Siirry pääsisältöön

Tekstit

Wigwam, 70-luku, 70-vuotiaat proge-jumalat

Freddia are You ready alkaa soimaan. Olen kuullut sen levyltä. Minulla ei ole mokkahapsutakkia, en polta ruohoa, juo Carilloa, enkä ole elänyt 70-luvun suomalaisen kevyen musiikin kultakautta. Olen kuullut, että silloin vannottiin Wigwamin ja Tasavallan presidentin nimeen, kuunneltiin Hurriganesia, elettiin suomen kielisen pop-musiikin nousun aikaa ja otettiin raivolla vastaan uusi aalto punk-kohkareineen.      Wigwam alkaa soittamaan. Pekka Rechart on 67-vuotias. Esa Kotilainen yli 70-vuotias kosketinvelho. Ja Jukka Gustavsson! Wikipedia-tietolähteen mukaan Wigwamin laulaja-kosketinsoittaja teki 70-luvun Wigwamin vuosien jälkeen 35 vuotta siivousalan töitä, kunnes sai 2014 valtion taiteilijaeläkkeen. Iron Maidenin solisti Bruce Dickinson promotoitiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Jukka Gustavssonin voisi promotoida Jyväskylän yliopiston kunniatohtoriksi.    Ensimmäinen Ruisrock 1970, nuori Wigwam, auringon polttamat ihot, kotiviini, kuoleman pel...

Pako vai lamaantuminen

Taistele, pakene tai lamaannu ovat ihmisen toimintamallit katastrofitilanteissa, kun henki on uhattuna. Aivojen mantelitumake toimii tai ei toimi. Mantelitumake laukaisee ikiaikaiset reaktiot aivojen vanhimmilta, liskoaivojen alueelta. Lamaantuminen on myös aktiivinen toimintamalli. Siinä pysäytetään sähläys, palautetaan hengitys, annetaan aivojen etuotsalohkolle aikaa tehdä loogisia, älykkäitä pohdintoja. Minä lamaannun. Siksi olen luokanopettaja, lamaannun ja tavoittelen näkymättömyyttä. Moni petojen saaliseläin kuulemma lamaantuu joutuessaan pedon hampaisiin. Sillä pystyy hämäämään laatutietoisia saaliseläimen syöjiä. Kuollut liha kun ei kaikille kelpaa.   Luokanopettajien etuja ajetaan lamaantuneella, näkymättömällä otteella. Se sopii minulle. Käännän toisen poskeni, kun minua lyödään. Jeesuksen malli, luokanopettajan malli, minun malli, mallien malli.    Lastentarhan opettajat tai niiksi haluavat ovat aloittaneet pakenemisen. Alalle ei löydy opiskelijoita. ...

Terveyskeskus ja tupakan himo

Olin lapsen kanssa terveysaseman päivystyksessä. Upeasti kaikki toimi, nopeasti ja humaanisti. Ihana sairaanhoitaja, Keski-Suomen Notre-Dame, otti lapsen huolen ja hädän kannatteluun niin suurenmoisesti, että pidätin liikutuksen kyyneliä. Hän selitti etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sen jälkeen odottelimme vähän aikaa aulatilassa.   Nuori terveyskeskuslääkäri kutsui meidät lyhyen odottelun jälkeen sisään vastaanottohuoneeseen. Hienosti nuori lääkärikin kohtasi pienen lapsen, oli empatia ja ennakointi ja kannatteleva lupaus, että kaikki sujuu hienosti, kohta olet kunnossa ja koripallo saa taas kyytiä.   Aulatilassa ennen Notre-Damen luona käyntiä, saimme tutustua vuodeosastolla majoittuneeseen vanhukseen. Hän tulla hönnisteli rollaattorilla aulaan ja huusi käheään ääneen, että tupakkia pitäisi saada. Välillä hän sylkäisi miehekkäästi kämmeniinsä ja rullasi kohti pihan tupakkapaikkaa. Hänellä oli kova tupakan nälkä, jopa tupakin himo. Olisin tarjonnut, mutta en polta...

