksi oikeasti halunneita. Oikeasti valmentajaksi halunneet käyvät valmentajakoulutuksissa ja keksivät ja ottavat selvää hyvistä harjoituksista ja se näkyy kaikessa. Pakkovärvätyt vetävät lämmittelyitä ja harjoituksia kuin sulkeisia aknenaamaisille alokkaille tai sitten harjoitteet ovat ikivanhoja, 80-lukuisia sivuhyppelyitä ja sellaisia joukkuevoimisteluliikkeitä.    Sitten puhumiseen. Pelin aikana osa valmentajista elää kiihkeästi mukana ja jakelee neuvoja. -Puhetta! -Kenelle voit syöttää? -Voiko sulle syöttää? Pitäiskö sun hei pelata itsesi vapaaksi? -Kaikki ei voi lähteä hyökkäämään! Kiihkeästi mukana elävät val...

Olen miettinyt eläkettä. Minun palkallani eläkettä kertyy vuodessa 45 €. Kymmenessä vuodessa 450 €. Neljänkymmenen vuoden jälkeen mahdollinen eläke on 1800 e tai vähän päälle. 1800 e ja verot pois neljänkymmenen hektisen, hermoja raastavan vuoden jälkeen on oleva palkkioni. Paras olla silloin velaton, koska silloin alkaa todellinen venyminen. Eläkkeellä alkaa sitkeä penninvenytystaistelu ennen luonnollista, tapaturmaista tai ennen aikaista kuolemaa. Jos jaksan tehdä työtä 40 vuotta, olen eläköitymässä 68- vuotiaana. Miten opettajan hermot voivat kestää niin pitkän ajan? Auttaako päivittäiset kävelyt, vilkas seksielämä, raivokas saunominen, sopiva juopottelu, vahva usko kaikkivoipaan Jumalaan, uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen? Auttaako mikään? Pitääkö olla masokisti? Auttaako jos seisoo joka päivä kylmässä suihkussa? Jos paastoaa kaksi päivää viikosta? Entä kuorolaulaminen? Keramiikkatyöt? Kankaanpainanta? Jos antaa joka päivä anteeksi kokemansa luokkaukset ja nöyryytykset? Jos hu...

Raikas keskustelu ravitsee. Naiivit kysymykset kastelevat erämaan. Työpaikallani on sijainen, jonka kysymykset ja keskustelut ovat ravitsevia ja raikkaita. Kun keskustelimme kesästä ja kerroin käyneeni Saksassa, hän tiputti suurella innolla kuin tiiliskiven seuraavan toteamuksen: -Rakastan saksalaista kasvatustiedettä. Mahtavaa! En ole koskaan kuullut tai ainakaan pitkään aikaan kuullut mitään niin erikoista lausetta. Itse en rakasta saksalaista kasvatustiedettä. En tunne sitä laisinkaan. Rakastan saksalaista Rieslingiä. Mutta tuon raikkaan lausahduksen jälkeen minua alkoi kiinnostaa saksalainen kasvatustiede. Kommentti ei ollut tusinakommentti.    Tällä viikolla sijainen kysyi minulta, mikä siinä on, että päivän ensimmäiset tunnit luokassa menivät hyvin, mutta liikuntatunnilla lapset puhuivat päälle, eivät kuunnelleet ohjeita, hidastelivat, vaikuttivat haluttomilta? Miksi? Luokkatunnilla lapset hiljenivät aina äänisignaalista, jonka hän kilautti kongilla. Pitäisikö kongi ...

Millaiset unenlahjat opettajalla pitäisi olla? Minulla on huonot. Kuljen katastrofista toiseen. Herään aina ennen herätyskelloa. Katselen silmäluomieni sisäpintaa ja odottelen unta. Unien näkeminen ei ole ongelmani, ei unen saantikaan. Nukahdan suhteellisen hyvin. Herään vain niin aikaisin. Uneni ovat silloin valmiit. Aivoissani on vimmattu halu herätä ja aloittaa päivä. Aloita kahvin juominen, aloita kahvin juominen. Mikä sitten on ongelmani? Minua väsyttää. Silmiäni kivistää. Tunnen kevyttä ahdistusta ja en ole iloinen.    En ole iloinen. Voiko opettaja olla edes iloinen? Eikö iloinen opettaja ole maaninen ja välittömän sortumavaaran uhan alla? Tunnen monta sellaista opettajaa, jotka husaavat maanisessa vimmassa ja esiintyvät Maija Poppasina ja hyräilevät iloisia sävelmiä, rallattelevat. Sellaisia Sound of Musicin lastenhoitajan kaltaisia touhutanttoja, luuska-Liisoja, Terhakka-Terhejä. Moni maanikko romahtaa kotimatkalla autonsa rattiin. Siinä iskee mökötys, tyhjyys ja...

