Luokanopettajan arki

Viimeiselle viikolle on aina samat askelmerkit. Kokeneen koulunkäyntiavustajan pitää saada räjähtää, itkeä ja viestiä, että hän on hylätty ja häntä ei arvosteta. Hän tarvitsee sen. Tapa tehdä surutyötä, jota tämä raastava ihmissuhdetyö kuitenkin meihin jättää. Meidän pitää saada surra lomalle siirtymistä. Paitsi, että koulunkäyntiavustaja ei jää vielä lomalle. Ehkä häntä vituttaa opettajien siirtyminen kesälaitumille, josta tottakai opettajien pitää kokea ansaittua syyllisyyttä. Avustaja joutuu vielä laskemaan kirjoja, pulpetteja, laminoimaan uusia oppikirjoja. Mutta hän saa tehdä sen ilman lapsia, ilman alituista marmatusta, hiljaisilla käytävillä, vähän kuin kirjastossa tai pienessä ranskalaisessa kirkossa kaukana Normandian rannikolla, sen siideritilan vieressä, jossa Pasqal istuu puiston penkillä ja suree kuollutta vaimoaan haikean melankolisena.     Minun askelmerkkini on tyhjyyden kokemus, epäonnistumisen kokemus. Olen kevyesti masentunut. Tyydyn katselemaan ma...

Opettajat haluavat hoivata, antaa hoivaa. Miksi? Miten niin? En tiedä, oletteko huomanneet seuraavaa tilannetta? Lapsi kaatuu pihalla. Sepeli on rikkonut housut polven kohdalta. Polvesta tulee verta. Sepeli asfaltin päällä on vaarallista. Lapsi itkee, tulee itkien opettajanhuoneeseen. Hoivan antamisesta kehkeytyy kilpailu. Empatian räystäät valuttavat välittämistä. Päätä silitellään, voivotellaan, lohdutetaan, haetaan Marianne-karkkia suuhun, revitään lahjetta ylös, puhdistetaan, desinfioidaan, kuivataan, kaivetaan sepelin jyvää pois orvaskedestä, lisää puhdistusainetta, vettä, kuivataan, laitetaan ilmava laskos, annetaan kotiin mukaan uusi taitos, laitetaan Wilma-viestiä kotiin, annetaan lupa olla sisällä seuraava välitunti. Avustaja avittaa, opettaja touhuaa, rehtori kysyy, miten pikkusella menee? On tarve hoivata. On tarve olla tarvittu. Kun lapsella on polvessa reikä, opettaja kokee olevansa tarvittu ja kaivattu. Se on tunteena kaivattu. Kuinka yleistä onkaan mennä luokan eteen ...

Hei! Minun nimeni on Äiti. Olen keski-ikäinen, -keskiluokkainen äiti. Miksi tyttäreni ei ole saanut koulusta yhtä oikeaa ystävää, sydämen valittua, sellaista kuin amerikkalaisissa high schooleissa on? Sen nimi voisi olla Jessica c:llä tai Nancy tai ihan vaikka Pirjo purjosipuli. Älkääkä vaan sanoko, ettei se ole koulun tehtävä hankkia minun pikku murulleni ihka oikeaa, aitoa sydämen ystävää, sydämen valittua. Minä vaadin, että tyttärelläni on salainen päiväkirja omille, ihka omille pikku riikkisille salaisille ajatuksilleen ja sitten ihana Jessica, joka on bestis ja jonka kanssa he kikattelevat, ovat kovaäänisiä ja opettaja joutuu heitä torumaan ja repimään heitä erilleen. Minä haluan kuulla, että opettaja on aivan epätoivoinen ja neuvoton tyttäreni ja Jessican kanssa, kun he ovat niin kuin muita ei olisi, vain he kaksi ja heidän salaisuudet ja kikatus.     Olen luovuttanut. Nyt sen jo tiedän: kesälomasta on tulossa tyttärelleni yksinäisyyden linnake. Kukaan ei hae. ...