Minun puolesta annettu

Pesin ikkunat. Minulla ei olekaan kaihia silmissä. Terapeuttista. Se kuuluisa oman käden jälki näkyi, samea muuttui kirkkaaksi. Tänään suomalaisissa kouluissa leipä murtuu Kristuksen ruumiiksi, ehtoollisviini vereksi, joka meidän edestä annetaan, vuodatetaan ja kirkkoon kuulumatonkin, uskosta piittaamatta, saa pääsiäisvapaat kuin Manu illallisen. Vapaista ollaan onnellisia, arki katkeaa, saa huokaista ennen viimeistä rutistusta kohti Suvivirttä. Jeesuksesta ei silti saa puhua liian paatoksella, ettei tule kelleen paha mieli ja ahdistus. Ilmastoahdistus riittää. Koulujen tulee järjestää vaihtoehtoinen paikka heille, joille pääsiäisvapaat kelpaavat, sanoma ei. Paatos, tunnustuksellisuus tuhoaa orastavaa lapsen mieltä enemmän ja nopeammin kuin väkivaltapelit ja lähisuhdeväkivalta yhteensä. Valtion kirkossa pääsiäisvapaat kuuluvat kaikille ja pitääkin kuulua, sanomasta, paatoksesta riippumatta tai huolimatta tai huomaamatta.     En kuulu kirkkoon. Silti hiljenen Matteus-...

Jälki-istunto

Mistä kielestä on suomeen käännetty sana jälki-istunto? Istunto. Onko se tullut saksasta, die Nachsitzung . Istua jälkeen, jälki-istunto. Mitä muita näitä anto-, -unto, -ento ja -into-loppuisia sanoja suomen kielessä? Periksi anto. Saksalainen eriävä yhdysverbi antaa periksi, josta on tehty substantiivi periksi anto. Turpiin veto on muodostettu verbistä vetää turpaan. Laskea matematiikkaa, laskento. Kantaa veroja, veron kanto. Kantaa eukkoa, eukon kanto. Vetää käteen, käteen veto. Tuntea omansa, omatunto. Antaa lainaa, lainan anto. Antaa velaksi, velaksi anto. Tehdä tulet, tulen teko. Poljento.   Onhan siitä oltava jonkinlainen seuraanto, seuraamus. Ovatko oppiaineet olleet aikaisemmin enemmän muotoa laskento, uskonto, liikunto, luento, laulanto, leivonto? Miksi liikunto on liikunta? Miksi laskento tunnetaan, kun puhutaan koulusta? Laskentaa taas suorittaa lujuusmittaajat, tilitoimisto? Miksi? Onko laskento piupalipaupali-juttuja ja laskenta jotakin monimutkaista ja vaikeaa?...

Inventaario

Koulutarviketilaukset. Nousee karvat pystyyn. Lasketaan vihkoja, työvihkoja, kumeja, kyniä. Kasvatustieteiden maisteri suorittaa inventaarion. Ei voi tilata uutta, jos ei ole inventoitu vanhaa. Inventoin. Kaupunki on tehnyt sopimuksen Staplesin kanssa. Sopimus saatanan kanssa. Keskitetyt tilaukset katalogista. Työnjohto ilmoittaa, että saatte käyttää tietyn euromäärän per oppilas. Vastuu jää opettajalle. Opettaja miettii, pohtii. Sen verran on urakkaa helpotettu, että lyijykynät ja pyyhekumit tilataan könttänä kaikille. Saan tilata vihkoja, muovisia vihkojen kansia, teroittimia, taulumagneetteja, puuvärejä, nastoja, erivärisiä merkkauslappuja. En saa ylittää summaa. Käytän työhön tunnin, toisen tunnin. Tarkastan tilauskoodeja. Onko vihoissa oikean kokoiset rivit. Mietin, mitä tarvitsen ensi vuonna. Suunnittelen kuin narri muka tietäen ensi vuodesta mitään. Kunpa ensi vuonna en olisi enää luokanopettaja, yleismies Jantunen.   Mutta minnekäs minä?   Sain tehtyä määräaikaan ...