Mietin yöllä peruskoulua haaremina. Seraljin naisopettajat vastaavat siitä, että loputon keskustelun liverrys karkeloi haaremin joka kolkassa. Karkeloiva liverrys verbalisoi aivan kaiken välillä taivaan ja maan vessassa käynneistä aristoteeliseen maailmankuvaan. Haaremin sulottarien joukossa on myös muutama miesopettaja lepertelemässä tavoitteista.     Sitten on eunukkien, muulien, joojoo-miesopettajien lauma, joka haukotellen ja hammasta purren haluaisi palauttaa terveen järjen ja ajankäytön ekonomisuuden haaremin seinien sisälle. Käsi on nyrkissä, nyrkki taskussa, suu tiukasti kiinni. Suun avaaminen johtaisi avoimeen konfliktiin ja tuhat tuntisiin keskusteluihin haaremin kanssa, että nyt tästä pitää kyllä keskustella avoimesti ja mielellään ihan ulkopuolisen konsultin tai työohjaajan tai jonkin työyhteisön pelisääntöjä pohtivan lautapelin ääressä.    Puhun epäselvästi, tiedän. Miesopettajan stereotypia on hiljainen, äänetön yhtiökumppani, joka haluaa rim...

Vesosta vielä hieman. En usko, että on muita aloja kuin tämä rakas opetus-ja kasvatusala, jossa toimitaan yhtä vanhalla ja puisevalla kaavalla. Millä kaavalla? No, onko tuttua: Vesossa esimiehen kanssa kahlataan läpi powerpoint-maratonia, jossa esimies lukee ääneen slaidit. Kuin iltasatua kuuntelisi. Opettajat istuvat paikallaan ja lukevat slaideja, joita esimies lukee ääneen. Ihan kuin isi lukisi iltasatua Kultakutrista ja kolmesta pikku karhusta.   Saavutetaanko näin tuplaymmärrys, kun on kaksi kanavaa käytössä ja lisäksi saadaan mukana työviihtyvyyttä aina lisäävä vitutus? Miksi vitutus? Siksi, että tässä powerpoint-esityksessä käydään läpi jokaiselle vanhalle työntekijälle tuttuja asioita: Mistä muodostuu vuotuiset YS-ajat? Mikä ei ole YS-aikaa? Uudestaan käydään läpi jo keväällä yhdessä päätetty ja lukkoon lyöty tulevan lukuvuoden toimintasuunnitelma tärkeine päivämäärine, juhline ja muine erityispäivineen, jotka jokainen voi halutessaan tarkistaa koulun sivuilta. Keskustel...

Veso. Rehtori puhuu:- Tänään olemme saaneet korkeammalta, ylemmältä taholta, kaupungin taholta viisi keskustelunaihetta, josta meidän pitää käydä keskustelua. Tämä kestää 9-16.00. Ennen sitä saatte lyhyesti vaihtaa kesäkuulumiset teille valmiiksi annettujen kysymysten muodossa. Kysymykset käsittelevät kesälomaa.    Niin meillä meni sitten ensimmäinen VESO-päivä viiden keskusteluaiheen tiimoilta. Mistä me sitten keskustelimme? Pakko todeta, että emme mistään. Kahdella oli jotakin sanottavaa. Miksi niin harvalla? Siksi, että ne viisi aihetta olivat Kuoleman laakson maasta, rajan toiselta puolelta, ihmiselle ja ihmisyydelle sopimattomalta vyöhykkeeltä, byrokraattisten persläpien takapihalta. Ihmeellisiä, epäselviä käsitteitä, joita rehtori yritti selvittää ja aukaista vilisi keskusteluaiheissa. Olisi pitänyt keskustella arviointityökalusta ja sen kehittämisestä. Sitten rehtori sanoi, että kaupungilta on käynyt käsky, että jokaisen opettajan tulee liittyä ja kuulua yhteen keh...