Luokanopettaja toivoo, että luokasta kasvaisi lukuvuoden, yhteisten lukuvuosien aikana ryhmä, joka on kiinteä, kaunis ja harmoninen. Kaikilla olisi oma paikka, oma tila ja ei syntyisi klikkejä. Luokkaani on syntynyt klikki. Klikin muodostaa kaksi poikaa ja kolme tyttöä. He ovat kasvaneet irti luokasta ja eriytyneet. He eivät enää kuule minua, luokkaa. He näyttävät omalakisilta. Koulunkäynti on heille irrallista. Liikunnassa he vetäytyvät omaan ryhmään. He tanssivat ja tekevät muuveja ja kikattavat ja leikkivät omaa leikkiä yhteisen leikin sisällä. Katselen sitä väsynein kevätsilmin, kuin unen läpi, usvan takaa. He tulevat syömään myöhässä, viipyvät ruokalassa liian kauan. En pääse kiinni. En osaa tarttua. En jaksa löytää sanoja. Yritän sanoittaa heille, miltä heidän toimintansa näyttää, mutta minua pelottaa, että he ovat liian irti ja minulla ei ole voimavaroja, osaamista, taitoa saattaa heitä enää yhteiselle tielle. Tässä vaiheessa kaikki tuntuu jo liian myöhäiseltä. Annan kaiken t...

Olimme kuuntelemassa eilen Helsingin poliisisoittokuntaa. Sehän olikin verraton big band, poliisien lippulaiva ja aina mukana juhlallisuuksissa. Muhkeaa sointia paskalla akustiikalla kuten aina Jyväskylässä. Soittokunta oli nuori ja vireä. Oli muhkea vaskisektio, paljon puupuhaltimia, bassorumpu, patarumpuja, kongia, bassoklarinettia, pikkolohuilua ja perusbändi. Ammattilaisorkesteri. Poliisit tietysti valistivat. Oli Lasten liikennelaulua, kypärän kiristys-bluesia, 112-valistusta, liikennevalo-boogieta, pelastusliivien oikeaoppinen kiristysjenkka, Simpsonien tunnusmelodiaa, rosvojen kiinniottoa, bändin soittimien esittelyä ja kiusaamisen vastustus-reggaeta. Lavalle kömpi muhkea leijonahahmo. Hyvä pumppu. Tuli hyvä mieli toukokuisen kiireen ja melskeen keskelle. Voisiko opettajilla oli vastaavanlainen pumppu. Millainen se olisi?   Opettajien big band. Nokkahuiluperhe olisi vahvasti edustettuna. Olisi sopraanohuilua, alttohuilua, tenorinokkista ja lihava Markku-ope soittelisi b...

Taloyhtiön viemärit pitäisi rempata. Urakkasuunnittelija ei suosittele halvinta ratkaisua: toiseksi kallein ja kallein vaihtoehto saavat asiantuntijoiden siunauksen, tietysti. Halvimmalle tavalle annetaan lyhyempi takuu ja lyhyempi vakuutus vakuutusyhtiön taholta. Kaikin tavoin annetaan ymmärtää, että halvin on huono ja ei jatkoon! Totta kai ymmärsin ja muutkin ymmärsivät, että näin aina toimitaan. Esitellään Lada, Skoda Octavia ja Rolls Royce. Kokouksessa syntyi massakonsensus, massaymmärrys, että Skoda on meidän ratkaisu. Olin itse Ladan kannalla.   Halvimman Lada-ratkaisun nimi viemärikielessä on pinnoitus, jonka hinnoitus on halvin. Pinnoituksessa keraamista epoksimassaa kuumennetaan vanhan valurautaviemärin sisään. Skodassa suoritetaan sukitus. Sukituksessa vanhan valurautaviemärin sisään ujutetaan uusi muovinen viemäriputki. Voisiko Martta-liitto sukittaa putket halvemmalla? Seitsemällä veljeksellä sukitettu putki huovutettuna voisi olla ratkaisu? Vai tarttuuko paska vel...

Kaupunki siivosi piha-alueitaan, lähialueitaan peruskoulun johdolla, luokanopettajien valvovan silmäin alla. Nyt silmäin alla kasvatustieteiden maisterin poimittiin tyhjiä nuuskapurkkeja, huumeruiskuja, McDonaldsin muovisia mukeja ja pillejä roskapusseihin. Opettajan tuli valvoa, että oppilaan kotona mukaan tuodun roskapussin suu suljettiin yksinkertaisella siansorkalla ennen kuin se laitettiin kaupungin sponsoroimaan mustaan logottomaan jätesäkkiin. Hienoa! Lapsista päivä oli hauska. Niin minustakin. Ei tarvinnut keksiä lomaa odottaville lapsille puuduttavia matikan, äikän kertausmonisteita. Myös kevätjuhlaharjoitukset sai unohtaa. Neuvostoliitossa roskaava neuvostokansalainen sai muutaman vuoden leirikomennuksen. Pohjois-Koreassa taitaa olla sama homma. Pysyy nurkat puhtaina, jos yöllä pelkää, että musta auto pysähtyy talon eteen. ”Vapaassa” kapitalismissa meillä on vapaus ja oikeus sotkea oma selusta. Paljon tavaraa, upeaa kuluttamisen juhlaa ja paljon paskaa. Sitä oli kadun varr...