Jason-kirjat

Muistatteko Jasonin, 70-luvun mainion kerrostalolapsen, jonka äiti Kaarina oli töissä Itä-Saksalaisessa tai Neuvostoajan tölkkitehtaassa. Myös puolalainen suolakurkkutehdas saattoi olla Kaarinan työpaikka. Tarinassa kerrotaan, että Kaarinan täytyy keskittyä tölkkihihnastolla työhönsä, ettei rytmi hajoa. Jos niin käy, on kiire ottaa rytmi kiinni. Voi tulla tölkkisuma ja sosialistinen järjestelmä hajoaa ja syntyy IVY.   Kaarinan rahat eivät riitä elämiseen, koska Kaarina haluaa ostaa Jasonille talvitakin. Siksi Kaarina käy kirjaston alastonmaalauskerhossa seisomassa alastomana erilaisissa asennoissa, kun Kaarinalla on uhkeat muodot ja paksu tukka. Jason on mukana ja Jason katsoo skissejä äidistään ja ei tunnista niistä äitiään. Kaarina käy usein kampaajalla. Jason on mukana. Kaarina näyttää erilaiselta hiukset pestynä, papiljotit päässä, permanenttikoneen alla, kuvun alla. Jason ei tunnista aina äitiään ja näkee hänet Janus-kasvoisena. Jason joutuu myös joskus parturiin. Hyvin m...

Luokanopettaja muuttolintuna ei ota turhia riskejä, tietenkään

Muuttolinnut alkavat saapua Suomeen, vaaleiden kesäöiden Pohjolaan. Aluksi tulevat rohkeat yksilöt. He ovat lintumaailman riskinottajia, uraohjuksia, niitä yli arjen eläviä pörssimiehiä. Etelässä he ovat harrastaneet Ironman-kisoja, Cross Fittia, riskisijoitusta ja osallistuneet mielenkiintoisiin tasting- tilaisuuksiin. Persesiipisulkien jäätymisen uhalla he lähtevät ensimmäisten joukossa, kohoavat uljaille siivilleen, siiven alla Boss Orange ja kiitävät taivaan kannen alla sulavin siiveniskuin. Portugalissa he kuuntelevat Fadoa ja nauttivat Madeiraa. Pariisissa pysähdytään paskalle Eiffel-tornin huipulle. Lento on helppo, vaikeudet tehty voitettaviksi, haasteita pittää elämässä olla ja nuori eukko, jolla sulava käytös ja linnun aivot. Itämeren yläpuolella lähdetään hallittuun laskuun ja näyttävä laskeutuminen Lauttasaaren rantaan, Westendin rantaan ja illalla kokoontuminen hotelli Kalastajatorpan peltikatolle, jossa kuulumisten vaihto, lasi konjakkia ja kysely, missä parhaat naaraa...

Vaalikone, toimihenkilön mauton huivi

Tein vaalikoneen. Löysin ehdokkaan. Hän edusti minua. Sama ala, nainen. Sama ala, olen mies. Äänestin häntä ennakkoon. Moni asia mätsäsi. En mene niihin. Vaalisalaisuus, joka minulle on ihmetys. Kuulutan sen aina ääneen, ketä äänestän. Löytyi ihminen. Löytyi vasemmisto. Löytyi valtiojohtoisuus, kuntavetoisuus, pidetään köyhistä, lapsista, heikommista huolta. Löytyi halu verottaa menestyjiä. Kokoomus vastustakoon minua. Olen kilpailuvastainen. Yksilö omistakoon torpan, pienen pläntin jotain, jota joskus maaksi, pelloksi, metsäksi kutsuttiin. Niukkuus, vaatimattomuus, ne ovat tuttuja hyveitä. Palkkaan kaksi viikkoa, tilillä 40 €. Olen luokanopettaja. Minulle riittää yksi liitu, liitutaulu, lyikykynäpaketti ja kumi-. En tarvitse liituraitaa.    Tänään juttelin toimihenkilön kanssa. Ylemmän toimihenkilön. Hän sai omakotitalon myytyä. Lapset olivat kasvaneet niin isoiksi, että hänelle ja hänen vaimolleen riitti 120 neliöinen kerrostalohuoneisto keskustasta. Oma sauna. Taloyhti...

Gjermund Larsen trio ja autistinen kirjolohi

Gjermund Larsen trio. Jos pääsette kuuntelemaan 8.4 Espoon tuomiokirkkoon, niin menkää. Korvalle, silmälle ruokaa. Triossa on viulisti, kontrabasisti ja poljettavaa urkuharmonin tapaista soitinta soittava urkuri. Vanhan ajan musiikkia. Välillä viulisti nappaa Hardangerviulun ja vetäisee urkupisteen ja pistettä koristelevan korukuvion. Kansanmusiikki on taidetta, korkeakulttuuria. Monesti kansanmusiikin tulkitaan olevan maanista ja keikistelevää karjalaista rallatusta ja helposti puskee ärsytyksen ja vitutuksen iholle. Kansanmusiikki voi olla myös surumielistä, apeaa, melankolista, masennustyöhön sisältöä antavaa.     Larsenin trio liikkuu Lofoottien kalamajoilla, vuonon pohjukoissa, turskankuivatustelineiden alla, meren suolaisessa tihkusateessa, kuolleen lähimmäisen arkun äärellä, synnytyssaleissa vanhemmiksi tulleiden  isän ja äidin liikutuksen kyyneleissä.  Musiikki rauhoittaa. Aamu-usva kohoaa meren pinnasta. Kalastajien veneet lähtevät pienistä kyläsat...

Rajanvetomalli

Isoäitini oli tarkka, ketkä kuuluivat omiin. Hän ei ollut adoptoiva, ihana, vanha ja lempeä isoäiti. Ulkopuolelle jätettiin surutta naapurin yksinäinen mies, joka lauantai-iltaisin yksinään lämmitti saunaa. Jos suku oli koolla, isoäiti piirsi kepillä viivan tontin rajalle. Siinä meni raja. Rajan sisäpuolella oli suljettu sukumme. Meillä oli ihanaa ja auvoisaa. Juhannuskokko sytytettiin omalla rannalla omalle porukalle. Ilmapiiri muuttui kylmäksi ja tylyksi, jos naapurit juhannusyön makeiden tuoksujen ja juomien huumaamina halusivat liittyä hetkeksi seuraan ja imeä meistä valoa ja antaa meille omaa valoansa. Se ei vain käynyt päinsä. Isoäiti sanoi tiukasti, että haluamme olla omalla porukalla ja nyt on muiden aika lähteä omalle rannalleen. Omaksuin saman rajanvedon. Säälimättömästi ja surutta minäkin osaan piirtää rajan meihin ja muihin. Teen sen vain sillä erotuksella, että monesti samastun muihin ja hylkään omani ja jätän itseni isoäitini piirtämän viivan ulkopuolelle. Mökötän ja a...