Freddia are You ready alkaa soimaan. Olen kuullut sen levyltä. Minulla ei ole mokkahapsutakkia, en polta ruohoa, juo Carilloa, enkä ole elänyt 70-luvun suomalaisen kevyen musiikin kultakautta. Olen kuullut, että silloin vannottiin Wigwamin ja Tasavallan presidentin nimeen, kuunneltiin Hurriganesia, elettiin suomen kielisen pop-musiikin nousun aikaa ja otettiin raivolla vastaan uusi aalto punk-kohkareineen.      Wigwam alkaa soittamaan. Pekka Rechart on 67-vuotias. Esa Kotilainen yli 70-vuotias kosketinvelho. Ja Jukka Gustavsson! Wikipedia-tietolähteen mukaan Wigwamin laulaja-kosketinsoittaja teki 70-luvun Wigwamin vuosien jälkeen 35 vuotta siivousalan töitä, kunnes sai 2014 valtion taiteilijaeläkkeen. Iron Maidenin solisti Bruce Dickinson promotoitiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Jukka Gustavssonin voisi promotoida Jyväskylän yliopiston kunniatohtoriksi.    Ensimmäinen Ruisrock 1970, nuori Wigwam, auringon polttamat ihot, kotiviini, kuoleman pel...

Taistele, pakene tai lamaannu ovat ihmisen toimintamallit katastrofitilanteissa, kun henki on uhattuna. Aivojen mantelitumake toimii tai ei toimi. Mantelitumake laukaisee ikiaikaiset reaktiot aivojen vanhimmilta, liskoaivojen alueelta. Lamaantuminen on myös aktiivinen toimintamalli. Siinä pysäytetään sähläys, palautetaan hengitys, annetaan aivojen etuotsalohkolle aikaa tehdä loogisia, älykkäitä pohdintoja. Minä lamaannun. Siksi olen luokanopettaja, lamaannun ja tavoittelen näkymättömyyttä. Moni petojen saaliseläin kuulemma lamaantuu joutuessaan pedon hampaisiin. Sillä pystyy hämäämään laatutietoisia saaliseläimen syöjiä. Kuollut liha kun ei kaikille kelpaa.   Luokanopettajien etuja ajetaan lamaantuneella, näkymättömällä otteella. Se sopii minulle. Käännän toisen poskeni, kun minua lyödään. Jeesuksen malli, luokanopettajan malli, minun malli, mallien malli.    Lastentarhan opettajat tai niiksi haluavat ovat aloittaneet pakenemisen. Alalle ei löydy opiskelijoita. ...

Olin lapsen kanssa terveysaseman päivystyksessä. Upeasti kaikki toimi, nopeasti ja humaanisti. Ihana sairaanhoitaja, Keski-Suomen Notre-Dame, otti lapsen huolen ja hädän kannatteluun niin suurenmoisesti, että pidätin liikutuksen kyyneliä. Hän selitti etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sen jälkeen odottelimme vähän aikaa aulatilassa.   Nuori terveyskeskuslääkäri kutsui meidät lyhyen odottelun jälkeen sisään vastaanottohuoneeseen. Hienosti nuori lääkärikin kohtasi pienen lapsen, oli empatia ja ennakointi ja kannatteleva lupaus, että kaikki sujuu hienosti, kohta olet kunnossa ja koripallo saa taas kyytiä.   Aulatilassa ennen Notre-Damen luona käyntiä, saimme tutustua vuodeosastolla majoittuneeseen vanhukseen. Hän tulla hönnisteli rollaattorilla aulaan ja huusi käheään ääneen, että tupakkia pitäisi saada. Välillä hän sylkäisi miehekkäästi kämmeniinsä ja rullasi kohti pihan tupakkapaikkaa. Hänellä oli kova tupakan nälkä, jopa tupakin himo. Olisin tarjonnut, mutta en polta...