Tiedän kuuluvani, tunnen olevani

Luin sukuselvitystä isän puolelta. Tajusin olevani helmi historian helmitaulussa. Isäni suvussa on paljon opettajia: Kieltenopettajia, luokanopettajia, puutyön opettajia. Onko minussa veri vetänyt tikan pojan puuhun? Olen aina samastunut enemmän isän puolen miehiin ja sen puolen sukulaisiin. Taloudellisesti asiaa tarkasteltuna harmi. Äidin puolella on kauppakorkeakoulun, lääkärikoulun käyneet. Heillä on uusia Skodia. Isäni puolella autot ovat halpoja. Isän puolella itse korjaaminen on kunnia- asia. Isän puolella auton konepellit ja kaljatölkit on auki. Monttu on auki, perse on auki, radio on auki. Jostakin ruuvista on mennyt taas jengat tai menossa jengat. Kierrepakka on auki ja tehdään uusia jengoja. Sauna on päällä tai sitä lämmitetään tai suunnitellaan sen lämmittämistä. Otetaan neuvoa antavaa, ahkeruuskaljaa ja palkintokonjakkia. Isän puoli on kuin puolalainen tori, täinen, kuhiseva, polyfoninen kudos.   Äidin puolella maataan elämä hiljaa ohi. Ruoansulatus on ainoa liike....

Aika, tiistai, Schola Finlandensis

Aika ajaa yleensä aina ohitseni. Tänä vuonna haluan olla ensimmäinen. Missäkö? Haluan olla, jos en ensimmäinen, niin ensimmäisten joukossa, mitä tulee oppikirja-, oppimateriaali- ja kouluoppimismateriaalitilauksiin. Olen ollut hereillä. Olen kirjoittanut aikatauluja herttaiseen (herttaisen yhdentekevään) kierrepäivyriini. Eilen kysyin opettajalta, joka on aina ensimmäisten joukossa, oletkos jo tehnyt lyijykynätilauksen? Hänpä ei ollut. En ollut ivallinen. Tai olin jälkeenpäin. Olin paalupaikalla. Starttini onnistui hyvin. Nyt pidän vain kaasun tasaisena. Tiedän, ettei saa tulla notkahduksia, romahduksia. Siihen ei vain ole varaa. Kilpailu huipulla on kovaa. Yksi deadlinen sivuutus, niin inhimillistä kuin se on, ja olen auttamatta ulkona. Tipahdan häntäpäähän. Minut ohitetaan kierroksella. Joudun kyselemään ja varmistelemaan päivämääriä, rahamääriä oppilasta johti ja joudun pyytämään, että minua tullaan kädestä pitäen opastamaan, miten kirjojen koodit ja ISBN-numerot haetaan. Sitä en...

Lauman valvonta

Isän perintönä sain valvomisen lahjan. Geeniperimässämme on voimakas lapinkoiran valvonta-ja laumasta huolehtimisvietti. Valvon, kunnes viimeinenkin on kotona ja saateltu Höyhensaarille. Herttaista? Ei ole. Herttaisuus on siitä kaukana. Valvonta on tuskallista läheisriippuvuutta, jonkinlaista kotivammaisuutta psykiatri Paloheimon ja terapeutti Hellstenin käsitteitä lainaten. Vapaa ihmisyys, humaani lämpö ei kuulu sukuni geenimuunnokseen valitettavasti.    Isäni kertoi hänen äitinsä käyttäytyneen samoin. Kun isäni horjahteli laitamyötäisessä (illanvietosta tai muusta raikuli-illasta tullessaan) kotimäkeä ylös, isoäitini pää loisti kauas ikkunan verhojen välistä. - Kuin täysikuu, akka uhkui syyllistävää katsetta ja piruilua, isäni kertoi minulle, kun olin tullut yöjuoksuikään. Isäni omaksui saman toimintamallin. Isäni iso pää loisti kuin kalju päärynä makuuhuoneen verhojen välistä, kun tulin kotiin yrittäen näytellä vähemmän humalaista kuin todellisuudessa olin. Jos olin ai...

Yläasteen kovimman näköiset pimut ajankohtaisohjelmien vetäjinä

Hyvännäköiset tytöt olivat kovaäänisiä. Niillä oli maaninen taipumus huutaa mielipiteensä julki. Ne keksivät aina uuden jutun, jota hokivat. Kulkivat oppilasjoukon luota toiselle hokemassa keksimäänsä mantraa. Hylkijöiden luona eivät käyneet. Hylkiöt olivat köyhiä tai rumasti, trendittömästi pukeutuvia, mahdollisesti puhevikaisia koululaisia. He yrittivät solahtaa tiiliseinän sisään. Hyvännäköiset tytöt olivat meikanneet itsensä aikuisen näköiseksi ja näyttivät suttuisilta. Iso rintavarustus oli laitettu tyrkylle. Kovaääninen, itsetehosteinen nauru kuului kortteleiden päähän. Heidän elämänsä oli sitä niin kutsuttua onnellista, kevyttä pintaliitoa. Suurta ilmatilaa he hallitsivat. He määrittivät hierarkian. Heidän elämässään kahvin piti jo 13-vuotiaana olla ”tietynlaista”. Poskisavuja imivät kapeista Menthol-savukkeista, minkä itsetehosteiselta nauramiselta ja kikatukselta kerkisivät.   Siinä minä pesin heidät. Imin raakasti keuhkoihin asti Camelia, Punasta ja vihreetä Mallua, Ch...

Vaikeneminen

Ajattelin, että sitä vapaampi olen, mitä vähemmän kerron huolistani tai asioistani kenellekään. Ajattelin, että sitä riippumattomampi olen, mitä vähemmän kerron itsestäni ylipäänsä mitään. Ajattelin näin ja olen jo ajatellut pidemmän aikaa näin. Puhun asioistani tuskin kenellekään ja en yhtään mitään. Olen päättänyt vaieta. Kummallista, että mitä enemmän vaikenen, sen riippuvaisemmaksi ja vangitummaksi koen itseni suhteessa maailmaan, toisiin ihmisiin.   Tyhjiössä ei kukaan kuule, näe. Hitto miten pelottavaa huomata tyhjiön imaiseva voima. Imu on vahva. Olen joutunut vaikenemisen ansaan. Muut eivät halua vaieta. Ihmisten tarve jakaa elämää, tunteita ja kokemuksia on loputon. Vaikenemisen lisäksi en halua kuunnella. En kuuntele, koska haluan vaieta. Haluan siis, että maailma vaikenee kanssani ja kukaan ei kuuntele ketään. Taidan olla panteisti, minulla on halu sulautua hiljaiseen luontoon, kivikuntaan tai muinaisjärvien pohjasedimenttiin.   Vaikeneminen on vallan käyttöä...

Vessakirja

Vessakirjoista. Metsästän niitä. Kirpputoreilta saa halvalla vessakirjoja. Kuolinpesät kauppaavat homeisia, kylmissä ulkorakennuksessa pölyttyneitä kirjoja halvalla. En puhu miesten lehdistä, Casanovan seikkailuista tai pokkari-Emmanuelleista. Vessakirja on jotakin spesifiä tietoa jakava aviisi menneiltä vuosilta. Leppäveden terva- ja tärpättitehtaan historia on vessakirja. Puijon hiihtoseuran kultainen 50-luku. Talvisia kuvia vuodelta 1936. Alfa Romeon maahantuonti 1960-1984. Pauli Toivosen tie maanviljelijästä Monte Carlon voittajaksi. Kuvakirja norjalaisista neuleista ja yleisimmistä neulemalleista. Joppe Karhusen henkilökuva Mannerheim-ristin ritareista. Kenraalien testamentit.   Suonenjoen kauppalan historia ja kaikki muut maalaiskuntien ja kauppaloiden historiikit. Hymy-lehden irtonumero vuodelta 1977 Irvin Goodman kansikuvassa nahkastetson päässä ja pikkusikari huulessa. Mauno Saaren kirja Marja-Liisa Hämäläisen hurjasta vuodesta 1984 ja kuvaus rajusta 1983 treenikaudesta...