Pesin ikkunat. Minulla ei olekaan kaihia silmissä. Terapeuttista. Se kuuluisa oman käden jälki näkyi, samea muuttui kirkkaaksi. Tänään suomalaisissa kouluissa leipä murtuu Kristuksen ruumiiksi, ehtoollisviini vereksi, joka meidän edestä annetaan, vuodatetaan ja kirkkoon kuulumatonkin, uskosta piittaamatta, saa pääsiäisvapaat kuin Manu illallisen. Vapaista ollaan onnellisia, arki katkeaa, saa huokaista ennen viimeistä rutistusta kohti Suvivirttä. Jeesuksesta ei silti saa puhua liian paatoksella, ettei tule kelleen paha mieli ja ahdistus. Ilmastoahdistus riittää. Koulujen tulee järjestää vaihtoehtoinen paikka heille, joille pääsiäisvapaat kelpaavat, sanoma ei. Paatos, tunnustuksellisuus tuhoaa orastavaa lapsen mieltä enemmän ja nopeammin kuin väkivaltapelit ja lähisuhdeväkivalta yhteensä. Valtion kirkossa pääsiäisvapaat kuuluvat kaikille ja pitääkin kuulua, sanomasta, paatoksesta riippumatta tai huolimatta tai huomaamatta.     En kuulu kirkkoon. Silti hiljenen Matteus-...

Mistä kielestä on suomeen käännetty sana jälki-istunto? Istunto. Onko se tullut saksasta, die Nachsitzung . Istua jälkeen, jälki-istunto. Mitä muita näitä anto-, -unto, -ento ja -into-loppuisia sanoja suomen kielessä? Periksi anto. Saksalainen eriävä yhdysverbi antaa periksi, josta on tehty substantiivi periksi anto. Turpiin veto on muodostettu verbistä vetää turpaan. Laskea matematiikkaa, laskento. Kantaa veroja, veron kanto. Kantaa eukkoa, eukon kanto. Vetää käteen, käteen veto. Tuntea omansa, omatunto. Antaa lainaa, lainan anto. Antaa velaksi, velaksi anto. Tehdä tulet, tulen teko. Poljento.   Onhan siitä oltava jonkinlainen seuraanto, seuraamus. Ovatko oppiaineet olleet aikaisemmin enemmän muotoa laskento, uskonto, liikunto, luento, laulanto, leivonto? Miksi liikunto on liikunta? Miksi laskento tunnetaan, kun puhutaan koulusta? Laskentaa taas suorittaa lujuusmittaajat, tilitoimisto? Miksi? Onko laskento piupalipaupali-juttuja ja laskenta jotakin monimutkaista ja vaikeaa?...

Koulutarviketilaukset. Nousee karvat pystyyn. Lasketaan vihkoja, työvihkoja, kumeja, kyniä. Kasvatustieteiden maisteri suorittaa inventaarion. Ei voi tilata uutta, jos ei ole inventoitu vanhaa. Inventoin. Kaupunki on tehnyt sopimuksen Staplesin kanssa. Sopimus saatanan kanssa. Keskitetyt tilaukset katalogista. Työnjohto ilmoittaa, että saatte käyttää tietyn euromäärän per oppilas. Vastuu jää opettajalle. Opettaja miettii, pohtii. Sen verran on urakkaa helpotettu, että lyijykynät ja pyyhekumit tilataan könttänä kaikille. Saan tilata vihkoja, muovisia vihkojen kansia, teroittimia, taulumagneetteja, puuvärejä, nastoja, erivärisiä merkkauslappuja. En saa ylittää summaa. Käytän työhön tunnin, toisen tunnin. Tarkastan tilauskoodeja. Onko vihoissa oikean kokoiset rivit. Mietin, mitä tarvitsen ensi vuonna. Suunnittelen kuin narri muka tietäen ensi vuodesta mitään. Kunpa ensi vuonna en olisi enää luokanopettaja, yleismies Jantunen.   Mutta minnekäs minä?   Sain tehtyä määräaikaan ...

Muistatteko Jasonin, 70-luvun mainion kerrostalolapsen, jonka äiti Kaarina oli töissä Itä-Saksalaisessa tai Neuvostoajan tölkkitehtaassa. Myös puolalainen suolakurkkutehdas saattoi olla Kaarinan työpaikka. Tarinassa kerrotaan, että Kaarinan täytyy keskittyä tölkkihihnastolla työhönsä, ettei rytmi hajoa. Jos niin käy, on kiire ottaa rytmi kiinni. Voi tulla tölkkisuma ja sosialistinen järjestelmä hajoaa ja syntyy IVY.   Kaarinan rahat eivät riitä elämiseen, koska Kaarina haluaa ostaa Jasonille talvitakin. Siksi Kaarina käy kirjaston alastonmaalauskerhossa seisomassa alastomana erilaisissa asennoissa, kun Kaarinalla on uhkeat muodot ja paksu tukka. Jason on mukana ja Jason katsoo skissejä äidistään ja ei tunnista niistä äitiään. Kaarina käy usein kampaajalla. Jason on mukana. Kaarina näyttää erilaiselta hiukset pestynä, papiljotit päässä, permanenttikoneen alla, kuvun alla. Jason ei tunnista aina äitiään ja näkee hänet Janus-kasvoisena. Jason joutuu myös joskus parturiin. Hyvin m...

Muuttolinnut alkavat saapua Suomeen, vaaleiden kesäöiden Pohjolaan. Aluksi tulevat rohkeat yksilöt. He ovat lintumaailman riskinottajia, uraohjuksia, niitä yli arjen eläviä pörssimiehiä. Etelässä he ovat harrastaneet Ironman-kisoja, Cross Fittia, riskisijoitusta ja osallistuneet mielenkiintoisiin tasting- tilaisuuksiin. Persesiipisulkien jäätymisen uhalla he lähtevät ensimmäisten joukossa, kohoavat uljaille siivilleen, siiven alla Boss Orange ja kiitävät taivaan kannen alla sulavin siiveniskuin. Portugalissa he kuuntelevat Fadoa ja nauttivat Madeiraa. Pariisissa pysähdytään paskalle Eiffel-tornin huipulle. Lento on helppo, vaikeudet tehty voitettaviksi, haasteita pittää elämässä olla ja nuori eukko, jolla sulava käytös ja linnun aivot. Itämeren yläpuolella lähdetään hallittuun laskuun ja näyttävä laskeutuminen Lauttasaaren rantaan, Westendin rantaan ja illalla kokoontuminen hotelli Kalastajatorpan peltikatolle, jossa kuulumisten vaihto, lasi konjakkia ja kysely, missä parhaat naaraa...

Tein vaalikoneen. Löysin ehdokkaan. Hän edusti minua. Sama ala, nainen. Sama ala, olen mies. Äänestin häntä ennakkoon. Moni asia mätsäsi. En mene niihin. Vaalisalaisuus, joka minulle on ihmetys. Kuulutan sen aina ääneen, ketä äänestän. Löytyi ihminen. Löytyi vasemmisto. Löytyi valtiojohtoisuus, kuntavetoisuus, pidetään köyhistä, lapsista, heikommista huolta. Löytyi halu verottaa menestyjiä. Kokoomus vastustakoon minua. Olen kilpailuvastainen. Yksilö omistakoon torpan, pienen pläntin jotain, jota joskus maaksi, pelloksi, metsäksi kutsuttiin. Niukkuus, vaatimattomuus, ne ovat tuttuja hyveitä. Palkkaan kaksi viikkoa, tilillä 40 €. Olen luokanopettaja. Minulle riittää yksi liitu, liitutaulu, lyikykynäpaketti ja kumi-. En tarvitse liituraitaa.    Tänään juttelin toimihenkilön kanssa. Ylemmän toimihenkilön. Hän sai omakotitalon myytyä. Lapset olivat kasvaneet niin isoiksi, että hänelle ja hänen vaimolleen riitti 120 neliöinen kerrostalohuoneisto keskustasta. Oma sauna. Taloyhti...

Gjermund Larsen trio. Jos pääsette kuuntelemaan 8.4 Espoon tuomiokirkkoon, niin menkää. Korvalle, silmälle ruokaa. Triossa on viulisti, kontrabasisti ja poljettavaa urkuharmonin tapaista soitinta soittava urkuri. Vanhan ajan musiikkia. Välillä viulisti nappaa Hardangerviulun ja vetäisee urkupisteen ja pistettä koristelevan korukuvion. Kansanmusiikki on taidetta, korkeakulttuuria. Monesti kansanmusiikin tulkitaan olevan maanista ja keikistelevää karjalaista rallatusta ja helposti puskee ärsytyksen ja vitutuksen iholle. Kansanmusiikki voi olla myös surumielistä, apeaa, melankolista, masennustyöhön sisältöä antavaa.     Larsenin trio liikkuu Lofoottien kalamajoilla, vuonon pohjukoissa, turskankuivatustelineiden alla, meren suolaisessa tihkusateessa, kuolleen lähimmäisen arkun äärellä, synnytyssaleissa vanhemmiksi tulleiden  isän ja äidin liikutuksen kyyneleissä.  Musiikki rauhoittaa. Aamu-usva kohoaa meren pinnasta. Kalastajien veneet lähtevät pienistä kyläsat...