Agents & Valo

Agents aloittaa kappaleella Amour is blue. Rautalanka on isänmaallista. Fender Stratocaster on rakkauden ja nostalgian kaira. Vox vahvistaa ilmavirran liikkeen ja kaiuttaa sen nostalgian nälkäisille luokanopettajille. Badding Somerjoki toivoi, että olisipa jo syksy. Keväällä, kesän korvalla, kesälomalla huomaan itsekin toivovani syksyä. Luonnon kuolema ja mätäneminen tarkoittaa hämärää, sen hyssyä, saunan lämmitystä käsikopelolla, lauantai-iltaa ja sitä Jaloviinan lämmittävää suuta kiertävää hehkua. Rakkaus on kaipausta, elämä epämääräinen ”melankolian sieniretki” ikiaikaisille kirkkomaille, esi-isien kalmistoille. Ihana nähdä muuttolintujen hylkäävän talveen valmistautuvan isänmaan.   Agents soittaa kaksi instrumentaalia. Esa Pulliainen kuuluttaa niiden jälkeen, ” Hyvä yleisö, Ville Hermanni Valo”. Ja niin hesalaisen pornokauppiaan poika, jumalääninen Valo, tarunhohtoinen Ville saapuu juuri sopivan ujosti hymyillen, sopivan poikamaisesti kujeillen bändin eteen. Tutut HIM-mane...

Tää on uneton yö!

Nukun huonosti. Kevät, kevään valo poraa valon mentäviä reikiä aivoihini. Silmäni kuivuvat. Alan uskoa ja luulla, että kaikilla muilla menee lujempaa. Yöllä minua valvotti oppilas, joka koettelee hermojani. Peruskuvio: Minun pitäisi olla hänelle enemmän kuin luokanopettaja. Hän peilaa minuun asioita, joita hänen tulisi peilata omiin vanhempiinsa, mutta kun omat vanhemmat ovat yksityisyrittäjiä ja heillä on aika tiukassa, niin minä saan olla vanhemmuuden peilinä.    Arviointikeskustelussa tajusin, kuinka paljon asioita on pielessä. Isi ja äiti ovat paljon poissa. Lapset syövät koulussa huonosti. Kotona syödään maistuvia eineksiä. Lapsi syö vain kahta äidin laittamaa ruokaa. Äiti ei muuta laita. Isä komppaa keskustelussa, että äiti laittaa parasta sitä yhtä ruokaa, jota lapsi suostuu syömään. Kysyin, onko ok, että hiillostan lasta koulussa syömään ja maistamaan maailman makuja? On ok. Silti kysyn, että minkä helvetin takia se on luokanopettajan tehtävä? Perkele, malliruokai...

Eduskuntavaalit 2019

Eduskuntavaalit. En ole ehdokkaana. Miksi olisinkaan? Jos olisin, minulla olisi muutama pommin varma vaalislogan. - Parempi tulevaisuus ilmassa, vihreä merkintä Wilmassa. ( Vihreät) - Kolmikantaa tarvitaan, kolmiportaista tukea Arkadiaan! ( SDP) - Suomen erottava Pisa-tutkimuksesta! ( Perussuomalaiset) - Itsenäistä tiedon hankintaa, itsenäisiä projekteja, itsenäistä vastuuta! ( Kokoomus) - Eduskunnassa kasvatuskeskustelun mentävä aukko arvojen kohdalla. ( Keskusta) - Yksittäiset koulut tekemään tulosta! Voiton tavoittelu koulunpidon lähtökohdaksi! (LiikeNYT) - Vaikka hallituksen luuta lakas, kyläkoulut takas! ( Keskusta) - SOTE-uudistus kouluihin! Yksi maakuntarehtori, samanlaiset koulupuvut, yksi keskuskeittiö, yhteiset pelisäännöt! ( Kokoomus) - Attendo ja Pihlajalinna järjestämään koulunpito! Ajetaan luokanopettajia taksilla maakunnan perimmäisiin kolkkiin. Veronmaksajat maksajina ja hyötyjinä! ( Kokoomus) - Åland halua liitty Sverige! Koulunpitomodell kunde ma...