Isoäitini oli tarkka, ketkä kuuluivat omiin. Hän ei ollut adoptoiva, ihana, vanha ja lempeä isoäiti. Ulkopuolelle jätettiin surutta naapurin yksinäinen mies, joka lauantai-iltaisin yksinään lämmitti saunaa. Jos suku oli koolla, isoäiti piirsi kepillä viivan tontin rajalle. Siinä meni raja. Rajan sisäpuolella oli suljettu sukumme. Meillä oli ihanaa ja auvoisaa. Juhannuskokko sytytettiin omalla rannalla omalle porukalle. Ilmapiiri muuttui kylmäksi ja tylyksi, jos naapurit juhannusyön makeiden tuoksujen ja juomien huumaamina halusivat liittyä hetkeksi seuraan ja imeä meistä valoa ja antaa meille omaa valoansa. Se ei vain käynyt päinsä. Isoäiti sanoi tiukasti, että haluamme olla omalla porukalla ja nyt on muiden aika lähteä omalle rannalleen. Omaksuin saman rajanvedon. Säälimättömästi ja surutta minäkin osaan piirtää rajan meihin ja muihin. Teen sen vain sillä erotuksella, että monesti samastun muihin ja hylkään omani ja jätän itseni isoäitini piirtämän viivan ulkopuolelle. Mökötän ja a...

Luin sukuselvitystä isän puolelta. Tajusin olevani helmi historian helmitaulussa. Isäni suvussa on paljon opettajia: Kieltenopettajia, luokanopettajia, puutyön opettajia. Onko minussa veri vetänyt tikan pojan puuhun? Olen aina samastunut enemmän isän puolen miehiin ja sen puolen sukulaisiin. Taloudellisesti asiaa tarkasteltuna harmi. Äidin puolella on kauppakorkeakoulun, lääkärikoulun käyneet. Heillä on uusia Skodia. Isäni puolella autot ovat halpoja. Isän puolella itse korjaaminen on kunnia- asia. Isän puolella auton konepellit ja kaljatölkit on auki. Monttu on auki, perse on auki, radio on auki. Jostakin ruuvista on mennyt taas jengat tai menossa jengat. Kierrepakka on auki ja tehdään uusia jengoja. Sauna on päällä tai sitä lämmitetään tai suunnitellaan sen lämmittämistä. Otetaan neuvoa antavaa, ahkeruuskaljaa ja palkintokonjakkia. Isän puoli on kuin puolalainen tori, täinen, kuhiseva, polyfoninen kudos.   Äidin puolella maataan elämä hiljaa ohi. Ruoansulatus on ainoa liike....

Aika ajaa yleensä aina ohitseni. Tänä vuonna haluan olla ensimmäinen. Missäkö? Haluan olla, jos en ensimmäinen, niin ensimmäisten joukossa, mitä tulee oppikirja-, oppimateriaali- ja kouluoppimismateriaalitilauksiin. Olen ollut hereillä. Olen kirjoittanut aikatauluja herttaiseen (herttaisen yhdentekevään) kierrepäivyriini. Eilen kysyin opettajalta, joka on aina ensimmäisten joukossa, oletkos jo tehnyt lyijykynätilauksen? Hänpä ei ollut. En ollut ivallinen. Tai olin jälkeenpäin. Olin paalupaikalla. Starttini onnistui hyvin. Nyt pidän vain kaasun tasaisena. Tiedän, ettei saa tulla notkahduksia, romahduksia. Siihen ei vain ole varaa. Kilpailu huipulla on kovaa. Yksi deadlinen sivuutus, niin inhimillistä kuin se on, ja olen auttamatta ulkona. Tipahdan häntäpäähän. Minut ohitetaan kierroksella. Joudun kyselemään ja varmistelemaan päivämääriä, rahamääriä oppilasta johti ja joudun pyytämään, että minua tullaan kädestä pitäen opastamaan, miten kirjojen koodit ja ISBN-numerot haetaan. Sitä en...